Viimeisin lukemani kirja oli Rick Burroughsin Alan Wake. Kirja on novelliversio suomalaisen Remedy-peliyhtiön samannimisestä pelistä, josta pitää kyllä kirjoittaa tänne vielä erikseen. Kirja on oikein onnistunut novellisaatio pelistä ja jos ei huvita pelata peliä, niin kannattaa lukea kirja kuitenkin.
Kirjasta on karsittu pois todella paljon taistelukohtauksia, joka on suurimmaksi osaksi hyvä juttu sillä se kävisi toistamaan itseään nopeasti. Dialogia ja Alanin omaa pohdintaa tapahtumista on lisätty, josta pidän paljon. Tapahtumia on myös virtaviivaistettu jonkin verran ja isoimmat samoilut on jätetty pois.
Tämäkin on suurimmaksi osaksi hyvä ratkaisu, mutta olisin kaivannut kirjaan enemmän sitä uhkaa ja paniikkia mikä pelistä välittyy. Loppukohtaus on vähän liian antiklimaattinen ja kiirehditty ja harmillisesti siitä on jätetty pois surrealistisempia kohtia, joista pidin paljon pelissä.
Epilogi on myös huomattavan erilainen kuin pelissä eikä siinä myöskään käsitellä lisäosien materiaalia, koska kirja on julkaistu samaan aikaan alkuperäisen pelin kanssa. Kirja kannattaa ottaa omana teoksenaan samasta lähdemateriaalista, tietynlaisena omana tulkintana tapahtumista samaan tapaan kuin Poets of the Fallin War-musiikkivideokin.
Ja taas päädyttiin toistoon. Koska tähän tulisi sama vastaus kuin kirja, jonka luet seuraavaksi, kehitän tähän taas oman kysymyksen. Mangaa ei ole paljon tullut luettua, kirja sieltä ja toinen täältä. Eniten siihen ehkä vaikuttaa se, että mangasarjat ovat yleensä ihan järjettömän pitkiä. Olen kuitenkin menettänyt sydämeni täysin Yotsuba&-sarjalle, jota on hyllyssämme tosin vasta kolme kappaletta.
Sarjassa seurataan 5-vuotiaan tytön seikkailuja, joka on iloisuutta ja energiaa pursuava pakkaus ja varsinainen koheltaja joka intoilee, tohkeilee ja välillä panikoikin. Vaikka en voi yleensä sietää pikkumuksuja (oikeassa elämässä tai viihteessä), on tämä niin valloittava tapaus, ettei siitä voi olla pitämättä. Hyvän mielen mangaa parhaimmillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti