Finncon 2014: Tee-Se-Itse-Perjantai

It's back and so are we!

Olimme kerrankin hyvissä ajoin paikalla Jyväskylässä, joten ehdimme katsastamaan hienompaakin hienomman näyttelyn scifi-elokuvien julisteista Yliopiston kirjastossa. Mukana oli myös jonkin verran kirjoja, mutta julisteet olivat se suurin vetonaula. Ikävä kyllä emme jaksaneet matkan uuvuttamina kuvata julisteita ollenkaan, mutta hienoja ne olivat!

Törmäsin kirjastossa myös Tampereen fandomin Grand Old Dameen eli Liisa Rantalaihoon, joka ei tuhlannut aikaa, vaan alkoi heti maanitella minua mukaan lauantai-illan kekkereiden viihdytysjoukkoihin eli Filkkifriikkeihin. Olen aina välillä ollut mukana filkkaamassa, enkä kehdannut kieltäytyä ramppikuumeesta huolimatta, tamperelaisia kun oli paikalla Finnconissa tavallista vähemmän.

Jyväskylän Kirjailijatalo (Kuva: http://www.kirjailijatalo.ma-pe.net/)

Kirjastossa törmäsimme myös sekalaiseen seurueeseen kunniavieraita ja fandom-tuttuja ja seurasimmekin heitä Kirjailijatalolle kellon ollessa 13.45. Siellä tosin jouduimme odottelemaan tovin jos toisenkin, sillä ovet olivat lukossa eikä paikalla ollut avaimellisia henkilöitä. Kun vihdoin pääsimme sisälle, yllätykseksemme tilaa ei oltu ehditty valmistella ohjelmia varten. Paikalla olevat tarttuivat kuitenkin tuumasta toimeen ja pian katettu terassi olikin tuoleja täynnä.

Onnistuimme saamaan paikat aivan eturivistä ja olimme käytännössä katsoen nenäkkäin esiintyjien kanssa. Näimme ja kuulimme siis erinomaisesti, mutta olihan se hämmentävää olla niin lähellä esiintyjiä. Siitä tuli kuitenkin hyvällä tavalla kotikutoinen olo ja välitön tunnelma. Terassi oli kuitenkin aika pieni ja kiinnostuneita kuulijoita saapui koko ajan lisää, toivottavasti kaikki halukkaat mahtuivat kuuntelemaan ohjelmia. Osa yleisöstä tuntui olevan hukassa sisäänkäynnin suhteen, sillä näin aina silloin tällöin joidenkin haahuilemassa takapihalla eksyneen oloisina.

Ensimmäinen ohjelmanumero oli paneelikeskustelu teoksista, jotka ovat ehdolla Hugo-palkinnon saajiksi tänä vuonna. Itse olen ensimmäistä kertaa tänä vuonna mukana äänestämässä kyseisiä palkinnonsaajia, joten olikin mielenkiintoista kuulla muiden mielipiteitä teoksista, vaikka en ole vielä ehtinyt niitä lukeakaan.

60% Hugo panelisteista

Vaikka paneelille oli varattu puolitoista tuntia, aika tuntui silti loppuvan kesken. Panelistit (Tommy Persson, Marianna Leikomaa, Jukka Halme, Jukka Särkijärvi ja Carolina Gómez Lagerlöf) ehtivät keskustella parhaasta romaanista, pienoisromaanista, novellista ja noveletesta (lyhyempi kuin pienoisromaani, pidempi kuin novelli). Sarjakuvia sivuttiin lyhyesti, mutta kukaan keskustelijoista ei ollut oikein ehtinyt niihin vielä syventymään. Panelistit olivat suhteellisen yksimielisiä siinä, että viime vuosien aikana Hugo-ehdokkaiden taso on laskenut eikä niitä voi enää pitää vuoden parhaimmistona.

Kukaan ei ollut lukenut Robert Jordanin 14-osaista Ajan Pyörä- kirjasarjaa kokonaisuudessaan eikä koko sarjan ehdokkuus saanut muutenkaan innokasta vastaanottoa. Mira Grantin Parasite-romaanista ei juurikaan pidetty, Larry Correyan Warbound, Book III of the Grimnoir Chronicles toimi itsenäisenä teoksena ihan kivasti vaikka se oli kolmas osa sarjaa. Hugo-paketin mukana tuli sarjan kaksi edellistäkin osaa ja Carolina Gómez Lagerlöf oli lukenut itse vain ensimmäisen osan sarjaa. Innostuksen purskahduksia kyseinen kirja ei silti kirvoittanut. Anne Leckien Ancillary Justice oli kaikkien suosikki ja sitä kehuttiin vuolaasti.

Novelleista oli keskustelijoiden mukaan hukassa spekulatiivisuus ja vaikka Rachel Swirskyn If you were a dinosaur my love-novellin kieltä ja runomuotoa kiiteltiin, sitä ei nähty kuitenkaan Hugon arvoisena. Positiivisimmat arvostelut raadilta sai John Chu:n The Water That Falls on You from Nowhere.

Pienoisromaani-kategoriassa Catherynne M. Valenten Six-Gun Snow White oli yleisesti pidetty, samaten kuin novelette-kategoriassa Aliette de Bodardin The Waiting Stars, vaikka soraääniäkin niiden suhteen raadista löytyi. Tunnetun rasistin, misogynistin ja kiihkokristityn Vox Dayn Opera Vita Aeterna novelettea moitittiin tylsäksi ja huonosti kirjoitetuksi, vaikka sen luostarikuvausta kehuttiinkin.

Itse olisin kovasti mielelläni kuullut mielipiteitä vielä audiovisuaalisista kategorioista, mutta ikävä kyllä siihen ei aika riittänyt. Kaikki ehdokkaat voi nähdä Lontoon Worldconin sivuilta.

Ennen seuraavaa ohjelmaa hiippailin Kirjailijatalon keittiöön lahjomaan yhtä kunniavierasta, eli Jukka Halmetta. Olin viime vuoden puolella nähnyt unen, jossa olin Finnconissa leiponut kakkuja ja tehnyt erityisesti Jukalle kakun, jossa oli vaaleanpunaista syötävää glitteriä. Koskapa outoja unia (ja niiden twitter-raportointia) pitää kunnioittaa, olin leiponut ennen Jyväskylään lähtöä kuppikakkuja ja koristellut ne vaaleansinisellä glitterillä, koska vaaleanpunaista en Tampereelta löytänyt. Lahja otettiin vastaan hämmentyneenä, toivottavasti siitä oli iloa!

On writing-paneeli kokosi eteemme suurimman osan kunniavieraista sekä Suomen fandomin adoptoiman Cheryl Morganin. Paneelissa käsiteltiin kirjoittamista monelta eri kantilta, kunkin alkutarinoista spesifisiin tekniikoihin asti. 
 

Oli hauska seurata kunniavieraiden esiintymistä, pariskunta Scott Lynch ja Elizabeth Bear toivat keskusteluun paljon huumoria. He ovat selkeästi tottuneet esiintymään yhdessä ja täydensivät toistensa puheita usein. Onneksi Cheryl ohjasi keskustelua aina tuon tuosta myös Hannu Rajaniemen suuntaan, joka muisti kunnioitettavan määrän kirjoitusoppaita nimeltä.

Kirjoittajaryhmistä puhuttaessa kävi ilmi, Rajaniemi oli onnistunut löytämään itselleen sopivan kirjoitusryhmän, jossa hän sai sekä kriittistä palautetta että kannustusta. Scott Lynchillä oli itsellään negatiivisia kokemuksia kirjoitusryhmässä olosta. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että ryhmässä kirjoittaminen voi olla palkitsevaa, jos ryhmän jäsenet ovat proosansa suhteen samalla tasolla.

Lynch kertoi myös esimerkin eräästä conista, jossa on joka kerta eräänlainen kirjoitustyöpaja, jonne voi tuoda omia tekstejään kommentoitavaksi. Hän kertoi, että työpajaan on tullut vuodesta toiseen muutamakin kirjoittaja aina saman tekstin kanssa uudestaan ja uudestaan. Nämä kirjoittajat olivat jumahtaneet siihen samaan tekstiin ja samoihin virheisiin, eivätkä tuntuneet ottavan onkeensa annetusta palautteesta. Kirjailijan kannattaa siis mennä eteenpäin ja oppia päästämään irti.

On Writing-panelistit: Hannu Rajaniemi, Scott Lynch ja Elizabeth Bear

Paneelin alkupuolella oli tullut ilmi, että Hannu Rajaniemi oli alun perin alkanut kirjoittaa sen takia, että hän kaipasi roolipeliharrastustaan kun peliporukka oli jäänyt Suomeen. Myös muutkin panelistit kuuluivat olevan roolipelaajia, Scott Lynch heitti jossain keskustelussa esiin myös Skyrimin.

Itse epäsäännöllisen säännöllisenä ropettajana halusin kuulla toki lisää ja kun yleisökysymysten aika tuli, rohkaisin mieleni.

Kysyin kunniavierailta, roolipelaavatko he koskaan omia hahmojaan ennen tekstin valmistumista. Kysymykseni sai aikaan lämmintä naurua, joka kertoi myöntävästä vastauksesta. Jokainen kunniavieraista myönsi roolipelanneensa hahmojaan ja joskus jopa ottaneensa proosaansa vaikutteita pelatuista seikkailuista. Elizabeth Bear eläytyy välillä hahmoihinsa vaatteita ja musiikkimakua myöten ja Scott Lynchin hahmoissa oli vaikutteita hänen World of Warcraft-hahmoistaan.

Paneelin jälkeen ilta olisi vielä jatkunut Kirjailijatalolla Suomen Tieteis-ja Fantasiakirjoittajien 30-vuotisjuhlalla ja Sohwissa pöytälätkäturnauksella, mutta me suuntasimme muualle viettämään iltaa. Kävimme muun muassa aivan ihastuttavassa Teeleidissä, jossa nautimme laadukkaasta jääteestä ja kauniista ilmasta. Mikko suuntasi vielä Archipelacon-kokoukseen, kun minä jäin pitämään seuraa meille majapaikan tarjonneille ystävillemme.

 Kirjoittanut Grandpa Cthulhu

Korppisusi sen verran tyhjentävästi kirjoitti kaikista perjantain ohjelmista ja tapahtumista että minulle melkein jää ainoaksi tehväksi näyttää nätiltä. Voisin kuitenkin muutaman huomion ja ajatuksen laittaa mitä perjantailta jäi mieleen.

Oli erittäin hienoa että Yliopiston kirjastolle oli näyttelyn yhteyteen jätetty kasa ohjelmalehtiä ja nappasimmekin meille omat kappaleet hypisteltäviksi. Ohjelmalehti itsessään oli hyvännäköinen ja selkeä. Paljon plussaa ravitsemuspaikkojen listaamisesta (vaikka me oikeastaan aina suuntaamme Jyväskylässä Sohwiin) ja kunniavieraiden teksteistä.

Perjantainkin ohjelma kiinnosti kävijöitä

Mutta ohjelmalehteä koski myös minusta tämän vuoden isoin ongelmakohta. Nimittäin siitä ei löytynyt lainkaan ohjelmakuvauksia. Lehdessä ollut ohjelmakartta oli kyllä todella hyvä ja selkeä mutta siitäkään ei minusta saa täyttä hyötyä irti ilman ohjelmakuvauksia.

Ohjelmakuvaukset olivat kyllä verkossa mutta vain ja ainoastaan ohjelmaoppaassa, joka taas ei tietenkään toiminut meidän kummankaan wanhahkoilla puhelimilla. Tämä ratkaisu siis aiheutti useammankin kerran conin aikana turhaa ärsytystä. 

Tämä oli ikäänkuin käänteinen versio vuoden 2012 Finnconin ratkaisusta jättää ohjelmakartta pois ohjelmalehdestä eikä kumpikaan ole oikein toimiva idea. Joten jos vaikka jatkossa pidetään sekä ohjelmakartta että ohjelmakuvaukset ohjelmalehdessä niin kaikki on tyytyväisiä. Tai ainakin minä!

Ja kyllä, tiedän ihan oikeasti monen vuoden kokemuksesta kuinka tuskaista on saada niitä ohjelmakuvauksia ihmisiltä ajoissa tai joissain tapauksissa lainkaan. Silloin vaihtoehdoiksi jää joko jättää kuvaus pois ohjelmalehdestä tai ohjelmatiimin voimin tekaista jotain tilalle.

Hugo-keskustelu oli kyllä todella mielenkiintoinen ja mielellään olisi kuullut panelistien mielipiteet kaikista kategorioista mutta ehkä kolmen tunnin paneeli voi olla vähän liikaa pyydetty (sekä yleisöltä että itse panelisteilta.)

On Writing oli aivan erinomainen paneeli. Oli hyvä ratkaisu että sille oli varattu 1,5 tuntia aikaa sillä kaikki panelistit olivat todella hauskoja ja mielenkiintoisia esiintyjiä. Cheryl Morgan oli myös paneelin puheenjohtajana jälleen loistava.

Illuminati kokoontuu

Kuten Korppisusi mainitsikin, jouduimme jättämään vuosijuhlinnat väliin mutta itse palasin Sohwiin hieman ennen seitsemää supersalaista ja salamyhkäistä Archipelacon-kokousta varten. Kokouksessa menikin pari tuntia mikä ei toisaalta haitannut sillä Sohwin keittiössä oli "hieman" jonoa (ruoan saaminen kesti noin 1,5 tuntia).

 

Alustavasti kyllä näyttää siltä, että tähdet tulevat olemaan oikeassa asennossa, joten vaikka ensi kesänä ei ole Finnconia niin kannattaa ehdottomasti tulla Ahvenanmaalle conittamaan! Kaikki oleellinen tieto tulee tänne: www.archipelacon.org

Kokouksen jälkeen jäin vielä hetkeksi sosialisoimaan ihmisten kanssa koska suomalainen scifi-fandom nyt vain on ihan parasta. Ehdin täten vielä kuulla todella tärkeää tietoa, kuten vaikkapa että seuraava Petrifest on tulossa joulukuussa!

Kaikki tänne! 25-28.6.2015

Finncon perjantaista muualla netissä:
Taikakirjaimet
Cheryl Morgan
Nitessine
J.S. Meresmaa
Kultainen malja
Bittein Saari