Leffamielipide: Iron Sky

Iron Sky On Tour- kiertue saapui Tampereelle 27.3 ja sinne mekin sitten suuntasimme, olimmehan ostaneet liput jo aikapäiviä sitten. Olemme odottaneet elokuvaa siitä asti, kun siitä ensimmäisen kerran Energian pojat puhuivat julkisesti. Koska myös tunnemme osan tekijöistä, jänskätti meitäkin leffan menestyminen erityisen paljon. Nihkeät kriitikkojen arvostelut lisäsivat jänskätystä entisestään mutta emme kuitenkaan joutuneet pettymään, vaan tykkäsimme leffasta kuin hullu puurosta :)

Ensin tosin hieman valitusta ennen hehkutusta: Ikävä kyllä olimme jo ostaneet ennakkonäytösliput siinä vaiheessa, kun leffan sivuilla ilmoitettiin, että Gaalaensi-iltaankin olisi ollut muutamia fanilippuja saatavilla. No, minä katselin gaalaa verkon yli muutaman tunnin, mutta juuri vähän ennen Laibachin keikan alkua Katsomon streami hyytyi lopullisesti. Otti kyllä hiukkasen aivoon. Eikä ollut edes meidän koneesta kiinni, sillä muillakin oli ollut sama ongelma.

Iron Skyn näytöslippujen lähettämisestä vastannut tietokone

Toinen valituksen aihe, joka on vielä pakko mainita, on se koko lippuhässäkkä. Meidän liput saapuivat postissa päivää ennen näytöstä, joka näytti olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Koska meillä ei ollut mitään tietoa siitä, mihin kolmesta näytöksestä osuisimme, aiheutti se hieman ahdistusta. Itsellä kun oli näytöspäivänä yliopiston luennot viidestä puoli yhdeksään, niin olisi ollut todella mukavaa saada tietää vähän aiemmin, pääsenkö luennoille vai en. Kaikki kävi loppujen lopuksi hyvin, meille sattui illan viimeinen näytös joka alkoi yhdeksältä.

Ahdistusta aiheutti myös se, että liput olivat paikattomia ja oli tuurista kiinni, miten hyvän paikan sattui saamaan. Itse olin vasta juoksemassa yliopistolta Plevnalle kun ovet avattiin, mutta onneksi leffaseuralaiseni varasivat minullekin paikan. Hauskasti samalla rivillä oli muitakin tamperelaisia scifistejä, meitä oli kaiken kaikkiaan 8 Spektreläistä samalla rivillä.

Piristävä suklaaherkku

Kofeiinisuklaata tarjoavat neitoset olivat nätisti laitettuja ja sopivat oikein hyvin illan teemaan. Suklaakin oli piristävää :) Elokuva itsessään oli viihdyttävä, hauska, yllättävä ja upean näköinen. En katsonut sitä analyyttisellä silmällä, joten mitään kovin syvällistä arviota en nyt saa aikaiseksi. Sitä varten elokuva pitäisi nähdä uudestaan. Mutta tässä nyt jotain mietteitä kuitenkin.

Näyttelijät ja hahmot: Näyttelijät olivat hyvin sopivia rooleihinsa ja puhuivat ihanan sulavasti myös englantia. Oli virkistävää kuulla elokuvassa myös saksaa ja pitkät saksalaiset arvonimet saivat aikaan hyviä nauruja. Olin etukäteen trailerin ja julisteen perusteella uumoillut, että James Washingtonin hahmo olisi aika puhtaasti comedic relief. Ja niinhän se olikin, mutta hahmo oli onneksi vähemmän ärsyttävä kuin olin alunperin pelännyt.

Kuunatsien johtoportaan kokoontuminen

Klaus Adler oli univormuineen aika hottis pahistelija ja Renate liikuttavan sinisilmäinen. Vivian Wagnerin hahmo oli ehkä ainut, jonka repliikit ja reaktiot olivat vähän liian övereitä. Dr. Richter ja Wolfgang Kortzfleisch tärkeydestään huolimatta jäivät ikävä kyllä ohuiksi hahmoiksi koska esiintyivät vain muutamissa kohtauksissa. Itselleni tuotti kohtuuttoman suurta iloa se, että yhtenä natsiupseerina pyöri Jim Knobeloch. Minulle hän on hyvinkin tuttu Tohtori tuli kaupunkiin -sarjasta (Dr. Quinn, Medicine Woman), mikä oli yksi lapsuuteni suosikkisarjoista ja minkä sarjaboxeja olen viimeaikoina katsonut putkeen ;)

Renate Richter ja Klaus Adler

Visuaalisuus: Puvustus oli upeaa ja vintage-alusvaatteitakin päästiin ihailemaan, plussaa siis siitä :). Vivienin sulka-asu meni vähän yli hilseen, mutta se oletettavasti oli tarkoituskin. Kuun tukikohta oli täynnä stempunkahtavia elementtejä ja pidin paljon seepiaan ja harmaaseen sävyttyvästä värimaailmasta. Erikoistehosteet olivat hyvännäköisiä, mahtavia ja kauniita ja oli upeaa nähdä monia erilaisia avaruusaluksia. Göttedammerung oli suosikkini kaikkine liikkuvine osineen ja olisin halunnut nähdä sen tositoimissa. Se voitettiin ehkä vähän liian helposti. Sivuvaunullista moottoripyörää olisin halunnut nähdä myös enemmän.

Laadukasta saksalaista insinöörityötä

Huumori: Itse olin vaikuttunut siitä, että elokuva oli loppujen lopuksi aika vakava ja että loppu oli synkkä. Olin jostain syystä vähän odottanut Wreckin kaltaista huonon huumorin täyteistä pölhöttelyä ja olinkin positiivisesti yllättynyt elokuvan vakavemmasta otteesta sekä poliittisesta satiirista. Jotkut kriitikot ja arvostelijat eivät harmikseni ole samaa mieltä kanssani, joka saattaa johtua myös ennakko-odotuksista. Mielestäni elokuvasta ei pitäisi puhua komediana vaan nimenomaan satiirina. Itse kursorisesti Amerikan politiikkaa seuraavana pilkka osui kyllä oikeaan nilkkaan ja oli myös hämmentävän virkistävää kuulla oikeaa kiroilua elokuvassa, kun yleensä jenkkileffoissa ne siivotaan pois hysteerisen tarkasti.

Rouva POTUS ja sotahuone

Humoristiset kohdat naurattivat ja meidän näytöksessä Suomen turhalle rehellisyydelle myös annettiin aplodit naurujen lisäksi. Yksi suosikkikohtauksistani (edellisen lisäksi) oli juuri sopivalla hetkellä kaiuttimista kajahtanut kansallishymni, jonka sai painettua päälle motivaatiota tarvittaessa. Ihon vaalennusjuoma oli myös hauska oivallus! Itse ehdin myös huomata Johanna Sinisalon kuvan vilahtavan ruudulla, joka sai kyllä hymyn huulille.

Amerikkalainen astronautti pahassa paikassa

Musiikki: Laibachin musiikki oli sopivan mahtipontista ja eeppistä elokuvaan, tykkäsin kovasti. Muutamissa kohdin musiikki pauhasi ehkä hiukkasen liian kovalla.

Lopuksi: Olisin kyllä jaksanut katsoa elokuvaa vielä pidempäänkin, ainakin kaksituntinen se olisi saanut olla. Vähän olisin kaivannut syvennystä hahmoihin ja niiden motivaatioihin, sekä kuunatsien menneisyyteen ja nykyeloon kuussa. Enemmän olisin mieluusti myös kuutukikohdan ihmeellisyyksiä ihastellut. Näistä pienistä puutteista huolimatta tykkäsin elokuvasta niin paljon, että pakkohan se on mennä katsomaan vielä uudestaan! Meteorblitzkrieg!

Käykää katsomassa tai muuten..!

Zweitmeinung!

 Kirjoittanut Grandpa Cthulhu

Eli vielä toinenkin mielipide:
Alunperin meillä oli ajatuksena saada mahdollisimman pian nettiin nämä meidän mielipiteemme ja ajatukset Iron Skystä mutta tulimmekin sitten molemmat kipeiksi ja olemme pari viikkoa olleet aika puolikuntoisia. Asiaa ei tietenkään myöskään edistänyt se kun erään massiivisen pelitrilogian viimeinen osa saapui postissa samalla viikolla...

Kuten Korppisusi alussa avautuikin niin lippujärjestelyt eivät kyllä tällä kertaa toimineet aivan toivotulla tavalla mutta lopulta kaikki järjestyi ihan tyydyttävästi.

Itse elokuva sitten kyllä rokkasi kuin hirvi! Eli tykkäilin erittäin paljon. Yllätyksenä minullekin tuli oikeastaan se kuinka suurinosa huumorista oli aika hillittyä sekä pääsiassa hyvinkin satiirista ja mustanpuhuvaa. Poikkeuksena tähän olivat suorat viittaukset tai parodiat muihin elokuviin.

Näistä esimerkiksi Tohtori Outolempi viittaukset toimivat erinomaisesti elokuvan kontekstissakin ihan omina vitseinäänkin. Mutta ikävä kyllä taas Perikato-parodia vaikka aluksi naurattikin niin silti jäi kokonaisuutena latteaksi lähinnä heikon dialoginsa vuoksi, visuaalisesti kohtaus kyllä toimi todella hyvin.

Kuitenkaan aivan kuten Korppisusi sanoikin niin elokuva ei oikeastaan pääasiallisesti ollut mikään hassuttelu-komedia vaan sisälsi minusta enemmän draamallisia tai toiminnallisia elementtejä. Kokonaisuutena kyseessä on siis enemmänkin spefi-elokuva mustalla huumorilla sävytettynä toisinkuin monet arvostelijat ovat ilmeisesti odottaneet.

Itse näyttelijäntyöltään elokuva on pääasiallisesti laadukasta jälkeä. Osa hahmoista ei (tarkoituksellakaan) ollut kovinkaan syvällisiä ja muutenkaan välttämättä ei mistään läpimurtorooleista ole kyse mutta ne kuitenkin toimivat elokuvan yhteydessä erittäin hyvin ja näyttelijät suoriutuvat niistä hyvin.

Puvustuksensa puolesta elokuva kyllä oikeasti näyttää todella hyvältä. Se ei lainkaan kärsi "teatterimaisesta" olemuksesta kuten monet muut kotimaiset elokuvat vaan niihin on nähty poikkeuksellisen paljon vaivaa. Huomaa muutenkin että tuotantoarvot ovat hyvin epätyypilliset suomalaiseen elokuvaan, paljon on nähty vaivaa kaiken suunnitteluun ja toteutukseen. Erityisesti tykkäilin kovasti kuunatsien retroscifistisestä tekniikasta ja laitteistoista.

Paras nyt kuitenkin viimeisenä eli tehosteet. Ne todella upeita ja näyttäviä, iso osa kunniasta varmasti menee hyvälle suunnitelulle sillä juurikin natsien alukset ja tuomionpäivänase ovat omaperäisiä ja juuri sen vuoksi mieleenpainuvia. Muutenkin kyllä itse tykkäilin efektien toteutuksessa paljon enemmän kuin mitä on nähnyt monessa monenkertaisilla budjeteilla toteutetuissa Hollywood-leffoissa. Erikoistehosteissa oli yksityiskohtia paljon mutta kuitenkin ne muodostivat hyvin selkeästi hahmotettavia kokonaisuuksia eivätkä sisältäneet liikaa tilpehööriä joka olisi tehneet niistä liian levottomia (verrattuna esimerkiksi Transformers-elokuviin)

Oli kyllä muutama yksittäinen kohta joissa olin huomaavinani hieman outoa pikselöitymistä tai muuta epämääräisyyttä, varsinkin räjähdyksissä mutta näitä oli oikeasti vain pari koko elokuvassa joten ne tuskin haittaavat ketään eivätkä kaikki välttämättä edes huomaa niitä.

Ehdottomasti suositeltava elokuva kaikille genren ystävillä mutta varmasti siitä saavat irti hupia myös spefistä erityisemmin innostumattomatkin henkilöt.
Kannattaa käydä katsomassa, RAUS RAUS!