Alkuperäinen suunnitelmamme oli lauantaina saapua heti aamusta paikalle katsomaan ohjelmaa mutta jo lähes perinteiseen tapaamme päätimmekin nukkua pari tuntia pidempään ja saapua paikalle vasta puoliltapäivin.
Päätökseen toki vaikutti vahvasti se että edellinen ilta oli venähtänyt huomattavan pitkäksi Ticket to Riden, Carcassonen ja TMNT arcade-pelin myötä.
Mitä helvettiä!
Syy miksi meidän piti päästä viimeistään kello kahdeksitoista paikan päälle oli tietenkin Petri Hiltusen jatko-osa viime vuoden erinomaiselle Voi Jeesus Kristus! -esitelmälle. Tällä kertaa Hiltusen humoristisen mutta terävän tarkastelun kohteena oli spesifisesti kristittyjen itsensä tekemät populaarikulttuurilliset tuotokset, sekä näiden usein hutera teologinen tarkkuus ja muuten yleinen järjettömyys.
 |
| Petri esittelee kristillistä pop-musiikkia |
Mooseksen kuuluisan kiitollisuuden jälkeen käsiteltiin kristillisiä supersankareita, kristillistä musiikkia, tempauksen jälkeen sijoittuvia elokuvia ja pelejä sekä nähtiin vielä muutama pätkä ö-luokan kristityistä elokuvista.
 |
| Kristillinen Power Rangers. |
Kokonaisuudessaan esitelmä oli jälleen erittäin hyvä mutta sanoisin että viime vuoden Voi Jeesus Kristus! oli silti ehkä hitusen parempi. Se oli hieman koherentimpi kokonaisuus ja näytetyt videot olivat vielä viihdyttävämpiä. Yhteisenä kokonaisuutena esitettynä nämä olisivat kyllä sellaista timangia ettei paremmalla väliä.
Itse ehkä olisin ainoastaan kaivannut vielä enemmän häröjen kristillisen rapture/tempaus-materiaalin käsittelyä. Elokuvista kuten vaikkapa The Omega Code tai Six: The Mark Unleashed (jossa mukana Jeffrey Dean Morgan!) olisi ollut todella kiva kuulla jotain. Olen perverssillä tavalla äärimmäisen kiinnostunut tuon tyyppisistä leffoista mutta myönnän etten tiedä kestäisinkö katsoa niitä itse kokonaan.
 |
| Stephen Baldwin! Casper van Diem! Varmasti parhaita elokuvia IKINÄ! |
Nyt vain sitä kristillis-teemaista Petrifestiä odotellessa!
Kirjoittanut Korppisusi
Likable characters in SF
Vielä tähänkään päivään mennessä Finnconin sivuilta ei löydy tämän ohjelman ohjelmakuvausta, joten emme tiedä, mikä paneelin punainen lanka olisi ollut. Paneeliin oli kuitenkin merkitty niin mielenkiintoiset osallistujat (Rjurik Davidson, Jukka Halme, Hannu Rajaniemi, Cheryl Morgan) että uskaltauduimme seuraamaan ohjelmaa.
Ikävä kyllä paneelilla ei ollut ilmeisesti etukäteen sovittua vetäjää, joten se tuntui aika hajanaiselta kokonaisuudessaan. Rjurik Davidson otti urheasti paneelinvetäjän haasteen vastaan, mutta hän oli selvästi valmistautunut paneelin rivijäseneksi. Joidenkin lukijoiden mielestä hänen romaanissaan Unwrapped Sky oli ollut epäpidettäviä hahmoja ja hän oli jäänyt pohtimaan tätä seikkaa.
Panelistien mielestä mielenkiintoinen hahmo on yleisesti parempi asia kuin pidettävä hahmo ja pidettävyys tarkoittaa yleensä samaistuttavaa hahmoa. Heidän mielestään lukija haluaa kokea omien toiveidensa toteutuvan hahmon kautta. Cheryl Morgan oli voimakkaasti sitä mieltä, että jos lukija etsii vain samaistuttavaa hahmoa, hän jää paitsi paljosta. On hyödyllistä nähdä maailma myös niiden henkilöiden silmien läpi, joiden maailma on erilainen kuin sinun. Esimerkkinä käytettiin myös M. John Harrisonia, joka ei kirjoita pidettäviä hahmoja mutta on silti loistava kirjailija.
Hannu Rajaniemi tunnusti, että hän ei hahmona pidä Harry Potterista, sillä Harry tuntuu vain ajautuvan eri tilanteisiin ilman omaa toimijuutta. Rajaniemen mielestä hyvän hahmon rakennusalustana toimii se, että hahmo on tekemässään asiassa ”best damn in the world”. Tämä näkemys sai tosin yleisöstä kritiikkiä, kun jonkun mielestä se nimenomaan tekee hahmosta tylsän.
Pidettävänä hahmona paneelissa mainittiin Muumipappa ja keskustelussa oltiin myös sitä mieltä, että kaupunkikin voi olla henkilöhahmo.
 |
| The likable panelists |
Minulle pidettävä hahmo tarkoittaa monipuolista hahmoa. Kiinnostavuus ja viallisuus eivät sulje pois miellyttävyyttä tai toisinpäin. Mutta jos hahmosta ei löydy yhtäkään ominaisuutta, joka kompensoisi hahmon vikoja, niin en jaksa kiinnostua siitä. Olen samaa mieltä kyllä siinä suhteessa, että lukijana on hyödyllistä pohtia ja kokea muitakin kuin vain omia arvoja ja näkökulmia. En silti osaa nähdä huonona sitäkään, jos lukija kaipaa hahmoista pidettävyyttä. Kirjojen lukeminen on kuitenkin isolle osalle lukijoista sekä viihdettä että eskapismia.
Paneeli onnistui hyvin siinä, että se jätti pohtimaan omaa suhtautumista fiktiivisiin hahmoihin. Olisin kuitenkin kaivannut tiukempaa moderointia ja hieman monipuolisempia näkökantoja aiheeseen.
Kirjoittanut Grandpa Cthulhu
Täyttä paskaa vai hyvää shittiä - Prometheus ja Star Trek Into Darkness
Koska en päässyt vuonna 2010 pidettyyn edelliseen Täyttä paskaa vai hyvää shittiä-ohjelmaan niin asia oli syytä oikaista tänä vuonna. Suuntasimmekin siis edellisestä hieman potentiaalistaan jääneestä paneelista katsomaan pysyisikö keskustelu täällä paremmin hallinnassa.
Ohjelman ideana oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että panelistit argumentoivat kukin sen puolesta oli käsiteltävä elokuva täyttä paskaa vai niin sanotusti hyvää shittiä. Lopuksi yleisö sai äänestää kumpi mielipide oli Ainoa Oikea Virallinen Totuus [Tm].
 |
| Tiina Raevaaran puolustuspuheenvuoro Prometheukselle |
Ensimmäisenä käsittelyyn joutui Ridley Scottin vuonna 2012 ilmestynyt vähän-niinkuin-melkein esi-osa Alienille eli Prometheus. Elokuvaa puolustivat Markku Lappalainen ja Tiina Raevaara, vedoten muun muassa poistetuissa kohtauksissa selitettyihin asioihin ja siihen ettei elokuvaa saa liikaa tulkita löyhästä yhteydestään Alieniin.
 |
| Kätevä med pod joka ei esimerkiksi tunnista naista... |
Itse jo valmiiksi kuuluin tähän jälkimmäiseen joukkoon joiden mielestä elokuva joistain hyvistä puolista huolimatta lopulta kaatuu tyhmien hahmojen ja ääliöjuonen mukana. Väittelyn lopuksi järjestetty yleisöäänestys oli myös vahvasti tätä mieltä.
Lopputulos: Prometheus on täyttä paskaa.
Koska paneeli käytti lähes puoli tuntia ohjelma-ajasta Prometheuksen ansaittuun dekonstruktioon, jäi Star Trek Into Darknesille aikaa vain reilu vartti. Se kuitenkin riitti ihan hyvin sillä oikeastaan kukaan panelisteista ei ollutkaan sitä mieltä että Star Trek Into Darkness olisi täyttä paskaa. Tällä kertaa Markku Lappalainen esitti että elokuva on muuten ihan hyvä paitsi Star Trek elokuvana, että se ei tavoita aiempien elokuvien tai sarjojen filosofiaa tai ajatusta tarpeeksi hyvin.
 |
| Turhaa fan serviceä? |
Tämän kanssa yleisö oli äänestäessään huomattavasti enemmän jakautunut, monet äänestivät sitä täydeksi paskaksi mutta lopulta kuitenkin enemmistö oli sitä mieltä että hyvää shittiä oli. Markku Lappalainen teki tosin vielä lopuksi ovelan ylimääräisen kysymyksen - oliko kyseessä hyvä Trek-elokuva? Aika moni yleisöstä joka äänesti hyvän shitin puolesta taas oli sitä mieltä että ei.
Lopputulos: Star Trek Into Darkness on hyvää shittiä
mutta ehkä huonoa Star Trekkiä.
Uskon kyllä että iso osa yleisöstä ei kummankaan elokuvan kohdalla varsinaisesti äänestänyt panelistien argumenttien vaan omien mielipiteidensä mukaan, vaikka näin periaatteessa kuului tehdä. Minusta varsinkin Prometheuksen kohdalla poistettuihin kohtauksiin sekä muuhun elokuvan ulkopuolisiin haastatteluihin yms. seikkoihin vetoaminen sitä puolustaessa ei ollut perusteltua ja siksi niitä minusta ei voi ottaa huomioon.
Kyseessä oli kyllä kokonaisuudessaan todella viihdyttävä ohjelmanumero jossa oli ihan hyviä pointteja molemmista elokuvista mitä kaikkia itse ei edes välttämättä ollut aiemmin tullut ajatelleeksi, joten vaikka oma mielipide ei ehkä muuttunutkaan niin ymmärrän ehkä paremmin ihmisiä jotka pitävät tai eivät pidä kyseisistä elokuvista.
Ainoa asia paneelissa joka oikeastaan hämäsi oli fridge logic-käsitteen väärinkäyttö. Paneelissa Markku Lappalainen käytti termiä varsinkin Prometheuksen kohdalla kuvaamaan sitä kuinka myöhemmin voi jääkaapilla tajuta miten jokin asia käykin järkeen ja onkin lopulta ihan looginen.
 |
| Tyhmä alien on tyhmä |
Kirjoittanut Korppisusi
Tauko
Tässä vaiheessa olisi ollut parikin kiinnostavaa ohjelmaa avaruusscifin tulevaisuudesta sekä Venäläisistä scifisarjoista ja -leffoista. Jossain vaiheessa päivää on kuitenkin hyvä pitää taukoa ja kiertää myyntipöytiä, joten ratkaisimme ongelman pitämällä tauon tässä välissä.
 |
| Megahieno Cylon partioimassa alakerran myyjiä |
Rosebudin pöydästä löytyi kasa Petri Hiltusen sarjakuva-albumeita sekä Airship Shape & Bristol Fashion – steampunk novellikokoelma. Finnconin omasta myyntipöydästä piti vielä napata Rjurik Davidsonin Unwrapped Sky sekä päheä termosmuki. Itselläni oli ostoslistalla alun perin vain Uwrapped Sky, koska se alkoi kutkuttaa jo viime vuoden puolella Lokaconissa. Onneksi säästimme majoituskuluissa, niin oli varaa ostaa kirjoja!
Bimbopaneeli
 |
| Iines asettaa heti alkuun riman korkealle. |
Traumatisoivampaa kamaa tarjoiltiinkin sitten Piranha 3DD-elokuvan pätkässä, jossa pariskunnan kiihkeä hetki muuttuukin verikekkeriksi piranhan hyökätessä pehmeästä pesästään miehen kalleuksien kimppuun. Järkyttynyt kissakuva kuvasti kyllä oikein hyvin kyseistä pätkää.
Paneelin päätteeksi katsoimme The Hillywood Shown Doctor Who-parodian ja osa yleisöstä nousi tanssimaan Time Warp-kappaleen Bimbojen yllytyksestä. Siihen olikin hyvä lopettaa. Lonkeropiirakka kiittää bimboja vuosien traumoista ei kun siis nauruista!
Kirjoittanut Grandpa Cthulhu
Naamiaiset / Masquerade
Todella todella harmillisesti tänä vuonna Finnconin naamiaiset menivät useamman ohjelmanumeron kanssa päällekkäin. Itse olisin nimittäin mielläni myös nähnyt Discourses of Power: Comics and their Secret Agenda -esitelmän mutta naamiaiset tietenkin voittivat.
 |
| Cheryl oli myös pukeutunut juontoa varten |
Omalla kamerallani en ikävä kyllä kovin hyviä kuvia kisaajista saanut mutta asuja voi ja kannattaakin ihastella ainakin näissä paikoissa: Usvazine, Taikakirjaimet ja Wonder of Sense.
Toinen aivopieru ohjelmien päällekkäisyyksien lisäksi oli käynyt tuomarointiin varatun ajan kanssa, sitä ei nimittäin ollut tarpeeksi. Tai pikemminkin ei oltu huomioitu, että siinä menee hieman pidempään kuin 5-10 minuuttia varsinkin kun Finnconin perinteiden mukaan kaikki osallistujat palkitaan, joten pelkästään kunniakirjojen kirjoittamiseen menee tovi.
 |
| Juha Jyrkkään runonlausuntaa |
Pakko myöntää että kappale Norppa ja kultisti joka on sovitettu Junnu Vainion Vanhojapoikia viiksekkäitä sävelen päälle oli erinomainen cthulhu-versiointi. Sitä filkkiä jo voisi itsekin melkein laulaa.
 |
| Pupupojat tulkitsevat |
Kun kaikki nokkelasti nimetyt kunniakirjat ja muut palkinnot saatu jaettua, oli viimeisenä vuorossa parhaan puvun palkinto. Sen sai ehkä ihan ansaitusti todella hieno ja yksityiskohtainen Geralt, johon oli nähty vaivaa todella paljon. Vaikka paras puku saakin yleensä oman erityismainintansa, niin minusta yksi Finnconin naamiaisten parhaista puolista on kyllä se, että kaikki palkitaan, varsinkin kun kyse ei todellakaan ole mistään hampaat irvessä-henkisestä kilpailusta.
Kirjoittanut Korppisusi
Iltabileet
Lauantai-illan bileet olivat alakaupungilla, ravintola Mustassa Kynnyksessä. Ennen sitä piti harjoitella filkkejä sekä syödä hyvin Sohwissa. Tällä kertaa olimme niin nälkäisiä, että annoksista ei tullut otettua edes kuvia. Olosuhteiden pakosta jouduin vaihtamaan naamiaisasuuni vasta ravintolassa, joten onneksi siellä ei ollut ollenkaan sisäänpääsymaksua. Se oli toisaalta myös haittapuoli, sillä ravintola oli ainakin puolillaan ihan tavallista väkeä. Ei pääsymaksullisuus toki poista tavallisen väen läsnäoloa, mutta ehkä kuitenkin hieman vähentää.
Vaikka sisällä olisikin ollut ihan hyvin tilaa, oli ilmasto sen verran trooppinen, että lähes kaikki fandomin jäsenet olivat ahtautuneet terassille. Se teki sosialisoinnista vähintäänkin haastavaa tilan puutteen takia, mutta ihan hauskoja keskusteluja tuli siitä huolimatta käytyä. Muutama pakollinen ohjelmanumero järjestettiin sisätilojen lavalla ja sen edessä. Finnconin novellikilpailun tulokset julkistettiin, Simo Shuntila ja Tuomas Saloranta antoivat esimakua seuraavan aamun bofferitaistelusta ja me Filkkifriikit tietenkin lauloimme kunniavieraille.
 |
| Filkkifriikit esiintyvät |
Bearin ja Halmeen filkit käsittelivät kyseisiä henkilöitä, mutta Rajaniemen laulu kertoi hänen Kvanttivaras-kirjastaan. Se tuntui olevan yleisön ehdoton suosikki, sillä vaikka muutkin filkit saivat aikaan taputuksia ja naurunpyrskähdyksiä niin Kvanttivaras suorastaan villitsi yleisön. Se oli kyllä myös henkilökohtainen suosikkini, jossa yhdistyi tuttu ja menevä sävel ja siihen mainiosti sopivat sanat. Sävelen tuttuuden takia sitä oli myös mukavin laulaa, vaikka välillä meinasikin tulla lämpöhalvaus ja jännitysahdistus. Hannu Rajaniemikin selvästi arvosti, sillä lavalta poistuessamme hän halasi vuorotellen jokaista meistä!
 |
| Jyväskylä Nights |
Lauantain raportteja muualla:
J.S Meresmaa
Cheryl Morgan
Maukasta minimibudjetilla
Lukuhoukka
Päiväunien salainen elämä 1, 2, 3
Kirjainunelmia
(yhdistelmäraportit linkkaamme sunnuntain yhteydessä)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti