Jaksomielipide: Doctor Who S6E4 - The Doctor's Wife

First, let's get this out of the way:
Wooooooo, Neil Gaiman, Wooooo!

Noniin. Kröhöm. Siis tämän jakson on kirjoittanut Neil Gaiman, wooooooohoooo!

Gaimankaan ei tykkää spoilereista

Ansahan se siinä

Varsinainen juoni on aika simppeli:
Doctor saa postia ja sankarimme lähtevät pois tästä universumista pelastamaan pulaan joutunutta Timelordia. Koskapa kaikki Timelordit ovat kuollet (paitsi se yksi), osaisi Amiral Ackbarkin sanoa mikä on kyseessä.

Paikanpäällä on siis tummaääninen ruumiiton pahis, joka houkuttelee feikatuilla hätäkutsuilla luokseen Timelordeja. Sitten hän popsii Tardikset suihinsa. Mutta koska nyt on kyseessä vihoviimeinen Tardis, muuttuu pahiksen toimintamalli. Tardiksen sielu joutuukin paikallisen naisen ruumiiseen ja pahis kaappaa Tardiksen jonka sisällä Amy ja Rory ovat. Suunnitelma olisi siis etsiä parempia metsästysmaita. Sillä välin Doctorin ja Tardiksen pitää keksiä keino pelastaa päivä.

Kyllä kannattaa olla kirjailija. Silloin on mahdollisuus, että omasta fan fictionista tulee kaanonia. Tämä jakso on ikään kuin mytologiajakso missä paljastuukin, että

-Tardis on käyttänyt hyvin feminiinisiä keinoja ja oikeastaan kaapannut alunperin Doctorin vaikka tämä luuli käyneen toisinpäin
-Doctor kutsuu yksinollessaan Tardista nimellä "sexy",

I thought you called me sexy

-Tardis vie Doctorin aina sinne missä häntä tarvitaan eikä sinne minne Doctor haluaa,
-Tardis näkee Doctorin kumppanit kulkukoirina ja -kissoina joita Doctor pelastaa ja raahaa mukanaan
-Kumppanit tulevat ja menevät, mutta Tardis pysyy aina.

Nätti tanttu

Tardiksen ruumiillistuma on siis nainen nimeltä Idris, jota näyttelee Suranne Jones. Ensinnäkin, puvustus on aivan ihana!
Pitkä hame ja korsettimainen yläosa ja hassu kampaus. Myönnetään, siltä osin hahmosta tulee mieleen Helena Bonham Carter tai hänen näyttelemät hahmonsa. Mutta minulle tuli Surannen kasvoista enemmän mieleen Elizabeth Hurley. Näyttelijätär oli minusta hyvä valinta rooliin ja oli siinä hyvin uskottava.

Jakso oli hyvin dialogivetoinen ja siinä se kyllä loistikin. Tosin välillä replikointi oli niin nopeaa, että olisin kyllä kipeästi kaivannut tekstitystä. Ainoa kohta, missä jakso tuntui vähän hidastuvan, oli siinä vaiheessa kun Rory ja Amy olivat loukussa Housen kaappaamassa Tardiksessa ja tyhmäilevät pitkin käytäviä pakoon. Jos yhden kerran joutuu oven toisille puolille loukkuun, niin pitäisi sitä tajuta seuraavalla kerralla pitää käsistä kiinni eikä juosta kuin päättömät kanat. Ja jos vaimo sanoo, että apua en näe mitään, niin siinä vaiheessa EI sanota, että odota hetki siinä käyn katsomassa edeltä. Siinä minusta parivaljakko oli kirjoitettu vähän turhan tyhmiksi. Eihän ne hahmot oikeasti ole noin tyhmiä, eiväthän? Vaikka Amyn hallusinoimat seinäkirjoitukset olivatkin aika kammottavia, olisi tuota kohtausta saanut lyhentää paljon.

Tunnussana punnussana

Siinä vaiheessa kun Idris/Tardis lähettää Roryn mieleen ohjeet vanhan komentosillan luo, pääsee jakso taas vauhtiin. Vaikka Doctor käskeekin lähettämään ohjeet Amyn mieleen, minusta on hyvä, että Idris lähettääkin ne Rorylle ja näin kerrankin, edes hetken aikaa, Rory on se, joka tietää mitä tehdä. Amy toki keksii sen, että päästäkseen vanhalle komentosillalle, hänen täytyy nähdä mielessään tunnussanoina toimivat sanat. Se idea on minusta tosi hieno ja on toteutettu hyvin. Siinä myös tulee hyvin esille taas Amyn tunteet Roryä kohtaan, sillä Delight-sanan kohdalla Amy ajattelee häitään.

Randomhauskuutta: Doctorin pöyristyneisyys kun Idris/Tardis sanoo Roryä söpöksi, Idris/Tardiksen ylpeä ilme ja rinnanröyhistys kun hän muistuttaa Doctoria lempinimestään.

Tardisten haustausmaa

Loppupäätelmä: Mehustuksen arvoinen jakso, tykkäsin! Eihän tämä Gaimanin kirjoittamalle Babylon 5-jaksolle ihan pärjää, mutta pienistä nikotteluista huolimatta kelpo tavaraa!