Anni Nupposen Valkoinen kaupunki –romaanissa ilmastonmuutos tulee iholle. Kirjan maailmassa ihmiset ovat aiheuttaneet omilla toimillaan uuden jääkauden ja jäljellä olevat ovat sopeutuneet uusiin elinolosuhteisiin miten parhaiten taitavat. Romaani ei siis ole dystopia siitä miten kaikki menee pieleen, vaan hieman toivoa antava kertomus siitä, miten ihmiskunta on selviytynyt.
Ilmastoahdistuksen keskellä kirjan lukeminen on mielenkiintoinen kokemus: toisaalta se ahdistaa lisää, sillä kirjan kuvaama tulevaisuus voi olla hyvinkin mahdollinen ja toisaalta taas antaa toivoa, että ihmiskunta on niin sitkeää tekoa, että osa ainakin selviää. Se myös muistuttaa hyvin vahvasti siitä, että tämän hetkisiä arkisiltakin tuntuvia ylellisyyksia kannattaa arvostaa niin kauan kuin niitä vielä on.
