Jälkikatsaus: Deep Space Overture

Lähdimme tammikuussa ekskursiolle Turkuun, kun siellä oli tarjolla konsertti scifi-sarjojen ja -leffojen musiikista. Asialla oli Quinsonitus, vaskikvintetti, joka edellisenä kesänä soitti pelimusiikkia niin Turussa kuin Helsingin Assemblyilläkin. Viime kesän aikataulumme ei sallinut konserttimatkaa, joten nyt päätimme ottaa vahingon takaisin. Scifi-faneina intoilimme konsertista etukäteen jo kovasti ja oli mukavaa nähdä myös yleisössä tuttuja turkulaisia scifistejä.

Konsertti järjestettiin Turun konservatorion Sigyn-salissa, jossa meistä kumpikaan ei ollut käynyt aiemmin. Itse kun olen tämäntyyppisiä konsertteja käynyt katsomassa lähinnä Tampere-talossa, tuntui sali kovin pieneltä. Olimme onneksi varanneet lippumme heti kun mahdollista, joten olimme aivan eturivissä. Esiintymislavalla oli kangas, johon konsertin aikana heijastettiin kulloisenkin kappaleen nimi, mistä elokuvasta tai sarjasta se oli ja kuka oli kappaleen säveltänyt. Myös muutamia tunnelmakuvia kyseisistä teoksista oli saatu mukaan, Metropolis-elokuvasta saatiin jopa ihan elävää kuvaakin.

Kun Quinsonitus ja pianistivahvistus Saana Iljin astelivat lavalle, oli selvää että soittajat itsekin olivat "meidän heimoamme". Iljinillä oli yllään Uhuran mekko ja muilla soittajilla erilaisia t-paitoja nörttiteemoilla, joita oli hauska bongailla. Mieleen erityisesti jäi paita jossa luki "Spock is my homeboy". Mekin olimme sonnustautuneet teeman mukaisesti, itselläni oli Tardiksen ja zombit yhdistävä paita, Grandpa Cthulhulla oli Farscapen John Crichton koristamassa paitaansa.

Konsertin juonsi Aarni Koskela, jonka välillä hyvin puujalkaiset juonnot upposivat hyvin yleisöön. Oli mahtavaa kun juontaja, yhtye ja koko yleisö oli samalla aaltopituudella ja pelkkä kuva Battlefield Earthista sai yleisön purskahtamaan nauruun. Tunnelma oli siis hyvin lämminhenkinen koko konsertin ajan.

Konsertti oli jaettu väliajan kautta kahteen puoliskoon. Biisilistaus oli seuraavanlainen:

Richard Strauss: Also Sprach Zarathustra / 2001: A Space Odyssey
Brad Fiedel: Terminator 2 - Main theme
Jerry Goldsmith: Star Trek The Next Generation - Main Theme
Dennis McCarthy: Deep Space 9 Theme (Seasons 1-3)
Alan Silvestri: Back to the Future - Main theme
Ron Grainer: Doctor Who - Original Theme (1963)
Murray Gold: Doctor Who Series 5 - I am the Doctor
Eric Serra: The Fifth Element - Protect Life
Eric Serra: The Fifth Element - Korben Dallas
Jerry Goldsmith: Gremlins - Gremlin Rag

(Väliaika, kahvia ja pullaa)

Stu Philips: Battlestar Galactica - Main theme
Jerry Goldsmith: Total Recall - The Dream
Akira Ifukube: Godzilla (1954) - Main theme
Gottfried Huppertz: Metropolis (1927) - Moloch Machine
John Williams: Star Wars - Leia's Theme
John Williams: Empire Strikes Back - Han Solo and the Princess
Vangelis: Blade Runner - Love theme
Basil Poledouris: Robocop - Rock Shop Scene
Hans Zimmer: Inception - Time
Encore: Christopher Tyng - Futurama: Main theme

Quinsonitus.Kuva: Kalle Ketola.

Kokonaisuutena konsertin ensimmäinen puolisko upposi minuun paremmin kuin tuntemattomampiakin kappaleita sisältävä jälkimmäinen puolisko. Also Sprach Zarathustra oli täydellinen valinta aloituskappaleeksi ja aiheutti heti ensimmäiset kylmänväreet. Itse olisin Terminaattorin teemaan kaivannut vähän enemmän tempoa ja suoraan sanottuna munaa, mutta seurassani olleet herrasmiehet olivat kanssani eri mieltä, kun keskustelimme siitä väliajalla.

Sitä vastoin TNG:n ja DS9:n teemat saivat silmäni kyyneltymään upeudellaan, vaikka Next Generationin aikana muutama riitasointu soittimista pääsikin. Välillä oli pakko vain sulkea silmät ja antaa musiikin viedä, kun tuntui että sydän pakahtui rinnassa. Kyseisissä kappaleissa on minulle toki iso nostalgiakerroin, sillä ne kuuluvat lapsuuteeni ja nuoruuteeni niin vahvasti. Paluu tulevaisuuteen-teema sai aikaan leveän virnistyksen, vaikka olisinkin halunnut alkuun helisevän tilulilu-kohdan, joka kuuluu pitkin elokuvaa kun jotain outoa tapahtuu tai paljastuu. Se on minulle jostain syystä ikoninen ääni, joka yhdistyy todella vahvasti elokuvaan. Sen voi kuulla esimerkiksi Delorean Reveal-kappaleessa heti alussa.

Doctor Whon alkuperäinen teema sekä uuden Doctor Who:n vitoskauden oma teema olivat sopivasti peräkkäin ja muodostivat hienon kokonaisuuden, joka juhlisti sekä vanhaa että uutta Tohtoria. Vaikka pidänkin kovasti sarjan tunnarista (sekä uudesta että vanhasta), aiheutti I am the Doctor kyllä suuremmat kylmänväreet, on se niin eeppinen. Vaikka pidänkin Fifth Element-leffasta kuin hullu puurosta, siitä valitut kappaleet eivät nyt oikein sytyttäneet. Korben Dallas on toki outoudessaan hassu ja Protect Life ihan nätti tunnelmapala, mutta minulle ne eivät tuo leffaa niin väkevästi mieleen kuin Diva Dance. Se voisi kyllä olla aika mahdoton toteuttaa ilman laulua, niin voimakkaasti se nojaa Diivan lauluun. Ensimmäisen puoliskon lopettava Gremlin Rag oli aivan loistava valinta väliajan käyntiin potkaisevaksi biisiksi, sillä se sai jalan vipattamaan ja hyvälle tuulelle.

Toisen puoliskon alun kappaleet eivät aiheuttaneet minussa yhtä isoja tunnereaktioita kuin ensimmäisen. Tämä johtui osaksi siitä, että en ole nähnyt alkuperäistä Galacticaa, Godzillaa tai Metropolista. Myöskään Total Recallin the Dream ei säväyttänyt, sillä vaikka leffasta pidänkin, ei sen musiikki ole jäänyt erityisesti mieleen. Tähtien Sodasta valitut kappaleet olivat myös pieni pettymys, sillä ainakin omaan makuuni ne olivat vähän liian lällyjä eivätkä läheskään niin tunnistettavia ja väristyksiä aiheuttavia kuin pääteema ja Imperial March. Ja come on, mihin jäi Cantina Band?!

Figrin D'an  and the Modal Nodes eli Cantina Band.

Lällyä linjaa jatkettiin vielä Blade Runnerin rakkausteemalla, joka teemallisesti sinänsä toki sopi jatkoksi Star Warsin hempeiden sävelten jälkeen. Biisi ja lavan punainen valaistus saivat aikaan kyllä uskottavan hämyisen jazz-klubi tunnelman, mutta minulle se ikoninen biisi leffasta on kyllä Rachel's song. Se tosin on jälleen niitä kappaleita, joka nojaa paljon vokalisointiin.

Robocopin Rock Shop Scene palautti menon ja meiningin taas konserttiin Basil Poledouriksen mahtipontisten sävelten siivittämänä. Konsertin virallisena lopetuksena ollut Inceptionin Time oli aivan valtavan hieno valinta, joka sai taas kylmät väreet kulkemaan joka paikassa ja kyyneleet silmiin. Jälleen kerran oli pakko vain välillä sulkea silmät, kun musiikki vaikutti niin syvästi ja voimakkaasti. Viimeisten sävelten hiipuessa olin sanaton. Miten voikin olla niin ravisteleva kappale!

Valtavien aplodien jälkeen saimme encoren, joka onnistui todella yllättämään minut. Futuraman teema vei taas aivan eri tunnelmaan ja tunneskaalaan veikeällä meiningillään ja se oli vain hyvä asia. Time olisi jättänyt ehkä liiankin hartaan olon, mutta Futuraman karnevalistinen sävelkulku ja hauskat kellot saivat taas hymyn huulille ja yleisön taputtamaan mukana.

Kokonaisuutena konsertti oli kyllä aivan mahtava kokemus, sillä en ole ennen kuullut livenä rakastamani genren kappaleita. Toivottavasti konsertille tulee jossain vaiheessa jatkoa, sillä tässä genressä riittää ammennettavaa. Itse haluaisin ainakin kuulla Star Trek: Voyagerin, Babylon 5:n, Farscapen, uuden Battlestar Galactican ja X-Filesin tunnarit livenä. Kannatti kyllä lähteä konserttiin Tampereelta asti, voimme suositella kyllä kaikille!