Pelimielipide:Pandemia ja Citadels

Yksi syksyn peli-ilta on jäänyt raportoimatta, joten tässä siis siitä. Illan aikana pelasimme kahta peliä, meidän Pandemiaa ja isäntäväen Citadelsia.
 

Pandemia

Pandemia on yhteistyöpeli, jonka suomenkielisessä versiossa pelaajat kuuluvat Suomen kansanterveyslaitoksen ja puolustusvoimien perustamaan biouhkien osaamiskeskukseen. Pelin aikana Maapallolla riehuu neljä vakavaa tautia, jotka uhkavaat räjähtää käsiin. Pelaajien tehtävänä on samanaikaisesti pidettävä niiden leviäminen kurissa ja kehittää jokaiseen tautiin parannuskeino. Pelaajat häviävät, jos tietty tauti leviää kahdeksannen kerran, tietyn taudin kuutiot ovat loppuneet tai pelaajien nostopakka loppuu. Kyseessä on siis kilpajuoksu aikaa vastaan.

Pelilauta on maailmankartta, johon on merkitty jokaisesta maasta muutama kaupunki. Pelin alussa ja aikana nostettavat infektiokortit määräävät, mihin kaupunkeihin tautikuutioita ilmaantuu. Kun samaan kaupunkiin pitäisi lisätä neljäs kuutio, tauti leviää viereisiin kaupunkeihin. Pelin tekee hankalaksi etenkin epidemiakortit, jotka lisäävät het kerralla kolme kuutiota tiettyyn kaupunkiin, näin aiheuttaen yleensä ketjureaktiomaisen leviämisen.

Pelaajien liikkuminen laudalla on rajoitettua, hoitoja voi kehittää vain tutkimuskeskuksissa mitkä pitää ensin rakentaa ja hoidon kehittämiseen tarvitaan viisi samanväristä korttia. Pelaajat voivat vaihtaa keskenään kortteja, mutta pelaajien täytyy olla samaan aikaan samassa kaupungissa ja vain sen kyseisen kaupungin kortti saa vaihtaa omistajaa. Pelaajien urakkaa hieman helpottavat alussa jaettavat rooli-kortit, jotka antavat jonkin erikoiskyvyn pelaajalle ja pakasta nostettavat erikoistapahtumakortit.


Kuten ehkä tästä lyhyestä sääntötiivistelmästä voi päätellä, on mekaniikka aika paljon pelaajia vastaan. Se "pakottaakin" pelaajat hyvin tiiviiseen yhteistöhön, sillä jokainen vuoro kannattaa suunnitella siten, että siitä on kaikille mahdollisimman paljon hyötyä. Neuvottelu on siis avainsana tässä. Paljon riippuu myös pelaajille sattuneista rooleista, sillä muutama niistä on hyvin hyödyllisiä pelatessa ja oikeastaan ensimmäisillä pelikerroille ne kannattaa jakaa eikä arpoa.

Peli on jatkuvaa tasapainottelua sen suhteen, miten paljon kannattaa eri tauteja hoitaa (siis poistaa yksittäisiä tautikuutioita pelilaudalta) ja miten paljon kannattaa panostaa aikaa korttien keräämiseen jotta parannuskeinot saadaan kehitettyä ajoissa. Me olemme pelanneet tätä kahdestaan, kolmistaan ja nelistään ja olemme voittaneet vain muutaman kerran. Pelaajamäärän lisääntyessä peli myös vaikeutuu, emme ole tainneet vielä kertaakaan voittaa nelinpelissä. Tarjolla on myös lisäosa, joka sallii viidennen pelaajan ja tuo mukaan lisää rooleja. Sekin pitää varmaan jossain vaiheessa hankkia.

Vaikka mekaniikka onkin aika haastava tekijä, pidämme tästä pelistä paljon. Yleensä pidän eniten genreteemaisista peleistä mutta tässä yhteistyön korostettu tärkeys ja pelin nopeatempoinen jännittävyys nostavat pelin yhdeksi suosikeistani. 


Citadels

Illan toinen peli olikin sitten aika erityyppinen Citadels. Kyseessä on korttipeli, jossa jokaisen pelaajan tavoitteena on rakentaa itselleen kaupunki, jonka pistearvo on mahdollisimman korkea. Jokaisen vuoron alussa pelaajat valitsevat kiertävästä pakasta itselleen roolit toisten näkemättä.

Roolit ja niihin liittyvät toiminnot tuovat pelaajille etuja ja haittoja. Sen jälkeen mennään läpi jokaisen roolin toiminnot, aina tietyssä ennaltamäärätyssä järjestyksessä. Peli loppuu siihen, kun joku rakentaa kahdeksannen kaupunginosansa (pelaajalla on siis esillä 8 kaupunginosakorttia) ja sen jälkeen lasketaan pisteet.


Pelaaja voi vuorollaan joko nostaa itselleen lisää kultaa, jolla maksetaan kaupunginosien rakentaminen tai nostaa omaan pakkaansa kaupunkikortin pinosta. Kullan tai kortin nostamiselle on vaihtoehtona kaupunginosan rakentaminen, jos pelaajalla on siihen vaadittava määrä kultakolikoita. Näiden lisäksi pelaaja saa pelata oman roolinsa erikoistoiminnot. Erikoistoiminnoista voin mainita sen verran, että ne voi jakaa karkeasti kahteen luokkaan: toisille kiusan tekeminen ja siitä hyötyminen tai sitten vain hyöty ilman toisten kiusaamista. Ensimmäiseen luokkaan menevät salamurhaaja, varas, taikuri ja sotaherra ja toiseen luokkaan kuningas, piispa, kauppias ja arkkitehti.

Pelasimme tätäkin kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla varovaisesti lähinnä omaan rakenteluun keskittyen ja toisella kerralla sitten jo vähän enemmän toisille kiusaa tehden. Tätä pelatessa selvästi hyötyy siitä, että sitä on pelannut ennenkin. Meistä kaikilla oli entuudestaan jonkin verran kokemusta pelistä, mutta aikaa entisistä pelikerroista sen verran, että muistin virkistämiseen meni jonkin aikaa. Yksi pelin haasteista on siinä, että osaa arvioida, mitä roolikortteja toisilla on ja punnita mahdollisuuksia siihen, että joku käyttää ominaisuuksia sinua vastaan. On myös tärkeää löytää tasapaino omien kaupunginosien rakentelussa: rakentaako paljon halpoja vai keskittyykö kalliisiin mutta tuottaviin kaupunginosiin, ehtiikö keräämään jokaisen värisen kaupunginosan (siitä saa lisäpisteitä) ja niin edelleen. Tähän on myös tarjolla lisäosa, mutta sitä meidän perheessä ei ole kokeiltu.

Tykkään paljon korttien taiteesta, se on todella kaunista ja silmiähivelevää. Myös pelin keskiaikainen teema ja roolit vetoavat minuun tottakai ja minusta kultakolikotkin ovat tosi söpöjä. Mielelläni pelaan tätä silloin tällöin, mutta kertaakaan en ole vielä siinä voittanut. Minä en ole parhaimmillani peleissä, missä pärjätäkseen pitää ennustaa muiden mahdollisia peliliikkeitä ja tehdä kiusaa tai joutua kiusanteon uhriksi. Keskityn mieluummin oman kaupunkini rakentamiseen.Ystävällismielisessä porukassa on kiva pelata, jossa vain silloin tällöin joku käyttää ikävimpiä rooliominaisuuksia, mutta en haluaisi pelata tätä porukassa, jossa kurkunleikkaus-mentaliteetti on tärkein asia pelissä.