Elokuvamielipide: Thor

Saimme sitten tällä viikolla aikaiseksi käydä katsomassa Thorin elokuvateatterissa ja vieläpä ihan kolme-deenä. Elokuva osoittautuikin varovaisen ennakko-optimismini arvoiseksi eli onnistui olemaan oikein viihdyttävä. Mistään kaikkien aikojen Parhaasta Elokuvasta Ikinä [Tm] ei ehkä ole kyse mutta sarjakuvasovitusten ja supersankarielokuvien kärkikastiin se kyllä kuuluu.

Koitan välttää spoilereita parhaani mukaan jotta elokuvaa näkemättömätkin voivat lukea mutta ajattelin loppupuolella käsittelen muutamia elokuvan juonen yksityiskohtia sitten tarkemmin joten laitan siitä vielä erikseen ison spoilerivaroituksen.

Jos on sattunut elokuvan trailerin näkemään ja alkuperäismateriaali on tuttua niin onkin voinut päätellä että elokuva ei ole mikään orjallisesti alkuperäismateriaalia noudatteleva sovitus, vaan kyseessä on pikemminkin uusi tulkinta samoista aiheista ja teemoista kuin mitä Thorin sarjakuvaseikkailuissa esiintyy. Muutokset toimivat hyvin, virtaviivaistaen sekä Thorin alkuperää että elokuvan tarinaa ja tekevät elokuvasta helpommin lähestyttän myös alkuperäisiä sarjakuvia tuntemattomille.

Ehkä isoin näistä muutoksista on varmaan se että Asgardilaiset kuvataan elokuvassa pikemminkin äärimmäisen teknisesti kehittyneenä kansana sen sijaan että kyseessä olisi vain yli-inhimillisillä voimilla ja magialla avustettu kansa joka elää yhä kuitenkin keskiaikaisissa linnoissa. Elokuvassa mukaillen lainataankin itsekin jo Supersankarielokuvien vuosi 2011 -jutussa lainaamaani Arthur C Clarken lausahdusta: "Any sufficiently advanced technology is indistinguishable from magic". 

Toki missään vaiheessa ei kerrota millaista mahtaa olla teknologia joka mahdollistaa vasaran avulla lentämisen sekä salamoiden ampumisen...

Vaikka muutokset voivat olla hardcore-puristeille vaikea paikka niin ne ovat minusta perusteltuja koska niiden avulla elokuva kytkeytyy paremmin muihin Marvel Studioiden elokuviin ja sitä kautta auttaa luomaan uskottavampaa yhteistä maailmankuvaa Marvelin elokuvauniversumille. Lisäksi se että esimerkiksi Loki on kirjoitettu elokuvassa jopa moniulotteisemmaksi hahmoksi kuin mitä usein Marvelin tarinoissa niin on minusta vain hyvä asia.

Yksi toimivimpia asioita elokuvassa on sen visuaalinen ilme, se kuinka Asgardissa ja maassa tapahtuvat kohtaukset näyttävät kummatkin aina omanlaisiltaan. Asgard on futuristinen, massiivinen sekä koostuu kiiltävistä ja kultaisista pinnoista, lisäksi kaikki kohtaukset ovat valaistu ja kuvattu idealisoivasti joka luo Asgard-kohtauksiin tietynlaista maagista realismia. Maapallolle sijoittuvat kohtaukset tapahtuvat suurimmaksi osaksi New Mexicossa sijaitsevassa pikkukaupungissa joten kontrasti skaalan puolesta Asgardiin on heti suuri. Kuvaus sekä valaistus taas ovat sitten huomattavasti hillitympiä ja luonnollisia siten että kohtaukset näyttävät enimmäkseen siltä että ne olisivat kuvattu luonnon valossa.

Erikoisefektien puolesta myös visuaalinen ilme on myös hyvän näköistä. Jälleen kerran maapallolla sijoittuvissa kohtauksissa on käytetty paljon vähemmän CGI-tehosteita kuin Asgardissa ja se sopiikin hyvin elokuvan tyyliin jossa maapallo kuvataan ikäänkuin realistisena, todellisena maailmana. Asgardissa taas CGI:tä esiintyy hyvin paljon koska kuvataan paljon asioita mitkä ovat fantastisia kuten Bifröst sateenkaarisilta ja sen avulla on kyllä saatu todella hienoja näkymiä loihdittua.

Heikkona puolena ainoastaan mieleen tulee 3D jota elokuvassa ei juurikaan käytetä mitenkään merkittävästi hyväksi eli se tuo hyvin vähän lisäarvoa elokuvalle ja muutamissa kohtauksissa sivuvaikutuksena 3D efektin luomisesta jälkituotannossa johtuva kuvanlaadun hienoinen heikkeneminen haittaa sitä että täysin pystyisi seuraamaan mitä ihan tarkalleen ottaen tapahtuu. Mutta onpahan taas yksi syy lisää katsoa elokuva dvd:ltä kun se ilmestyy.

Sif ja oikea haarniska

Luonnollisuus tulee esille hyvin myös näyttelijöiden ulkoasussa. Nimittäin elokuvassa varsinkin naishahmot näyttävät sekä asustukseltaan että meikeiltään normaaleilta, jopa naapurintyttömäisiltä.



Tosin Sif nyt toki on pukeutunut haarniskaan mutta tällä kertaa kyseessä oikeasti on jopa haarniska eikä rengaspanssari-bikinit. Muutenkin fanservicen kannalta edustettuna ovat lähinnä naiset, tai no siis kaikki jotka osaavat arvostaa paidatonta Chris Hemsworthia.

For the ladies!

Chris Hemsworthista muutenkin puhuen niin pitää kyllä sanoa että olin todella positiivisesti yllättynyt kuinka hyvä mies oli Thorin roolissa. Ei pelkästään sitä kautta että fyysisesti sopii rooliin ja tuo uskottavaa olemusta hahmoon mutta myös ihan näyttelysuorituksen puolesta. Thorin hahmolla on elokuvassa selkeä kehityskaari ja Hemsworth onnistuu sen uskottavasti näyttelemään. Thor hahmona kuitenkin on kirjoitettu hyvin ja on nähty vaivaa siinä että hahmo on kirjoitettu kolmiulotteiseksi, jopa alun hieman ylimielinen ja röyhkeä Thor omaa myös hyviä piirteitä kuten huumorintajun sekä välittää ystävistään.

Loki juonittelee

Muutenkin näyttelijät elokuvassa kyllä ovat ehdottomasti sellainen tekijä joka nostaa tuon sarjakuvasovitusten kärkikastiin. Anthony Hopkins on Odinin rooliin kyllä ollut aivan erinomainen valinta ja Stellan Skarsgård myös varsin mainio. Eniten kuitenkin yllätti Chris Hemsworthin ohella Tom Hiddleston joka oli entuudestaan täysin tuntematon mutta toi Lokin rooliin sopivan määrän kryptisyyttä, juonittelevuutta sekä persoonallisuutta. Hiddleston onnistuu pitämään Lokin hahmon sopivan mysteerisenä ilman että katsoja voi missään vaiheessa olla täysin varma mikä on hahmon loppupeli.

Kuten jo aiemmin sanoin niin naishahmoja elokuvassa käsitellään luonnollisesti ja tämä pätee varsinkin elokuvan naispääosaan jota näyttelee Natalie Portman. Alunperin hahmohan on sarjakuvissa hoitaja joka on töissä Thorin alter-egon/toisen persoonan Donald Blaken lääkärivastaanotolla mutta elokuvaan hahmoa on päätetty onneksi muuttaa reilulla kädellä ja Jane Fosterista onkin tullut astrofyysikko. Samalla hahmosta on myös poistettu neitonen pulassa -aspekti ja tehty kaikinpuolin tasapainoisempi sekä enemmän tapahtumiin itse osaa ottava. Roolihahmon ammatti myös kytkeytyy hyvin elokuvan magia on teknologiaa-mytologiaan ja avaa sitäkautta enemmän mahdollisuuksia kerronnallisesti.   

Fandral, Volstagg ja Hogun

Myös sivuroolien näyttelijävalinnat ovat toimivia. Varsinkin Thorin kolme Asgardilaista soturiystävää on roolitettu todella hyvin ja hahmot on saatu muistuttamaan hämmentävän paljon alkuperäisten sarjakuvien ulkonäköä.

Ray Stevensonin voi myös samalla lisätä listaan näyttelijöistä jotka ovat näytelleet useampaa Marvel hahmoa sillä tällä kertaa mies nähdään Punisherin sijasta Volstaggin-roolissa ja alunperin ihmettelin tätä näyttelijävalintaa mutta se toimii todella hyvin. Ikävä kyllä Hogun-roolissa nähtävä Tadanobu Asano, joka on Ichi the Killerissä Kakiharana aivan loistava, ei ihan hirveästi esillä ole. Joshua Dallas joka taas esiintyi Fandralina ei aikaisemmin ollut juurikaan missään merkittävissä rooleissa ollut mutta toi kyllä hahmoon hyvin sen esikuvana sarjakuviin toimineen Errol Flynnin henkeä.

Sama kolmikko uudestaan

Elokuvan juonesta voisi hirveitä spoilaamatta sanoa sen että vaikka se pääpiirteiltään noudattelee aika perinteisiä linjoja ja siinä mielessä ei ole kovinkaan vaikea arvata mitä seuraavaksi mahdollisesti tapahtuu niin elokuvassa on silti monia kohtia missä onkin päädytty omaperäisempiin ratkaisuihin juonen ja hahmojen toiminnan kannalta. Sen vuoksi ei aina voikaan olla ihan varma mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ja tarina onnistuu olemaan omalla tavallaan omaperäinen.

Tarkemmin yksityiskohdista puhumatta niin sanoisin kuitenkin että elokuvan tarinassa mielenkiintoista on se kuinka se on oikeastaan vähintään yhtä paljon sekä supersankarielokuva että Shakespeare-henkinen perhedraama. Luulen että tuo yhdistelmä on ollut sellainen tekijä jonka vuoksi Kenneth Branagh saatiin ohjaamaan elokuva, mies kun kuitenkin pääasiallisesti tunnetaan juuri Shakesepare-ohjaustöistään. Ehkäpä juuri Branaghin ohjausjälki näkyy siinä kuinka hyvin komedia ja draama-kohtaukset toimivat.      

Asgardin kuningas perillisineen

Vaikea olla täysin varma asiasta mutta epäilen vahvasti että juonen tietyt käänteet ja ratkaisut ovat J. Michael Straczynskin kynänjälkeä koska JMS on toinen elokuvan tarinasta vastanneista henkilöistä. Varsinkin kun Straczynskillä on kirjoituskokemusta ihan Thor sarjakuvienkin puolelta ja siksi varmaankin elokuvan tarina on niinkuin onnistunut tulkinta Thorista.

Loppuyhteenvetona voisi tiivistää että Thor on viihdyttävä ja katsomisen arvoinen elokuva sekä sarjakuvan ystäville että sitä tuntemattomillekin. Juonellisesti elokuva ei ehkä ole täysin omaperäinen tapaus mutta onnistuu silti yllättämään aika ajoin ja pyrkii pitämään katsojan varpaillaan. Näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan mainioita ja päähahmot ovat kirjoitettu onnistuneesti jopa moniulotteisiksi henkilöiksi. Kannattaa käydä katsomassa!

Thor on varoittanut, tästä eteenpäin isoja spoilereita luvassa!

Tosiaankin nyt kannattaa lopettaa lukemasta jos ei halua spoilaantua todella pahasti muutamista juonen isommista käänteistä. Suosittelen vahvasti että jos yhtään elokuva kiinnostaa niin katsokaan ensin ja sitten joskus myöhemmin voi lukea mitä tänne onkaan kirjoitettu. Teitä on varoitettu!

Yksi asia mistä halusin vielä kirjoittaa mutta mikä todellakin spoilaa elokuvaa aika pahasti liittyi juurikin tuohon aiemmin mainitsemaani shakespearemaiseen draamaan ja Lokin hahmoon. Olin oikeastaan todella yllättynyt kuinka loppujen lopuksi Loki ei ollutkaan täysi hirviö joka olisi ollut valmis murhaamaan vallanhimoisuuttaan isänsä.  Hahmo kärsii kyllä todella pahasta sisaruskateudesta mutta jopa suurempana motivaattorina toimi se kuinka Loki oikeastaan vaan halusi osoittaa isälleen olevansa valtaistuimen arvoinen. Toki aivan kirjaimellisesti jos mennään niin Loki kyllä murhaa biologisen isänsä mutta sanoisin että Odin kuitenkin on se isä jonka Loki on tuntenut koko elämänsä ja jonka hyväksyntää hän kaipaa. Toisaalta on myös syytä muistaa että keino jolla Loki sitä hyväksyntää hakee on Jotunheimin tuhoaminen ja kaikkien jääjättiläisten tappaminen, ei nyt aivan mikään hyvisvaihtoehto siis.

Tämä tosin on osaltaan myös hienoinen muutos perinteiseen juoneen jossa sankarin tulee tietenkin pelastaa maapallo ja oma rakastettunsa. Thor joutuukin asemaan jossa hän on pelastamassa kansaa jonka tappamista oikeastaan elokuvan alkupuolella olisi vain pitänyt positiivisena seikkana. Lisäksi lopulta estääkseen sen Thor joutuu tekemään uhrauksen ja tuhoamaan Bifrostin sateenkaarisillan joka on ainoa kulkutie maahan. Tässä oikeastaan tulee minusta hyvin esille se kuinka Thorin hahmo on muuttunut elokuvassa ja on oppinut nöyryyttä, ihmisyyttä ja uhrautuvaisuutta. Elokuvassa ei erityisesti väännetä rautalangasta että "Katsokaa! Nyt hahmo on tässä kohtaa oppinut ettei saa olla enää itsekäs." mutta minusta se tulee esille Thorin käyttäytymisessä ja hahmon muutos on kyllä pikkuhiljaa havaittavissa sitä kautta.

Lopputekstien jälkeen nähtävä kohtaus oli kyllä hieno siinä mielessä että se kytkeytyy sekä ensi vuonna tulevaan Kostajat-elokuvaan että myös myös myöhemmin tänä kesänä ilmestyvään Kapteeni Amerikka-elokuvaan. Kohtauksessa nähtävä esinehän on nimittäin kosminen kuutio, yksi Marvelin sarjakuvauniversumin voimakkaimmista artifakteista.

"Ei hätää Thor, spoilerit loppuivat jo"