 |
| Kuva: Arktinen Banaani |
Lyhyeen tarinaan on yhdistetty mukaan myös sarjakuvaruutuja, jotka ovatkin jo paljon tutumman JP Ahosen käsialaa. Sivuja kirjasta löytyy yhteensä 120, mutta isohkon fontin ja sarjakuvasivujen viedessä osansa tilasta, on tarina itsessään novellipituinen.
Tarina alkaa siitä, kun kaksi japanilaista turistityttöä joutuvat pulaan Lontoossa. Pervo venäläinen yökerhon omistaja Alexei ryövää toiselta tytöistä jotain hyvin henkilökohtaista illan aikana, jotain mikä olisi hyvä saada oman mielenrauhan takia takaisin. Siispä tyttö soittaa paniikissa ultratyylikkäälle serkulleen Rokulle, joka yhtä tyylikkään vaimonsa kanssa lähtee Lontooseen selvittämään asiaa. Roku on Brett Plastic-nimisen sarjakuvan suuri fani ja hän päättääkin ottaa mallia sarjakuvan sankarin elkeistä. Kirjassa ovat omina lukuinaan pilkahdukset kyseisestä fiktiivisestä sarjakuvasta, jonka juonenkäänteet peilaavat tarinan tapahtumia.
Kirjan alku ei minua ihan vakuuttanut: kaikki hahmot ovat ökyrikkaita, pahikset ovat pääasiassa tosi pahoja, hyvikset tyylitietoisia, kaikki naiset kuvankauniita. Ja pääpahiksen pervoiluja kuvataan vähän liian tarkkaan ja liian usein, vaikka paljon jätetään myös lukijan mielikuvituksen varaan. Mutta pikkuhiljaa niin itse kirjan kuin sarjakuvankin tarina alkaa liukua absurdiin mustaan huumoriin ja loppupuolen toiminnallinen ilotulitus sai minut kyllä puolelleen. Plussaa kirja saa myös vahvoista naisista: niin Rokun vaimo Yuko, kuin Alexein sisar Anna ovat tärkeässä roolissa juonen kannalta. Kumpikaan ei jää neuvottomaksi seinäkukkaseksi, vaikka he omaavat myös stereotyyppisen naisellisia piirteitä ja kiinnostuksenkohteita.
Parasta antia kirjassa silti ovat sarjakuvaosiot, joita myös alustetaan lyhyesti. Alustuksissa kerrotaan sarjakuvan kehityskaaresta, fanien reaktioista muutoksiin sekä huhuista, joita sarjan ympärillä liikkuu. Nämä taustoitukset toivat aivan omaa syvyttään osioihin ja tekivät sarjakuvasta aidonoloisen. Pidän kovasti JP Ahosen piirrostyylistä ja kirjan päättävät pahaenteiset sarjakuvaruudut ovat täydellinen lopetus kierolle pikku tarinalle. Olen kovasti ihastunut myös kirjan kansikuvaan sekä sen väritykseen. Suosittelen kyllä tutustumaan, jos sattuu pitämään mustasta huumorista, mutta ihan kaikkiin tämä ei varmaankaan uppoa.
Like Plastic on luettu myös blogeissa Nenä Kirjassa ja Kirjakko Ruispellossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti