Finncon-Animecon 2011: Fail and Learning in Turku - osa 3

Sunnuntai

Sunnuntai alkoi leppoisasti hyvin nukutun yön jälkeen pehmeässä hotelli Cumuluksen sängyssä. Grandpa jäi vielä nukkumaan kun itse ajattelin ottaa kaikki irti hotellista ja menin aamusaunaan. Naisten saunatila olikin puoli kymmenen aikaan ihan tyhjillään ja sain nauttia yksin rentouttavasta lämmöstä. Sitten vielä tankkaamaan kunnon aamiainen ennen liikkeellelähtöä. Hyvin nukuttu yö, sauna ja aamiainen antoivat todella hyvän lähdön päivään.

Doctor piipahti myös Finnconissa

Olinkin sitten hieman aliarvioinut hotellilta conipaikalle menevän ajan ja saavuimme definitiiviseen huumepaneeliin muodikkaasti akateemisen vartin myöhässä. Grandpa saa siis jatkaakin siitä.

 Kirjoittanut Grandpa Cthulhu

Definitiivinen huumepaneeli

Paneelin huumeasiantuntijat

Saavuimme tosiaan hieman myöhässä Definitiiviseen huumepaneeliin ja se oli omasta aamujumituksesta lähinnä kiinni. Silti kummastelen kovasti että miksi ihmeessä tämä oli laitettu sunnuntai-aamulle kun kuvittelisin että iso osa paneelin kohdeyleisöstä ei ole välttämättä päässyt liikkeelle silloin. Myös panelisteissa itsessään oli kenties havaittavissa hienoista kohmeisuutta  eikä paneeli hyvästä aiheesta huolimatta kohonnutkaan aivan pilviin.

Mikä voi mennä pieleen?

Parasta antia paneelia vetäneen Petri Hiltusen lisäksi oli ehdottomasti Vesa Sisättö jolta tulikin sopivassa määrin sekaisin sekä informatiivista, asiallista että asiatonta juttua. Muut panelistit jäivät keskustelusta enemmän syrjään mutta liekö sitten tosiaankin aikainen ohjelma-aika vaikuttanut tähän. Definitiininen paneeli ei tietenkään olisi definitiivinen ilman runsasta visuaalista aineistoa ja sitä olikin todella hyvä valikoima aina tietokone- ja roolipeleistä klassikkokirjallisuuteen ja b-elokuviin saakka.

Onneksi lohduttomassa tulevaisuudessa on sentään tyylitajua!

Yleisökin pääsi myös osallistumaan keskusteluun mikä auttoi hieman pitämään paneelia elävöityneenä, osan panelisteista jäädessä syrjempään. Aivan paneelin lopussa yleisökysymysten/kommenttien aikana joku yleisöstä vei keskustelun yleistä henkeä vähän ehkä jo liiankin, aikaisempaan keskustelun tyyliin verraten, asialliseen ja vakavaan suuntaan kommentoidessaan jotain riippuvuuteen liittyen.

Harmittamaan tietenkin hieman jäi paneelin alusta missattu vartti mutta ehdottomasti paikalle kannatti näin aikaisinkin raahautua ja näimme kuitenkin suurimman osan paneelista. Kyllä nämä definitiiviset paneelit ovat yhä minusta parhaita Finnconin ohjelmia ja aina katsomisen arvoisia. Ensi kerralla ei vain sitten näin pirun aikaisin. Ehkäpä tosin tänä vuonna muita paikkoja ei ollut enää jäljellä sillä paneeli oli tullut vasta myöhemmin mukaan ohjelmistoon.

Ennen vanhaan addiktitkin oli pelottavia eikä ihquja

Jotta asiat pysyisivät mukavan sekavina selkeinä niin seuraavaksi taas saa jatkaa Korppisusi kertomalla seuraavasta näkemästämme ohjelmasta.

 Kirjoittanut Korppisusi

Uusrahvaanomainen paneeli

Ylpeästi Rahvaat genrekirjailijat

Hassua miten eri koulukunnat nousevat ja laskevat spefin sisällä. Muutaman vuoden hyvinkin äänekkäästi pinnalla ollut reaalifantastikkojen joukkio puuttui tällä kertaa ohjelmasta täysin ja tilalla olivatkin uusrahvaanomaiset julistamassa manifestiaan. He ovat kyllästyneet uuskummaan ja yritykseen nostaa spefiä korkealkulttuurin pariin. He haluavat vanhaa kunnon miekkaa ja magiaa, pelottavaa kauhua ja avaruusseikkailuscifiä. Ulos on tullut jo kaksi paperista antologiaa, kolmas löytyy netistä ja muitakin projekteja on ilmeisesti vireillä. Paneeli oli sinänsä kiintoisa, sillä se avasi ihan hyvin, mistä tässä oli kyse. Panelisteista eniten äänessä olivat Tuomas Saloranta ja Tarja Sipiläinen.

Yleisöä oli paljon ja se oli mukavan aktiivista: kysymyksiä ja kommentteja tuli sieltäkin päin kivasti. Itsekin muutaman kysymyksen tein. Yleisöstä pyydettiin myös lukunäytteitä mihin panelistit eivät olleet valmistautuneet, mutta onneksi lähtivät siihen mukaan. Lisääkin mielestäni olisi voinut lukea. Ensimmäinen lukunäyte oli Mixu Laurosen Sibyllan korvakoruista, toinen Tuomas Salorannan Pyörätuolimummosta. Ensimmäinen näyte ei kyllä ihan vakuuttanut, minun makuuni se oli vähän liian pulppia. Toinen kuulosti lupaavalta, ainakin alkuasetelma oli sopivan tuore. Pitäisi kyllä päästä lueskelemaan kokoelmia, mutta en nyt ihan ehkä olisi vielä valmis niitä ostamaan omaan hyllyyn. Olen kuitenkin koko nuoruuteni lukenut käytännössä pelkästään suomennettua fantasiaa, joten kaipaan nykyään vähän muuta. Minulle uuskumma tarjoaa sitä ehkä hieman paremmin kuin uusrahvaanomaisuus.