maanantai 9. tammikuuta 2012

Elokuvamielipide: Super 8 / Monsters / REC

Voitimme aiemmin syksyllä Makuunin leffavuokrauksia ja päätimme Uutena vuotena vuokrata kolme leffaa. Tai oikeastaanoli pako koska ne olivat viimeistä päivää voimassa. Päädyimme ottamaan kaikki kolme leffaa vähän samaan teemaan liittyen: tuntemattoman pelkoon ja jonkinlaisiin ölliäisiin. Katsoimme siis leffat Super 8, Monsters ja Rec.


Super 8

Tämä oli kaikista seikkailullisin, toiminnallisin ja hauskoin tästä kolmikosta. Leffa sijoittuu 80-luvulle, jolloin porukka lapsia päättää kuvata oman zombie-lyhytelokuvansa paikallisen filmifestarin kilpailua varten. He ovat salaa kuvaamassa yöllä erästä kohtausta elokuvaansa, kun he todistavat junaonnettomuuden. Heidän tietämättään onnettomuudessa pääsee vapaaksi junakuljetuksesta myös ulkoavaruuden olio, jota kiinniottamaan saapuu myöhemmin kasa ilmavoimien sotilaita. Seuraa pikkukaupungin evakuointi ja lapset joutuvat pelastamaan ystävänsä ja koko kaupungin pulasta.

Tämä on niitä harvoja elokuvia, joissa ei ole oikeastaan yhtäkään ärsyttävää lapsinäyttelijää. Tai esiteinejähän ne kai ovat, päähenkilöt ovat siis 13-14 vuotiaita. Mukaan mahtuu paljon perhedraamaa, nupullaan olevaa romanssintynkää, huumoria, zombimeikkejä, räjähdyksiä ja todella ilkeitä sotilaita. Niin ilkeitä, että kun sotilaat ottavat lapset kiinni, täytyy yhden sotilaan takavarikoida myös päähenkilöpojan rakkain omaisuus: medaljonki, joka on muisto hänen kuolleesta äidistään. Leffasta tuli myös vahvasti mieleen yksi parhaimmista lapsien tähdittämistä leffoista, Goonies. Ohjaajana on toiminut J.J Abrams ja tuotajana Steven Spielberg.


Monsters

Tämä oli yllättävä elokuva. Odotin, että kyseessä olisi enemmän rymistelyä mutta kyseessä olikin kaunis, melankolinen, tunnelmallinen ja hidas elokuva siitä, mitä tapahtuu kun avaruuden öllimöllien läsnäoloon planeetallamme on jo tututtu.

Tämän leffan etukannessa komeilee lainaus: tämän vuoden District 9! Tämä kuvaus ei voisi olla enemmän harhaanjohtava vaikka yrittäisikin. Siinä missä Districtin alienit ovat pakotettu ghettoihin ja omaavat ihmismäistä älykkyyttä, ovat Monstersin oliot enemmän kuin suunnattoman isoja eläimiä, jotka hyökkäävät vain ärsytettyinä ihmisten kimppuun. Districtin kuvaustyyli on dokumenttimainen ja elokuvassa käsitellään paljon byrokratiaa, politiikkaa, rasismia, xenophobiaa ja ihmisten sisäistä rumuutta.

Monsters taas keskittyy kahden ihmisen kehittyvään suhteeseen, kun he tekevät vaarallista matkaa olioiden asuttaman alueen poikki. Miespäähenkilö Andrew on reportteri, joka on Meksikossa kuvaamassa olioiden aiheuttamaa tuhoa. Kuusi vuotta aiemmin Nasan avaruusluotain putosi Meksikoon ja siitä seurasi maapallolle vieraan organismin nopea leviäminen. Se johti siihen, että puolet Meksikosta eristettiin karanteenialueeksi ja Yhdysvaltojen ja Meksikon rajalle rakennettiin massiivinen muuri.

Andrewn työnantajan tytär on alueella ja Andrew saa tehtäväkseen saattaa nainen turvallisesti Yhdysvaltoihin, tehtävän jonka hän ottaa vastaan hyvin vastahakoisesti. Mutkia tulee kuitenkin matkaan ja he joutuvatkin lautan sijasta matkaamaan kohti Yhdysvaltoja äärimmäisen vaarallisen karanteenialueen poikki.

Pääparin näyttelijät ovat oikeassakin elämässä pari, joka välittyy ruudulle tunteiden ja reaktioiden aitoutena. Elokuva on tehty erittäin pienellä budjetilla, seitsemän hengen kuvausryhmällä oikeilla kuvauspaikoilla, joihin kuvauslupia ei ole kyselty. Ekstrat ovat paikallisia, jotka ovat sattuneet olemaan kuvausten aikaan paikalla ja dialogi heidän kanssaan on improvisoitua. Tästä huolimatta elokuvassa ei ole amatöörimaista otetta vaan jo aiemmin mainitsemaani aitoiden tunnetta. Maisemat ovat kauniita ja osin lohduttoman autioita ja dystooppisia ja erilaisiin varoituskyltteihin ja ohjeistuksiin on nähty vaivaa.

Elokuva loppuu aika äkillisesti ja twistiin, jonka takia onkin hyvä katsoa elokuva DVD:ltä josta voi tarkistaa erinäisiä asioita.


Rec

Tämä oli kolmikon jännittävin elokuva. Se alkaa aika rauhallisesti: naisreportteri ja hänen kameramiehensä ovat tekemässä sarjaa, joka esittelee ammatteja joissa työtä tehdään öisin. He ovat kyseisessä jaksossa vierailemassa paloasemalla ja lähtevät mukaan kun tulee hälytys. Hälytys koskee vanhusta, joka on jumissa asunnossaan. Kun he saapuvat kyseiseen vanhaan kerrostaloon ja pääsevät vanhuksen asuntoon, vanha nainen saa raivokohtauksen ja puree auttajiaan. Pian sen jälkeen poliisit eristävät talon, jättäen sinne palomiehet, reportterit sekä pelokkaat muut asukkaat. Kuten arvata saattaa, zombieruttohan se siellä riehuu.

Elokuva on espanjalainen ja olipa todella virkistävää katsoa välillä genre-elokuvaa, joka ei ole jenkki tai britti. Elokuvasta on tietenkin tehty myös jenkki-remake, joka on ilmeisesti vielä joka kohtausta myöten samanlainen. En näe järkeä siinä. Espanjalaiselle versiolle on tehty myös yksi jatko-osa ja vielä pari muuta jatko-osaa on tekeillä.


2 kommenttia:

  1. "Kuten arvata saattaa, zombieruttohan se siellä riehuu." Mikäpä muukaan. :D

    Minulla oli ihan samat fiilikset espanjaleffan nähtyäni. Tiukka rymistys, ei juurikaan ylimääräistä, aika ajoin vähän pelottavakin. Myöhemmin näin sattumalta jonkun ilmaisen taivaskanavaviikonlopun aikana sen jenkkiversionkin. Kesti vähän aikaa tajuta, että vaikken olekaan nähnyt tätä niin olen nähnyt tämän. Päähenkilöä esitti se Dexter-sarjan Dexterin sisko. Kuten sanoit, leffa oli lähes yksi yhteen originaalin kanssa. Ei siis huono, mutta mikä järki? No, ehkä muutama tekstityksiä pelkäävä amerikkalainen tuli nähneeksi leffan ja joku teki voittoa.

    VastaaPoista
  2. Täysin samaa mieltä luonnehdinnan kanssa, juuri sellainen se oli. Pidin myös siitä, että elokuvan loppuvaiheilla valotettiin sitä, miten siihen oli päädytty. Se tosin jäi vähän hämäräksi, että ketä purtiin ensimmäiseksi.

    Kun katsoin Quarantinen wikipediasivua, huomasin, että "Debra Morganhan" se siinä. Mutta en mä vaan ymmärrä sitä amerikkalaisten tekstityskammoa, se on mennyt jo naurettavuuksiin pitkä aika sitten. Millenium-trilogiakin on varmasti parempi alkuperäisenä.

    VastaaPoista