Varmaan aiemmista tapahtumakertomuksista on voinut päätellä että emme ole
Enpä tosin itse ollut esittänyt mitään erityisiä toivomuksia esitysajan suhteen joten sinänsä ei minulla ole mitään varsinaista valittamisen aihetta. Varsinkin kun loppujen lopuksi itse herääminen sujui suhteellisen tuskattomasti.
Huomattavasti tuskallisempaa oli se että Jyväskylän julkinen liikenne ei oikeastaan kulkenut lainkaan Kuokkalasta keskustan suuntaan ennen kello kymmentä. Tämä tarkoitti sitä että jouduin kävelemään ja kantamaan kaikki ei-niin-kevyet kantamukseni Jyväskylän yliopistolle.
Ehdin kuitenkin jopa hieman etuajassa paikalle. Joten sain hyvin jätettyä ylimääräiset tavarat narikkaan ja pääsin rauhassa säätämään oman läppärin kanssa tekniikan toimimaan luentosalissa.
Judge Dredd - Propagandan mies
Omia esitelmiä on aina todella hankala arvioida millään objektiivisellä tasolla. Sanoisin että kokonaisuutena meni ihan kohtalaisesti. Olin Tampere Kupliin jälkeen palautteen perusteella hieman lisännyt juttua koskien sensuroituja Cursed Earth-tarinoita. Luin ne siksi uudestaan esitelmää varten toisin kuin muut käsitellyt sarjakuvat.
Sen vuoksi tuntui vähän siltä että se osa esitelmää ei mennytkään ihan niin hyvin kuin mitä Kupliissa mutta toisaalta sitten taas juuri nuo sensuroidut Dredd-sarjakuvat tuli käsiteltyä paremmin. Olisi pitänyt lukea kaikki kunnolla läpi mutta jäi muka ajan puutteen vuoksi tekemättä.
Tämä jäi hieman ärsyttämään itseäni mutta toivottavasti yleisö kuitenkin sai jotain irti. Ainakin väkeä oli yllättävän paljon paikalla aamuohjelmaksi. Osa kuitenkin jäi juttelemana aiheesta joten ei varmaan kaikki ainakaan kokeneet aikaansa hukkaan heitetyksi. Ehkä pitänee jossain vaiheessa pitää vielä uutta Dredd-settiä ja panostaa vieläkin enemmän.
Lisäinfoa Dredd-ohjelmassa nähdyistä sarjakuvista löytyy aiemmasta Lonkeropiirakan jutusta
Kirjoittanut Korppisusi
Guest of Honour Speech - Hannu Rajaniemi
Hannu Rajaniemen kunniavieraspuhe jakaantui kolmeen osaan – puheeseen, novelliin ja yleisökysymyksiin. Puheessaan Rajaniemi hahmotteli Finnconin teemaa, mikro-ja makrokosmoksia, avaruuspuvun historian kautta. Puku on itsessään mikrokosmos, jonka avulla tutkitaan makrokosmosta ja scifi on kuin avaruuspuku, jolla tutkitaan tulevaisuutta. Tämä olikin ainut seuraamamme ohjelmanumero, joka otti eskplisiittisesti huomioon tämän vuoden teeman.
 |
| Buzz Aldrinin avaruuspuku |
Rajaniemi kertoi miten tummaihoiset ompelijattaret ompelivat varhaisimmat avaruuspuvut käsin, kaikki parikymmentä kerrosta kangasta. He eivät myöskään saaneet käyttää apunaan nuppineuloja tai muita kiinnikkeitä, jotta pukuihin ei tulisi ylimääräisiä reikiä. Nykyään vanhoja avaruuspukuja säilytetään Smithsonian Institutessa erityisolosuhteissa, sillä ollessaan samassa tilassa ne hajoavat nopeammin erittämänsä suolahapon takia.
Puheensa jälkeen Rajaniemi luki yleisölle vielä julkaisemattoman novellinsa, joka perustui hänen juuri esittämiinsä faktoihin. Novelli oli kaunis ja koskettava ja siitä oli myös hauska bongailla juuri kerrottuja tiedonmurusia. Rajaniemellä oli selkeä ja ilmeikäs lukuääni ja englanninkielisestä tekstistä sai hyvin selvää. Hän myös käytti elekieltä lukiessaan, jota oli hauska seurata. Olen kyllä samaa mieltä erään ystäväni kanssa siitä, että mikään ei vedä vertoja sille, kun kirjailija lukee omaa tekstiään.
Novellin jälkeen oli vielä aikaa muutamille yleisökysymyksille, joissa käsiteltiin ainakin hänen kirjojensa suomenkielisiä käännöksiä sekä tulevia kirjallisia suunnitelmia. Rajaniemen seuraava romaani tulee käsittelemään 1800-luvun spiritualismia. Kaiken kaikkiaan tämä kunniavierasohjelma oli kyllä tämän vuoden parhaimmistoa!
Hulluja avaruuspoliisisarjakuvia
Kyseinen ohjelmanumero oli jatkoa parin vuoden takaiselle Tapio Ranta-Ahon ja Vesa Sisätön hulluille scifisarjakuville, josta pidimme valtavasti. Ihan sen kertaisiin hauskutuksiin tämän kerran sarjakuvat eivät päässeet, mutta saimme kuitenkin viihdyttävän katsauksen kolmeen eri 1950-1970 - lukujen sarjakuviin.
 |
| Hullut avaruuspoliisi expertit: Vesa Sisättö ja Tapio Ranta-aho |
Kolmen sarjakuvan sankareina häärivät miehet nimeltä Ricky Speed, Rick Random sekä Kris Boyd. Ensimmäinen sankareista oli peräisin 1950-luvun Space Patrol -nimisen sarjan sarjakuvaversiosta, suomeksi nimellä Avaruuspartio.
Seurasimme hyvin tarkkaan erästä Ricky Speedin seikkailua Tapio Ranta-Ahon johdolla, jossa paettiin esimerkiksi tulevaisuuden vankileiriltä ja pahoilta kiinalaisilta. Kovin helppoa se tuntui olevan, sillä vankileiriä ympäröi vain piikkilanka-aita. Pidin kovasti sarjakuvan erikoisesta värimaailmasta. Sarjakuva on suurimmaksi osaksi mustavalkoinen, mutta avaruuspuvut, avaruusalukset ja muut isommat pinnat on värjätty kokonaan sivusta riippuen joko punaisella, vihreällä, sinisellä tai keltaisella.
 |
| Ricky Speedistä ei orjaa tehdä! |
Vesa Sisättö kertoi tarkemmin avaruusetsivä Rick Randomista, jonka edesottamuksia esitettiin alunperin lehdessä Super Detective Library vuosina 1954-1959. Suomessa Rickin seikkailuja seurattiin Korkeajännityksen erikoisnumeroiden sivuilla suurinpiirtein samoihin aikoihin. Avaruusetsivän maailmaa hahmoteltiin erilaisten teemojen avulla ja saimmekin nähdä kuvallisia esimerkkejä teknologiasta, alieneista sekä arkkitehtuurista.
Mieleen jäivät erityisesti vieraiden planeettojen massiiviset rakennelmat jotka kuvastivat ihmiskasvoja tai ihmisvartaloita. Esimerkkitapauksena tarkastelimme vielä Siirtyvä Planeetta- seikkailua, jossa pahiksella on asenne kohdallaan: ”Ellen saa hallita avaruutta, tuhoan sen!”
 |
| Rick Randomin selväjärkiset planeetanryöstäjät |
Kaksi edellistä sarjakuvaa veivät suurimman osan ohjelma-ajasta ja viimeiselle sankarille jäi vain vähän aikaan. Kyseessä oli Giornalino-lehdessä vuosina 1977-1983 esiintynyt Kris Boyd, jonka seikkauiuja Suomessa seurattiin Yliveto-lehdessä sekä Mustanaamiossa.
Mies muistutti kyllä hurjan paljon nuorta Harrison Fordia ja muutenkin esitellyissä ruuduissa oli epäilyttävän paljon Tähtien Sota-vaikutteita. Parhaimmat naurut irtosivat kyllä viimeisestä ruudusta, johon oli hyvä paikka lopettaa: ”Pahus! Robotteja! Äkkiä baariin!”
 |
| Oiva ohje tilanteeseen kuin tilanteeseen! |
Kirjoittanut Grandpa Cthulhu
Women in publishing
Baarin sijaan suuntasimme kuitenkin katsomaan mielenkiintoiselta aiheelta vaikuttanutta paneelia Women in Publishing. Ja se kyllä kannatti sillä paneeli oli todella mielenkiintoinen. Aiheena oli siis se miten naisia kohdellaan kustannussmaailmassa ja tätä käsiteltiin varsinkin genre-kirjailijan näkökulmasta.
Paneelin vetäjänä toimi Cheryl Morgan joka toi esille brittiläistä näkökulmaa aiheeseen, amerikkalaisiesta kustannusmaailmasta kertoi kunniavieras Elizabeth Bear, Suomea edustivat kirjailijat Salla Simukka sekä Johanna Sinisalo ja latinalaista amerikkaa Tanya Tynjälä.
Oli erittäin mielenkiintoista mutta myös järkyttävää kuulla siitä kuinka epäreilusti kustannusmaailmassa kohdellaan naiskirjailijoita. Tuntui että lähes kaikkialla naiskirjailijat olivat lähtökohdallisesti huonommassa asemassa.
 |
| Panelistit: Elizabeth Bear, Tanya Tynjälä, Cheryl Morgan, Salla Simukka ja Johanna Sinisalo |
Cheryl luetteli muunmuassa prosenttilukuja siitä kuinka paljon naiskirjailijoiden kirjoja arvosteltiin ja kuinka moni kirjakriitikoista oli nainen. Brittien kohdalla ne olivat hyvin miesvaltaisia (tyyliin yli 70 prosenttia) ja jenkeissäkin selvästi painottuneita mieskirjailijoita kohtaan. Ero maiden välillä on kuitenkin sen verran suuri että ilmeisesti useampikin brittiläinen kirjailija on löytänyt helpommin kustantajan jenkeistä.
Suomessa tilanne vaikuttaa olevan huomattavasti paremmin. Sekä Sinisalo että Simukka kertoivat kuinka täällä ainakin kirja-arvostelujen suhteen naiskirjailijoiden teokset saavat hyvin näkyvyyttä ja nämä pärjäävät todella hyvin myös usein kirjallisuuskilpailuissa. Yleisesti ottaen kuulosti että Suomessa naiskirjailijat eivät juurikaan kokeneet syrjintää eivätkä hirveästi edes lokerointia tiettyihin genreihin.
Pahimmalta tilanne vaikutti olevan espanjankielisen kirjallisuuden piirissä. Tanya kertoi että hänen kirjojaan on esimerkiksi julkaistu YA-kirjaillisuutena koska se oli ainoa keino miten iso kustantaja suostui genre-kirjaillisuutta julkaisemaan.
 |
| Scully ei myöskään voi uskoa miten kehnosti asiat ovat |
Myös ilmeisesti vain maagiseksi realismiksi luokiteltava genre-kirjallisuus otetaan missään mielessä vakavasti ja saa näkyvyyttä kustantajilta tai jopa kirjoittajilta. Nimittäin monet espanjankieliset naiskirjailijat kokevat ettei genre-kirjaillisuus ole heidän arvoistaan tai heille sopivaa joten he julkaisevat sen sijaan esimerkiksi runoja. Tämän lisäksi naiskirjailijoiden asema arvosteltujen kirjojen tai muun näkyvyyden kannalta oli vielä huonommalla tasolla kuin englanninkielisessä kirjallisuusmaailmassa.
Tuntui kuitenkin että panelistit olivat varovaisen optimistisia tulevaisuuden suhteen. Aika moni uskoi/toivoi että asian esilletuominen, siitä puhuminen ja ihmisten sivistäminen parantaisivat naiskirjailijoiden asemaa. Myös internet ja kirjabloggaajien vaikutus nähtiin positiivisena muutosvoimana.
Kunniavierashaastattelu - Jukka Halme
Päätimme edellisen paneelin jälkeen tietenkin jäädä kuuntelemaan leppoisan herra Jukka Halmeen kunniavierashaastattelua. Haastattelijana toimi fandom-aktiivi Aleksi Kuutio joka hoiti hommansa kelvon rennosti, mitä nyt taustalla olevien kalvojen vaihtaminen sujui vähän sinnepäin.
 |
| Yes indeed! |
Siksikin oli kiva että Halme jutusteli normaalin joviaaliin tapaansa ja oli muutenkin hyvin avoin haastattelussaan. Halme kertoo todella hyvin lyhyitä hauskoja tarinoita ja niitä oli nytkin luvassa useita.
 |
| Aleksi Kuutio ja Jukka Halme |
Olin jopa ihan positiivisesti yllättynyt kuinka avoimesti Halme halusi kertoa koettelemuksistaan ja kokemuksistaan mitä hänellä oli ollut sairastaessaan Non-Hodginin lymfoomaa. Hän keskusteli siitä yleisön ja Aleksi Kuution kanssa jonkin verran ennen varsinaisen haastattelun alkua mutta se aihe tuli myös esille itse haastattelussa.
Haastattelu huipentui kuitenkin kevyempiin tunnelmiin, nimittäin Halmeen ja Kuution tulkintaan Olavi Virran Hopeinen kuu-kappaleesta. Sain sen kyllä taltioitua jälkipolvia varten videolle mutta en sitä ilman edellämainittujen lupaa viitsi julkiseen jakeluun laittaa.
 |
| Halme ja Kuutio valmistautuvat tulkitsemaan Olavi Virtaa |
Definitiivinen definitiivinen (K-18)
Tämäkin oli taas erään aikakauden loppu, nimittäin näillä näkymin viimeinen definitiivinen paneeli. En ole itse ikävä kyllä päässyt kaikkiin definitiivisiin mutta jokainen jonka olen nähnyt on ollut vähintäänkin mainioita. Tällä kertaa aiheena oli vanhempien paneelien käsittelemättä jääneet asiat tai aiheisiin tulleet uudet lisäykset.
 |
| Panelistit ja vanhojen definitiivisten paneelien aiheita |
Paneelinvetäjänä toimi tuttuun tapaan Petri Hiltunen ja panelisteina olivat ensikertalainen Jukka Halme sekä vakiokasvot Vesa Sisättö ja Veikko Laeslehto. Tuntui että tällä kertaa äänessä oli normaaliakin enemmän Petri itse mutta itseäni se ei kyllä haitannut.
Tämä tosin taisi olla ensimmäinen definitiivinen minkä itse muistan nähneeni joka todallakin ansaitsi K-18 ikärajansa. Petri johdatti yleisön niin paljon hyvän maun rajan yli että sitä ei enää näkynyt edes kaukaisessa horisontissa. Useamman lapsuusmuistot onnistuttiin varmaan pilaamaan Transformers-pornolla, joka oli vielä suhteellisen hyvällä maulla tehtyä.
Itselläni do not want-asteikolla mentiin yli My Little Pony: Friendship is Magic-pornon kohdalla jota näkemättä olisin voinut ihan hyvin elää. Sen olemassaolo ei tullut yllätyksenä (koska internet) mutta tarvetta sen etsimiselle en ole erityisesti kokenut. Tämän jälkeen nähty hai-porno oli sitten oikeastaan jo ihan kesyä kamaa.
Hait olivat kyllä vahvasti esillä myös muutenkin. Hait olivat definitiivisten paneelien historiassa tärkeä aihe sillä ne olivat synnyttäneet koko konseptin sekä olleet aiheena ihka ensimmäisessä paneelissa. Paneeli myös loppui erittäin sopivasti haikuvastoa käyttävään musiikkivideoon kappaleelle "So Long, and Thanks For All The Fish".
Kirjoittanut Korppisusi
Ending ceremonies
Lopettajaiset alkoivat Oscar-juhlista tutulla kunnianosoituksella vuoden aikana menehtyneitä vaikuttajia kohtaan. Näyttelijöiden ja ohjaajien sijasta näimme kuvia genrekirjailijoista, joista oli aika menneen vuoden aikana jättänyt. Itse olisin kyllä kaivannut taustalle jotain kaunista ja inspiroivaa instrumentaalimusiikkia, pelkkä hiljaisuus toi vähän liian hautajaismaisen tunnelman.
 |
| Innokas Kapteeni Amerikka sai ansaitus halli-cosplay palkinnon |
Varsinaiset kiitokset toivatkin sitten tunnelmaan kaivattua keveyttä, kun Eemeli Aro käänsi Saija Kyllösen puheet englanniksi vaihtelevalla tarkkuudella konsekutiivisen tulkkauksen menetelmällä. Kaikki kunniavieraat, niin viralliset kuin epävirallisetkin, sanoivat omat kiitoksensa ja silmät kyllä kostuivat sekä Rjurik Davidsonin että Cheryl Morganin kiitosten aikana. Rjurik on asunut Jyväskylässä pari vuotta ja hän kertoi, että vasta Finnconissa hän tunsi olonsa kotoisaksi. Cheryl kertoi, että hän on tottunut siihen, että muissa coneissa hänen LGBT-paneeleitaan on seurannut vain kourallinen ihmisiä, mutta nyt sali oli ääriään myöten täynnä. En muista enää tarkalleen, mitä Cheryl sanoi, mutta hän oli hyvin otettu suomalaisten hyväksyvästä asenteesta ja se oli hyvin liikuttavaa.
Loppuseremoniassa myös ilmoitettiin virrallisesti, että ensi vuonna Finncon pitää taukoa ja sen paikalla nähdään kesäkuussa Maarianhaminassa Archipelacon. Archipelaconin järjestäjissä on mukana ihmisiä myös muista pohjoismaista (ja vähän muualtakin) ja myös minä sekä Grandpa Cthulhu olemme ohjelmatiimissä. Voimme siis suositella tapahtumaa täysin rinnoin, siitä tulee mahtavaa!
 |
| O HAI! HAV U HERDZ ARCHIPELACON? |
Loppuseremonioiden jälkeen suuntasimme taas Sohwiin ja sieltä Deaddog-bileisiin, jossa viihdyimme melkein puolille öin saakka. Mielenkiintoisia keskusteluja käytiin, Archipelaconia juonittiin ja tarjolla oli muun muassa aivan järjettömän hyvää linssikeittoa. Toivottavasti saisin sen reseptin joltakulta...
Yhteenvetoa
Tämän vuoden con oli siis varsin maino! Ohjelmaa oli paljon ja se oli mielenkiintoista ja joskus piti tehdä tuskallisiakin valintoja yhtä hyvältä kuulostavien juttujen välkillä. Olisin ehkä kaivannut vähän enemmän teeman sekä 20. Finnconin näkymistä ohjelmassa, mutta oikein hyvää se oli näinkin. Ja ohjelmalehteen olisin minäkin ehdottomasti kaivannut ohjelmakuvauksia.
 |
| Jyväskylässä oli myös vaarallisia villieläimiä |
Järjestelyt toimivat loistavasti eikä ainakaan minulle tullut vastaan mitään ongelmiakaan, ihan pientä tekniikkasäätöä lukuunottamatta, joka kuuluu oikeastaan asiaan :) Myös ensimmäistä kertaa käytössä ollut Liikunnanrakennus tuntui paikkana sopivan varsin hyvin Finnconin tarpeisiin ja myyntipöydät alakerrassa sekä salien lähettyvillä olivat mielestäni hyvin sijoilteltuja. Itselläni ei ollut ongelmaa saleissa kuumuuden takia, vaikka viuhkaa pitikin välillä ahkerasti käyttää. Päinvastoin, pääsalissa pitkiä aikoja istuessa tuli jopa ihan vilu.
Virallinen twitter oli tosin harmillisen hiljainen conin aikana, varsinkin kun ohjelmamuutoksia ja muuta tiedotettavaa olisi löytynyt. Siihen kyllä kannattaa nakittaa ihan oma vastuuhenkilö, jolla on conin aikana hyvin vähän muuta tehtävää.
Iso kiitos vielä järjestäjille, myyjille, vapaaehtoisille, ohjelmanpitäjille ja kunniavieraille, meillä oli tosi hauskaa!
Sunnuntain raportteja muualla:
Mifonkien matkassa
Surkkari.fi
Taikakirjaimet
Cheryl's Mewsings
Lukuhoukka
Päiväunien salattu maailma 1, 2
Yhteenvetoja muualla:
Routakoto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti