Kirjahaaste: eniten luettu kirja ja lemppari kuvakirja

Day 20: Book you’ve read the most number of times

Tässä vaiheessa täytyy tunnustaa yksi asia: olen hirveän huono lukemaan kirjoja uudestaan. Lapsena ja nuorena olin kirjaston suurkuluttaja ja minulla oli harvoin aikaa lukea muutamia omassa kirjahyllyssä olevia teoksia saatika aiemmin lainattuja kirjoja uudestaan. Koko ajan ilmestyy lisää mielenkiintoisia kirjoja niin miten siinä nyt ennättäisi. Nykyään oma kirjahyllyni on kasvanut, etenkin sellaisilla englanninkielisillä kirjoilla joita ei kirjastosta löydy mutta edelleen olen vähän samanlainen: hyvin harvoin tulee luettua uudestaan kirjaa, jonka olen jo kerran lukenut.


Senpä takia tähän tulee taas kirja monen vuoden takaa, nimittäin Lorna Hillin Unelmat toteutuvat, Veronica. Se on ilmestynyt vuonna 1991 Gummerrukselta, vaikka alkuteos on ilmestynyt jo 1950. Ikävä kyllä sarjaa ei ole koskaan suomennettu enempää, alkuperäisessä Sadler's Wells-sarjassa on 14 osaa. Kirja kertoo orvoksi jääneestä Veronicasta, jonka suurin haave on päästä arvostettuun Kuninkaallisen balettiakatemian balettikouluun, Sadler's Wellsiin. 

Kirjan alussa hän joutuu muuttamaan neljätoistavuotiaana Lontoosta Newcastle-nimiseen pikkukaupunkiin keskelle maaseutua tuntemattomien sukulaistensa luo. Hänen uusina sisarinaan ovat kolme vuotta nuorempi kiltti Caroline ja kuukautta vanhempi kamala Fiona, joka käyttää joka tilaisuuden nolata tai kiusata Veronicaa. Hänen uuden elämänsä pelastaa kuitenkin tyttöjen 15-vuotias serkku Sebastian, joka ystävystyy Veronican kanssa.


Kirjan juoni on aika perustavanlaatuinen vaikeuksien kautta voittoon-kasvutarina, jossa on paljon balettia, hevosilla ratsastusta, ihanan vanhahtavaa kieltä ja kuvausta Englannin maaseudusta. Kaikki tämä on vedonnut romanttiseen puoleeni ja lapsena olin ihan valtavan iso balettifani, jopa siinä määrin että se oli toiveammattini. Ei siis ihme, että tätä kirjaa on luettu monta kertaa ja senpä takia se tuntuu vielä näin aikuisenakin rakkaalta.



Day 21: Favorite picture book from childhood

Ehdottomasti Zacharias Topeliuksen Vattumato, Maija Karman kuvittamana. En koskaan omistanut sitä lapsena, mutta kirjastosta se lainattiin monesti. Muutama vuosi löysin sen huuto.netistä ja ostin sen omaan hyllyyni. Kirjassa sisarukset Tessa ja Aina vadelmia peratessaan löytävät vadelmasta vattumadon, jonka he vievät takaisin metsään turvaan.

Seuraavana päivänä sisarukset lähtevät uudelleen keräämään marjoja mutta eksyvätkin metsässä. Heille ei kuitenkaan käy kuinkaan, sillä nälkäänsä valittaessaan heidän käsiinsä ilmestyy voileivät ja lasit maitoa, ja väsyään valittaessaan metsään ilmestyy iso ja pehmeä sänky. Aamulla nälkäisenä herätessään heidän viereensä ilmestyy kahvia ja vehnästä. 

Käykin ilmi, että heidän pelastamansa vattumato olikin vattukuningas jolla on mahtavia taikavoimia. Tästä kiltistä teosta kiitoksena kotiin päästessään heitä odottikin sitten lahjat koko perheelle: tytöt saivat rannerenkaat, veli solmioneulan ja isosisko 12 korillista vadelmia. Sen pituinen se.

Kirjassa on monta asiaa jotka viehättivät minua lapsena ja viehättävät yhä: pidän hirveästi vadelmista ja lapsena kävinkin metsässä niitä äitini kanssa usein poimimassa. Metsä yleensäkin on minulle ollut rakas paikka, se on ollut täynnä metsänhenkiä ja ihmeellisyyksiä. Siispä tämä tarina etenkin on niin lumoava. Näiden lisäksi Maija Karman kuvitus on todella kaunista ja suloista heleänpunaisine vadelmineen, tuuheine metsineen ja söpöine kettuineen.