Kirjamielipide: Fantastic TV -50 years of cult fantasy and science fiction

Sain joululahjaksi Grandpa Cthulhulta "Fantastic TV - 50 years of cult fantasy and science fiction"-nimisen kirjan. Olen sitä pikkuhiljaa lukenut bussimatkoilla ja jokunen viikko sitten sain sen luettua. Siinä on juuri sopivan pitkiä artikkeleita bussimatkan ratoksi.

Kirjassa on siis käsitelty scifi-ja fantasia tv-sarjoja 50-luvulta nykypäivään lyhyin artikkelein. Vanhin sarja on Quatermass (1953-1955) ja uusimmat ovat Heroes sekä Torchwood. Viimeisenä kappaleena on useamman henkilön haastattelu kirjan teemoista sekä scifin ja fantasian kirjoittamisesta. Haastattelun kohteena on ohjaajia, käsikirjoittajia, novelisteja ja sarjojen luojia.

Vaikka kirjan on kirjoittanut vain yksi mies, ovat artikkelit hämmentävän erilaisia toisistaan. Niitä ei todellakaan ole tehty samalla kaavalla, joka on toisaalta hyvä asia. Steven Savillella on vain tapana välillä eksyä sivupoluille tai paljastaa aivan liikaa juonesta. Toisin sanoen artikkelit ovat aika epätasaisia.

Onneksi vain pari artikkelia uusimmista sarjoista spoilaa juonen kulkua todella pahasti. Kyseessä ovat Battlestar Galactica, Supernatural ja jossain määrin Afterlife. Onneksi olen Galactican katsonut loppuun asti ja Supernaturalin siihen asti kun sitä on tullut, niin ei ollut hätää. Mutta Afterlifen kohdalla piti lukea vähän varovaisesti, ettei tule liikaa juonipaljastuksia.

Star Trek: Deep Space Ninen kohdalla artikkeli kertoo vain yhden hahmon (Kira Nerys) kehityskaaren sarjan aikana, samalla sivuten sarjan suurempia tapahtumia. Charmedin suhteen juonipaljastukset keskittyvät siihen, kenenkä kanssa kukakin siskoksista päätyy yhteen. Torchwoodin alun juonenkäänteitä käsitellään sen verran, että valotetaan, miksi ensimmäinen kausi siitä on niin huono. Toki muissakin artikkeleissa jonkin verran kerrotaan perusjuonesta ja muutamista juonenkäänteistä, mutta kun itse ainakin olen suurimman osan uusimmista sarjoista nähnyt, niin ei se haitannut.

Vanhemmat sarjat olivatkin sitten ihan uutta maastoa minulle, alkuperäisestä Star Trekistäkin olen nähnyt vain satunnaisia jaksoja. Niissäkin juonipaljastukset ovat hyvin eritasoisia, mutta The Tripods-sarjan ja Sapphire and Steelin kohdalla ne olivat yksityiskohtaisimmillaan. Tosin näissä vanhemmissa sarjoissa jaksopaljastukset eivät minusta ole pahaksi, sillä se lisää vain kiinnostusta kyseiseen sarjaan. Huomasinkin viime viikolla, että Anttilassa myydään the Prisoner-sarjaa. Se pitäisikin hankkia omaan hyllyyn.

Vaikka suurin osa artikkeleista käsittelee itse sarjoja vaihtelevan yksityiskohtaisesti, on mukana myös eri otteella kirjoitettuja pätkiä. Buffy the Vampire Slayer-sarjaa käsittelevä juttu puhuu loppujen lopuksi hyvin vähän Buffystä ja keskittyy siihen, mitkä kirjat, elokuvat ja sarjat ovat vaikuttaneet (tai voineet vaikuttaa) sarjan syntyyn. Stargate SG-1 :lle omistettu osio pohtii, miksi ihmisiin vetoaa niin kovasti ajatus siitä, että ihmisten eri jumaluudet olisivatkin ulkoavaruuden olentoja. Puhdiskeluissa vilahtelee Erich von Däniken, Lovecraftin Cthulhu ja jopa Kreikan filosofit. Tosin yhdessä vaiheessa kirjoittaja sotkee Cthulhun ja Elder Thingsit, mutta onneksi muut faktat taitavat olla kohdallaan.

Ihme nainen :)

Wonder Woman-sarjasta (1975-1979) kertova artikkeli kertoo siitä, miten sarjaa myytiin pääosan esittäjän seksikkyydellä ja rintavarustuksella, miten alkuperäisen sarjakuvan luonut mies oli sekä feministi että bondage-fetisisti ja vaikka Wonder Woman oli "tyttöjen sarjakuva", oli 90-prosenttia sen lukijoista poikia, joille feministinen sanoma olikin tosiasiassa suunnattu. Artikkelin loppuosassa puhutaan vuonna 1954 julkaistusta MAD-lehden parodiasta Woman Wonder, joka on nykypäivänä järkyttävän brutaali ja misogynistinen kuvaus naisesta, joka luulee olevansa parempi kuin miehet. Artikkelissa pohditaan myös 50-luvun ajankuvaa myös muiden sarjojen sekä todellisuuden kautta; miten kotona tapahtuva väkivalta oli ymmärrettävää ja joskus jopa tarpeellinen kurinpitokeino. Ja loppuosassa kerrotaan, miten epätasaista Wonder Woman-sarjakuvan kirjoittaminen on ollut, kun vaihtuvat kirjoittajat (miehet) eivät vain osanneet kirjoittaa hahmosta, joka oli toista sukupuolta ja oli sekä naiseuden ruumiillistuma että voittamaton taistelija.

Ultraviolet

Hyvin monessa artikkelissa kyseessä olevaa sarjaa myös tarkastellaan suuremmassa perspektiivissä, eli miten se on vaikuttanut populaarikulttuuriin, sentekijöihin ja erityisesti muihin genresarjoihin ja sarjoista kirjoitettuihin novelleihin. Kirjassa tarjotaan myös katsauksia taustalla vaikuttaviin voimiin, syihin miksi jokin sarja lopetettiin kesken, miten kulissien takaiset valtataistelut vaikuttivat sarjoihin ja millaisia sisarsarjoja ja lisämateriaalia emosarja on poikinut. Pidän siitä, että kirjassa ei käsitellä vain amerikkalaisia sarjoja (vaikka suurin osa kyllä niitä on), vaan myös muutamia brittisarjoja on otettu mukaan (Doctor Who, Torchwood, Ultraviolet, Sapphire and Steel, Afterlife..).

Kirja on jaettu 8 eri kappaleeseen, joista 7 käsittelee eri sarjoja ja kahdeksas on haastattelu. Seitsemän ensimmäistä kappaletta on jaettu teemoittain, joiden alle sarjat on niputettu niissä esiintyvän pääteeman mukaan (esim. They Came From Outer Space, A New Kind Of Hero, Stranger Things Happen..). Itse en juurikaan jaksanut lukea kirjaa niin keinotekoisen järjestyksen mukaan, koska kuitenkaan kappaleeen alussa tai lopussa ei ollut mitään teemaa kokoavaa kirjoitusta. Hyppiminen artikkelista toiseen ei yhtään vähentänyt lukunautintoa tai intoa. Typografialtaan kirja on miellyttävän näköinen ja tekstisivujen väliin jalomaan on ripoteltu runsaasti mustavalkoisia kuvia. Pidin kyllä kovasti kirjasta ja voin suositella sitä kaikille aiheesta kiinnostuneille!