Spefi-lukuhaaste: spefikirja, jonka pääosassa on nainen -Valkoinen kaupunki

Anni Nupposen Valkoinen kaupunki –romaanissa ilmastonmuutos tulee iholle. Kirjan maailmassa ihmiset ovat aiheuttaneet omilla toimillaan uuden jääkauden ja jäljellä olevat ovat sopeutuneet uusiin elinolosuhteisiin miten parhaiten taitavat. Romaani ei siis ole dystopia siitä miten kaikki menee pieleen, vaan hieman toivoa antava kertomus siitä, miten ihmiskunta on selviytynyt.

Ilmastoahdistuksen keskellä kirjan lukeminen on mielenkiintoinen kokemus: toisaalta se ahdistaa lisää, sillä kirjan kuvaama tulevaisuus voi olla hyvinkin mahdollinen ja toisaalta taas antaa toivoa, että ihmiskunta on niin sitkeää tekoa, että osa ainakin selviää. Se myös muistuttaa hyvin vahvasti siitä, että tämän hetkisiä arkisiltakin tuntuvia ylellisyyksia kannattaa arvostaa niin kauan kuin niitä vielä on.

Päähenkilö ja minäkertoja Sonja Maru asuu entisen Etelä-Amerikan alueella, jäätyneessä kaupungissa. Vain jääräpäisimmät ja hyväkuntoisimmat ihmiset asuvat enää pinnalla, sillä vaikka miljoonia tappanut Suuri Pakkanen on jo hieman laantunut, pinnalla asuminen on silti vaarallista. Muutamienkin kerrostalojen lämmittäminen on vaikeaa, ulkona liikkuminen vaatii paksuja turkiskerroksia ja säteilyvaroitukset sekä salamajäätymiset ovat arkipäivää.

Kuten scifissä yleensäkin, ihmisten lisäksi päähenkilönä tässä kirjassa on myös maailma, johon tarina sijoittuu. Valkoisen kaupungin maailmassa jääkausi on tapahtunut noin 2030 –luvulla, joten vanhan maailman teknologia on edistyneempää kuin meidän tämän hetkisessä maailmassamme. Entisestä maailmasta saadaan väläyksiä muistoissa ja käytössä olevan teknologian rippeistä. Kirja jakautuu kolmeen eri osaan, joista jokainen tapahtuu pääasiassa yhdessä alueen asuinkeskittymissä. Arkielämä on hyvin erilaista jokaisessa keskuksessa ja se on kerrottu mielenkiintoisesti ja mukaansatempaavasti. Tähän maailmaan olisi helppo sijoittaa monia erilaisia novelleja.

Valkoisen kaupungin lähellä on siis kaksi muutakin asuinkeskusta: Maasydän ja Reuna. Maasydän on nimensä mukaisesti maan alla luolissa ja sen johtajien byrokratia ulottuu myös Valkoiseen kaupunkiin. Siellä päätetään, miten paljon resursseja on tuhlattavaksi maan päälle ja millä aikataululla Sonjan työpaikasta eli kirjastosta siirretään kirjoja alas turvaan. Reuna on taas rikkaiden elitistien asuinpaikka, jossa on jäljellä vielä entismaailman teknologiaa ja ylellisyyksiä. Sinne ei pääse muuttamaan noin vain, asuntoon tarvitaan jo siellä asuvan suosittelu.

Tässä jäljellejääneiden yhteiskunnassa kaikki tärkeä hoidetaan mustan pörssin vaihtokaupalla. Kauppatavaraa ovat muistot ja entisen maailman rihkama sekä aidot ylellisyystavarat. Sonjan päämäärä on muuttaa asumaan Reunalle, joten hän käy kauppaa kuolleen kuuluisan isänsä taiteella. Hän tietää, missä kaikkien tunteman ja ihaileman Sasha Marun viimeiseksi jäänyt muraali ”Auringonkehrä” on. Siitä hän käy kauppaa Reunan mahtinaisen, Thea Adducin kanssa ja siitä kirjan tarina lähtee liikkeelle.

Päähenkilönä Sonja on aivan mahtava. Hän on määrätietoinen nainen, joka pistää hihat heilumaan kun hän haluaa jotain. Toisaalta hänestä löytyy paljon myös mielenkiintoisia syvyyksiä ja heikkouksia. Kirjan kantava teema on hänen suhteensa kuuluisaan isäänsä ja tämän julkisuuskuvan sekä isyyden yhteensovittaminen, tai sen mahdottomuus. Myös äitisuhdetta sekä äidin ja isän suhteen ongelmia perataan samalla, kun Sonja käyttää osaa muistoistaan kauppatavarana.

Yksi Sonjan toiminnan moottoreista on yhteiskuntaan sopimattomuus. Hän kammoaa vääjäämättömästi lähestyvää pakkomuuttoa Maasydämeen, sillä sen byrokratia pienentää elintilaa maanpäällä koko ajan. Sonjaa ahdistaa ajatus asua maan alla, ihmisten kanssa joilla ei ole mitään yhteyttä hänen tämän hetkiseen elämäntyyliinsä. Lisäksi kunnon kansalaisen velvollisuuksiin liittyy lapsien hankkiminen ja Sonja ei lapsia halua. Tämän takia hänellä on järkiliitto miehen kanssa, joka ei myöskään halua lapsia. Yhteiskunnan normien kuristava ote Sonjasta on kuvattu todella hyvin ja samaistuttavasti.

Sonjan seksuaalisuus on myös iso osa kirjaa. Hän ei ole tyytyväinen järkiliittoon Piin kanssa, vaikka he välittävätkin toisistaan. Myöhemmin hän heittäytyy kiihkeään seksisuhteeseen kauppakumppaninsa Thea Adducin kanssa, mutta siitä suhteesta taas puuttuu keskinäinen lämpö ja romanttisuus. Jotain hän kuitenkin oppii molemmista suhteista ja hän pystyy myöhemmin tekemään päätöksiä, jotka eivät johdakaan epätasapainoiseen asetelmaan. Seksikuvaukset kirjassa ovat varsin yksityiskohtaisia ja kuumia, joten kovin nuorille lukijoille kirjaa ei voi suositella.

Romaanin loppu aiheutti minussa kaksijakoisia tunnelmia: toisaalta ihastelin ja toisaalta vihastelin. Sonjan tämän hetkinen tarina saadaan selkeästi kyllä päätökseen, mutta uusi elämänvaihe ja mielenkiintoinen seikkailu on alkamassa. Tietyllä lailla Valkoisen kaupungin lopetus on hyvin samanlainen kuin Emmi Itärannan Teemestarin kirjassa. Entistä suurempaa seikkailua vihjataan, mutta lukijalle sitä ei enää kerrota.

Hyvää siinä on se, että kyseessä on tehokas loppu, joka jättää hykertelemään. Huonoa siinä on se, että se jättää myös hyvin vahvasti kaipaamaan lisää. Haluan tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu! Jos Valkoiselle kaupungille on tulossa jatkoa, niin ratkaisu oli aivan mainio. Mutta Nupponen on yleensä kirjoittanut pelkästään yksittäisiä romaaneita, joten jatkoa ei välttämättä koskaan tule.

Lukijana, katsojana ja pelaajana kaipaan kokemiltani tarinoilta tarpeeksi aikaa lopetukseen. Kaipaan aikaa käsitellä tapahtumia yhdessä hahmojen kanssa, jotta niistä ja tarinasta on helpompaa päästää irti. Kirjailija Aliette de Bodard twiittasi asiasta mainion ketjun tässä taannoin ja olen hänen kanssaan hyvin samaa mieltä. Joillekin toisille lukijoille Valkoisen kaupungin loppu on varmasti juuri sopiva, mutta minut se jätti janoiseksi. Siitä huolimatta nautin kirjasta täysin siemauksin ja voin suositella sitä kaikille hahmovetoisesta ilmastoscifistä pitäville lukijoille!

Anni Nupponen: Valkoinen Kaupunki. Osuuskumma 2019. s. 277

------------------

Kirjasta muualla:  Taikakirjaimet, Helsingin Sanomat, goodreads

Muut haastekohdat löytyvät täältä.