Pelimielipide: Busytown ja Gloom

Lautapelaaminen jatkui jouluna, kun GC:n sisarenpoika sai lahjaksi Richard Scaryn Busytown: Eye found it-pelin ja GC minulta Gloomin.

Richard Scary's Busytown: eye found it on saanut nimihirviöstään huolimatta vuoden lastenpelin arvonimen ja muutaman pelikerran jälkeen voi sanoa, että ihan syystä. Peli on suunnattu esikouluikäisille ja ainakin lahjan saanut kolmevuotias tuntui siitä tykkäävän ja aikuisillakin oli mukavaa.

Pelilaudalla on mittaa huikeat kaksi metriä ja se on läpileikkaus Touhulan kaupungista. Tarkoitus on ehtiä autoilla matkustaen kaupungin toiselta laidalta piknik-saarelle, jossa ahneet possut odottavat herkkujen kanssa. Pelin alusssa kaikki pelaajat pelaavat yksinään, mutta lautta piknik-saarelle ei lähde ennen kuin kaikki ovat kyydissä, eli peli muuttuu yhteistyöksi jossa kaikki voittavat tai häviävät. Peli hävitään jos possut ehtivät syödä kaikki herkut ennen saarelle pääsemistä.

Nopan sijaan pelin tapahtumia hallitsee pyöräytyslaatta. Jokainen pyöräyttää sitä vuorollaan ja nuoli määrittelee seuraavat tapahtumat. Pelaaja pääsee joko 1-3 ruutua eteenpäin, possut syövät saarella yhden herkuista tai on vuorossa Luru Lude-kortin nostaminen. Korteissa on kuva yhdestä esineestä (banaani, kukkaruukku, jakoavain...) joita pitää löytää pelilaudalta tietyn ajan kuluessa mahdollisimman monta. Esineet merkitään pienillä muovisilla suurennuslaseilla ja aikaa mitataan tiimalasilla. Kun aika on loppunut, lasketaan löytyneet esineet ja kaikki pääsevät eteenpäin sen verran.

Pikku pelaajan lempiasia pelissä oli Luru Lude-kortit ja niistä seuraava toiminta, ihan väkisinkin neula meinasi välillä pysähtyä luteen kohdalla :) Se osio pelistä on aikuisillekin haastavaa, sillä kuten kirjoissakin, on pelilauta täynnä pieniä yksityiskohtia ja osa haettavista esineistä on ovelasti piilotettu.

Tiimalasin hiekka tuppasi meillä tosin jumittumaan lasiin niin, ettei se mennytkään eteenpäin, sitä kannattaa pitää siis silmällä. Muuten pelin osaset näyttivät toimivan hyvin. Pelilauta on söpö ja täynnä kaikenlaista mielenkiintoista, pelinappulat ovat isoja pahvisia autoja kuljettajineen jotka asetetaan muoviselle alustoille, korttien kuvat ovat mustavalkoisia ja selkeitä, suurennuslasit ovat kestävää muovia ja possujen herkut on piirretty pahville herkullisen näköisiksi.

Itse pidin pienenä paljon Touhula-kirjoista ja oli mukava palata sinne pelin muodossa. Tätä peliä pelaa mieluusti uudestaankin innokkaan pikku pelaajan kanssa.

Gloom

Gloom on korttipeli epäonnekkaista ja onnekkaista sattumuksista. Pelaajan tehtävänä on saattaa yksi perhe haudan lepoon mahdollisimman surkeina, sillä tuonpuoleisessa palkitaan sen mukaan, miten paljon kurjuutta on kokenut elämässään. Näin siis omille hahmokorteille pelataan mahdollisimman ikäviä sattumuksia, jotka laskevat hahmon arvoa ja vastustajan hahmoille pelataan onnellisia tapahtumia jotka taas nostavat kortin arvoa plussan puolelle.

Kun hahmolla on pelaajan mielestä tarpeeksi surkeutta elämässään, pelataan hahmolle ennenaikainen kuolema-kortti. Peli loppuu siihen, kun jonkin pelaajan kaikki hahmot ovat kuolleita. Pisteet lasketaan yhteen ja eniten miinuspisteillä oleva voittaa. Eloon jääneiden hahmojen pisteitä ei lasketa.

Kortit ovat läpinäkyvää muovia jotka mahdollistavat sen, että hahmokortin päälle voi kasata erilaisia tapahtumakortteja, jotka muuttavat kortin arvoa. Pelin säännöissä kannustetaan ottamaan mukaan kerronnallinen aspekti, jossa ei vaan ladota kortteja päällekkäin vaan selitetään, miten esimerkiksi Lordi Wellington-Smythe päätyi onnellisista häistään vankilaan yhdessä vuorossa.

Korteissa on käytetty väreinä mustaa, valkoista ja punaista jotka sopivat mainiosti yhteen. Hahmokorttien kuvitus on mustan huumorin höystämää sarjakuvatyyliä ja toimintakorteissa on goottiromanttisia koukeroita ja koristuksia. Pelaaja voi valita neljästä eri perheestä, joiden taustatarinat ovat jo valmiiksi täynnä traagisia tapahtumia suoraan b-luokan kauhuleffoista.

Slogarin linnan uumenissa asuu professori Helena Slogar, joka on pitänyt aviomiehensä ja tyttärensä hengissä kyseenalaisia keinoja käyttäen. Perheeeseen kuuluu myös uskollinen haudankaivaja ja tyttären tuleva aviomies, jota äitimuori kehittelee.

Hemlock Hallin omistajan, lordi Wellington-Smythen vaimo kuoli synnyttäessään kaksosia, jotka ovat pahan riivaamia. Perheeseen kuuluu myös lastenhoitaja, vanhempi tytär sekä hovimestari.

Blackwaterin klaania hallitsee rautaisella kädellä (ja tarvittaessa myrkyllä ja veitsellä) matriarkka ja hänen apumiehensä. Joukossa häärii serkku Mordecai, sisarentytär ja sarjamurhaaja Angel ja koira Balthazar joka tietää minne kaikki luut ovat haudattu.

Dark's Den of Deformity on epäonnistunut sirkus joka on täynnä surkeita sideshow-esiintyjiä. Parrakas mies, keskinkertainen peukalonkokoinen oopperalaulaja, karmiva klovni ja ujo tatuoitu nainen ovat Darius Darkin surkean sirkuksen tähtiä.

Tapahtumat ja kuolinsyyt vaihtelevat absurdeista makaabereihin, esimerkkeinä vaikkapa kirkon nuhtelu, puudeleiden hyökkäys, piirakaksi leipominen ja hulluksi tuleminen. Tapahtumakortit on jaettu kahteen, modifier-kortteihin ja event-kortteihin. Edellämainitut ovat sattumuksia jotka vaikuttavat hahmojen pisteisiin, jälkimmäiset ovat erikoistapahtumia, jotka käytön jälkeen laitetaan poistopakkaan.

Peli on synkistelystään huolimatta aivan ratkiriemukas ja tapahtumat aiheuttivat pelin aikana useita naurunpyrskähdyksiä. Vaikka pelissä on tärkeässä osassa toiselle pelaajalle tehtävä kiusa, tässä tapauksessa se ei harmita niin paljon koska toiselle pelataan miellyttäviä tapahtumia. Eihän ne miellyttävät tapahtumat ole missään tapauksessa haluttuja kun plussapisteitä niistä tulee, mutta itse ainakin jotenkin huomasin suhtautuvani leppoisammin positiiviseen kiusaan. Jännää.

Vaikeaa tässä pelissä on pitää tasapaino siinä, miten paljon pelaa itselleen tapahtumia ja miten paljon toiselle. Myös vastapuolella on mahdollisuus erikoistapahtumakorttien avulla aiheuttaa toisen pelaajan hahmon kuolema ilman huolia, joten kovin kauaa ei kannata odotella omien hahmojensa tappamista tai voi käydä huonosti. Tai siis hyvin.

Peliin mahtuu kerralla neljä pelaajaa, mutta myynnissä on myös useita eri teemoilla varustettuja lisäkorttipakkoja, jotka kukin lisäävät peliin yhden perheen. Tähän mennessä olemme kokeilleet tätä vasta kahdestaan, mutta on mielenkiintoista nähdä, miten peli muuttuu kun mukaan tulee lisää pelaajia.