Tervetuloa lonkeropiirakkaan!

Hei ja tervetuloa lonkeropiirakkaan, uuteen blogiin joka käsittelee kaikkea (populaari)kulttuuriin ja vähän muuhunkin liittyvää asiaa. Kirjoittajina toimivat pariskunta Grandpa Cthulhu ja Korppisusi jotka omaavat kumpikin osaltaan pitkän ja monipuolisen historian aiheen parissa. Näin alkuun lienee hyvä pitää lyhyt esittely/retrospektiivi kummankin kirjoittajan puolesta.

Grandpa Cthulhu 

Olen pitkäaikainen populaarikulttuurin suurkuluttaja.
Olen sekakäyttäjä, kulutan kaikkea sarjakuvista elokuviin ja tv-sarjoihin, peleistä kirjoihin sekä musiikkiin. En ole erityisen nirso materiaalin alkuperämaan suhteen mutta omaan hienoisia japanofiilin piirteitä joten se tulee tietyissä asioissa esille. Jonkin verran olen pitkäaikaista addiktiotani käyttänyt hyväkseni vuosien varrella. Olen ollut järjestämässä muutamia tapahtumia ja ollut pitämässä muutamassa ohjelmaakin (Tracon IV: Hyvät, Pahat ja Rumat - lyhyt katsaus live-action sovituksiin.  Tracon V: Shoryuken! - Taistelupeli- sovitukset animessa). Hyvin todennäköistä on että pidän jotain ohjelmaa tulevaisuudessakin. Mutta lyhyesti jos yrittäisi kartuttaa historiaa että miten tähän tilanteeseen on päästy...

Olen pelannut aina, tai ehkä vain tuntuu siltä. Ensimmäinen kosketus pelaamiseen tuli jo tarhaiässä kun pääsi kaverin luona Commodere 64-tietokonetta kokeilemaan. Asiaa ei myöskään yhtään auttanut ensimmäisen PC-koneen saapuminen omaan kotiin juuri ennen kouluikää. Ala-asteella kaverien 8-bittisen Nintendot olivat myös mitä parhain tapa kuluttaa aikaa. Kuten arvata saattaa tilanne on vain pahentunut ajan myötä samalla kuin erilaiset kirjainyhdistelmät ovat vuosien varrella tulleet hyvinkin tutuiksi: GB,SNES,N64,PS1,DC,PS2,GBA jne.

PC-pelaaminen kuitenkin on pysynyt aina mukana konsolien ohessa vaikka nykyään vähentynytkin tuntuvasti sillä isohko päivitys pitäisi tehdä että pääsisi uudempia pelejä kuten Civ 5:sta kokeilemaan. Siksipä nykyään tuleekin kaikki uudemmat pelit pelattua konsoleilla ja tietenkin kaikki co-op pelit yhdessä Korppisuden kanssa.

Animea olin toki nähnyt lapsena tietämättäni, muutamia Robotech ja Voltron jaksoja taivaskanavilta sekä Maija Mehiläistä ja Peukaloisen Retket sarjoja, mutta vasta yläasteella sain kaveriltani käsiini Castlen klassista VHS-animesarjaa olevan Ninja Scroll-elokuvan joka jätti lähtemättömän vaikutelman nuoreen lonkerohirviöön. Pian läheisestä videovuokraamosta tulikin haalittua kaikki Castlen VHS-julkaisut kuten Patlabor, Ghost in the Shell, Wicked City.

Yläasteelta lukioon mennessä netistä alkoikin sitten jo saamaan hienoissa RealMedia ja Vivo formaateissa sarjoja kuten Flame of Recca, Neon Genesis Evangelion sekä tietenkin Rurouni Kenshin. Suurinosa lukioajasta menikin erinäisiä anime-sarjoja/elokuvia katsellessa sekä kun fanien kääntämiä mangat alkoivat yleistymään niin niitä lukiessa. Nykyään tuntuu että aikaa tai mielenkiintoa ei enää riitä joka ikisen uuden sarjan katsomiseen, ei ole enää useampaan vuoteen, mutta silti aina mahdollisuuksien mukaan mielenkiintoisia sarjoja tulee tarkastettua. Mangan suhteen tilanne on ehkä hieman eri sillä huomaan yhä enemmän että itse en enää jaksa lukea perinteistä shōnen-mangaa juurikaan, tulee lähinnä luettua hieman erikoisempia juttuja sieltä täältä valikoiden yleensä vielä ehkä vähän vanhempia julkaisuja.

Ennenkuin tiesin edes mitä manga olin jo vuosia lukenut länsimaista sarjakuvaa. Ensimmäisiä sarjakuvia mitä luin oli Maailmanvahvin Nalle sekä tietenkin Aku Ankka. Näitä sitten seurasivat tietenkin klassikot kuten Tintti ja Lucky Luke. Amerikkalaiseen sarjakuvaan tutuistuin Batmanin ja Marvelin lehtien kuten Hämähäkkimiehen kautta. Nykyään tulee seurattua vähemmän isojen jenkkijulkaisijoiden supersankariosastoa, lukaisen yleensä isoimmat sarjakuvatapahtumat kuten Civil Warin ja The Siegen läpi mutta vasta pidemmän ajan kuluttua niiden julkaisusta. Lukiossa löysin Vertigon julkaisemat ns. aikuisille suunnatut sarjakuvat kuten Sandman, Hellblazer, Watchmen, Preacher sekä tietenkin kaikkien aikojen suosikkini Transmetropolitanin. Yritän yhä jonkin verran aina pitää silmällä mitä Vertigo tai muut vakavampaan sarjakuvaan keskittyneet julkaisijat tuottavat ja koittaa ainakin vähän lukea niitä kiinnostavimpia tapauksia.

Suurin osa vapaa-ajasta nykyään varmaankin menee erilaisia tv-sarjoja ja elokuvia katsellessa. Itse olen ollut jo pienestä lähtien suuri scifin ystävä. Kolmoskanavalta tullut Star Trek - The Next Generation jätti lähtemättömän vaikutelman, yksi vahvimpia muistoja koko lapsuudesta liittyy sarjan ensimmäisen kauden Conspiracy-jakson viimehetkiin.Vaikka Trekki on aina ollut sydäntä lähellä niin kyllä yksi sarja on silti ylitse muiden. Se Definitiivinen Scifi-sarja on tietenkin Babylon 5.

Vaikka on lukemattoman monia hyviä sarjoja mitä tulee televisiosta parhaillaankin (Fringe tietenkin tulee mieleen, Supernatural ja True Blood muita mainitaakseni) niin mikään ei ole päässyt omalla kohdalla ylittämään sitä tunnetta minkä B5 sai aikaan. Elokuvista en edes uskalla alkaa kirjoittamaan mitään ettei tämä "lyhyt" esittelyteksti venähdä monisivuiseksi eepokseksi. Mainittakoon nyt sen verran että elokuvien suhteen olen hyvinkin laaja-alainen katselija, hyllystä löytyy elokuvia eri genreistä laidasta laitaan. Aasialainen elokuva toki on myös ollut jo yläasteesta ja lukiosta lähtien sellainen mitä olen pyrkinyt seuraamaan.


Korppisusi

Tietokonepelit

Tietokonepelaamiseni alkoi joskus siinä 80-luvun lopulla, en enää tarkalleen muista milloin.Varhaisin pelimuisto on se, että katson vierestä kun veljeni pelaa jotain tietokoneella. En tarkalleen muista mikä on ollut ensimmäinen pelaamani peli, mutta commodore 64 aikaan ainakin pelasin Miami Vicea sekä Westbankia. Miami Vicesta opin uuden sanankin: hospital.

 

Amigalla pelasin Wizkidia ja muistan ainakin katsoneeni vierestä kun veljeni pelasi Simpsons-, ja Captain Planet-pelejä. PC-peleistä yksi ensimmäisistä taisi olla Indiana Jones and the fate of the Atlantis.

Olin aika pieni, kun R-kioskeilta sai vuokrata Nintendon-pelikonsolia ja sen pelejä. Muistan että jonain viikonloppuna olisimme veljeni kanssa sellaisen saaneet vuokralle ja kokeilimme the Legend of Zelda-peliä. Sen jälkeen konsolit eivät saaneet minua valtaansa kuin vasta muutama vuosi sitten, kun Grandpa Cthulhu osti Xbox 360-konsolin. Aikaisemmin olin ollut täysin pc-uskollinen, mutta ei kestänyt kauaakaan, kun olin aivan koukussa. Nyt se onkin pääasiallisin kone, jolla pelaan. Suosikkeihin kuuluvat roolipelit sekä seikkailupelit, sekä kaikki mahdolliset co-op pelit joita voi pelata GC:n kanssa.

Lautapelit

Lautapeliharrastuskin alkoi jo lapsena, veljen kanssa tuli pelattua paljon legendaarista HeroQuestia sekä Pekingin Mysteeriä. Pelilistalla oli myös Hotel, Nurkanvaltaajat (josta en pitänyt kun en oikein tajunnut sitä silloin), Risk ja aloitimmepa tekemään yhteistä omaa lautapeliäkin (Riskin tapaista), joka ei kyllä koskaan tainnut valmistua.

Nykyään pidän eniten ns. uuden ajan lautapeleistä ja etenkin sellaisista, missä voi tehdä yhteistyötä muiden pelaajien kanssa. Suosikkeihin kuuluu Arkham Horror, Pandemia, Last Night on Earth ja Resident Evil the card game.

Roolipelit

Roolipelaamisen aloitin vuonna 2000 Ankhilla. Larppasin pitkään, mutta nykyään pelaan vain perinteisiä roolipelejä, niitäkin harmittavan harvoin. Pidän indiepeleistä eniten, kesken on Don't Rest your Head jossa minä olen pelinjohtaja ja GC pelaajana.

 
Tv-sarjat

Ensimmäinen sarjarakkauteni oli X-Files. Vaikka toki Star Trekkiäkin seurasin lapsena, niin X-Files oli se sarja, johon hurahdin täysin. Hankin hetki sitten koko sarjan dvd-boxin, joten siitä lisää myöhemmin. Sen jälkeen on tullut paljon todella hyviä sarjoja joita kerään hyllyyn mutta vain yksi uusi hurahdus: Supernatural.

Scifi, fantsu ja kaikki niiden välimuodot uppoavat ja mausteeksi mahtuu myös vähän rikossarjoja kuten CSI, Bones ja Castle.

Kirjat

Olen aina lukenut paljon kirjoja. Ja kun en vielä osannut lukea, minulle luettiin paljon kirjoja ääneen. Noin 12-vuotiaana löysin fantasian, tietenkin David Eddingsin Belgarionin tarun muodossa. Sitten seurasikin mooonta vuotta lähes pelkkää fantasiaa. Nykyisin preferenssit ovat uuskumman, reaalifantasian ja fantasian & scifin sekoituksissa mutta välillä palaan sen perusfantasian pariin. Tällä hetkellä työn alla on Justina Robsonin Quantum Gravity-sarja sekä Tad Williamsin Shadowmarch-sarja. Suosikkikirjailijoihini lukeutuvat Neil Gaiman (jumala) ja Robin Hobb.

Leffat

Tykkään käydä sekä leffateatterissa että katsoa kotona leffoja. Scifi ja fantasia toki ovat sydäntä lähellä eniten, mutta myös kauhu, romantiikka ja jossain määrin jopa komedia uppoavat päivästä riippuen.

Anime

Ensimmäinen kosketus animeen oli Ropeconissa, kun siellä vielä sai näyttää animea öisin. En ole kovin montaa sarjaa katsonut, mutta kaikista niistä olen tykännyt. Wolf's Rain, Chobits, Van Helsing, Trigun, Elfen Lied, Serial Experimets Lain, Ghost in the Shell ja Fruits Basket tulevat ensimmäisinä mieleen. Tällä hetkellä kesken on Death Note.

Ja toki Studio Ghiblin leffat ovat ihan omaa luokkaansa.

Manga ja sarjakuvat

Mangaa olen seurannut vielä vähemmän kuin animea. Vähän Oh my Goddesia ja Fruits baskettia. Eniten Yotsuba&-mangaa, se on suosikki :)

Lapsuuden sarjakuvasuosikkeihin kuuluivat Lucky Luke, Tintti, Asterix ja Yoko Tsuno. Nykyään sarjakuvia tulee luettua vain harvakseltaan, mutta tällä hetkellä on pari aivan mahtavaa sarjaa kesken. Toinen niistä on Fables, toinen Midnight Nation. Sandmanista ja Preacherista olen lukenut vain muutaman albumin, pitäisi kyllä lukea enemmänkin.