Finncon-Animecon 2011: Fail and Learning in Turku - osa 4

Pahoittelut viimeisen osan venymisestä, molemmat kirjoittajat ovat kovassa flunssassa.

Uusrahvaanomaisen paneelin jälkeen ohjelmassa ei oikein ollut mitään kiinnostavaa, kun ainakin yksi ohjelmanumero oli taas peruttu. Tuntui kyllä, että niitä peruuntumisiakin tuli eri ohjelmanumeroista todella paljon, enemmän kuin yleensä. Lähdimme siis kiertelemään myyntipöytiä.

Virkistävä poikkeus scifikirppiksen ja seurapöytien läheisyydessä oli Project Osiriksen taidenäyttely. Kyseessä on joensuulaisten opiskelijoiden työpajamuotoinen projekti, jossa konseptitaiteen pohjana on tarina, scifi/fantasia-henkinen dystopia. Itse taide oli aivan mahtavaa! Kaunista, yksityiskohtaista ja taitavaa. Toki siinäkin muutamia kritisoitavia pikkujuttuja oli, kuten tietty kasarihenkisyys etenkin värimaailmassa, kliseisen tissikkäät puvut ja mihin ihmeessä taisteludroidi tarvitsee tissejä edes?

Kuva: Heikki Kuusipalo

Kehyskertomuksen tarina taas kaipaisi ehkä hieman enemmän työtä. Tarinassa oli muutamia mielenkiintoisia ja omaperäisiäkin ajatuksia, mutta liian paljon oli lainattu Tähtien Sodasta, etenkin päähenkilön kapinallisten avun etsintä sekä episodi ykkösen turhauttavan podracing-kohtauksen muokkaus tarinaan häiritsivät. Muutamia kirjoitusvirheitä oli myös englanninkielisessä tekstissä havaittavissa, joten siihen kannattaisi kiinnittää huomiota. Kaikesta nillityksestä huolimatta kyseessä on tosi siisti juttu, toivon projektille kaikkea hyvää jatkossa! Kunhan tarinaa vielä kehitettäisiin enemmän omaperäisempään suuntaan, niin kokemus olisi vielä vaikuttavampi.

Varsinaista ostettavaa emme tällä kertaa juurikaan löytäneet, vain muutama rasiallinen pockyja tarttui mukaan. Niitä sitten menimmekin mussuttamaan seuraavan ohjelmanumeron yleisöön.


Hullut scifi-sarjakuvat

Vesa Sisätön ja Tapio Ranta-Ahon esitelmä hulluista scifisarjakuvista oli kyllä ehdottomasti tämän vuoden Finnconin parasta antia! Se oli huumoripitoinen, mutta kuitenkin tiukkaa asiaa sisältävä. Kahden ohjelmanpitäjän malli toimi loistavasti, sillä kumpikin oli äänessä vuorotellen. Esitelmän tukena oli runsaasti sekä kuva-että tekstimateriaalia ja diat pysyivät esillä sopivan kauan, jotta ne pystyi lukemaan kunnolla ja kuuntelemaan myös, mitä miehillä oli niistä sanottavaa.

Katsaus alkoi kotimaisella Shokki-sarjat sarjakuvalla, Vihreät paholaiset-nimisellä tarinalla. Pääosassa on Mike Speik -niminen sankari, joka lähetetään tutkimaan avaruusaluksia jotka sukeltavat tulivuorten kraatereihin. Seuraa vieraaseen aurinkokuntaan päätyminen, vihreitä miehiä, outoja aropupuja, salaperäisestä laatikosta taistelemista ja todella paljon tuulesta temmattua selitystä kyseessä olevasta laatikosta. Juoni sen kuin mutkistuu ja sankarit juoksentelevat edestakaisin päättömästi ja välissä on hyvin paljon puhuvia päitä selittämässä. Tämä on selkeästi sellainen sarjakuva, joka paranisi nautittuna viinan kanssa :)

Sen jälkeen syvennyttiin Space Family Robinsonin sekä Lost in Space-sarjan yhteläisyyksiin. Suomentajien aivoituksia pohdittiin sen suhteen, että alkuperäisessä versiossa Space Family Robinsonin vanhemmat olivat nimeltään Greg ja June, mutta suomennettuna ne olivatkin Charles ja Cora, ja elokuva the Voyage to the Bottom of the Sea onkin Operaatio Atomisukellusvene. Muita kummastuksen aiheita olivat avaruusolentojen karikatyyrimainen ulkoasu sekä kansikuvat, joissa perheen tytär Tam on aina pelastuksen tarpeessa, vaikka varsinaisessa sarjakuvassa onkin varsin reipas ja pystyvä.

Tämän jälkeen päästiinkin varsinaiseen helmeen, Raisu- Riitan seikkailuihin. Kyseessä on riemastuttavan hölmö kertomus, jossa 50-luvun amerikkalainen teinityttö päätyy setänsä aikakoneella Camelotin hoviin. Yllättäen myös hänen setänsä on siellä, vaikka lähtikin kertomuksen alussa raketilla kuuhun. Raisu-Riitan reagointi tilanteisiin on välillä ällistyttävän teinimäistä, välillä kekseliästä ja välillä täysin onnellisiin sattumuksiin perustuvaa. Vai mitä sanotte vihollisritarien voittamiseen taskulampulla ja myöhemmin isolla magneetilla sekä yhtäkkisen öljylähteen löytämiseen joka mahdollistaa moottoripyörän toimimisen? Lopulta Riitta pelastaa päivän turnajaisissa moottoripyörällä ja ilman peistä! Kun viholliset on voitettu, on Riitta jo valmis lähtemään kotiin jätskille.

Katsauksen päättikin sitten Jet-Ace Logan , joka legendaarisesta maineestaan huolimatta oli minulle aivan uusi tuttavuus, kuten muutkin esityksen sarjakuvat. Aluksi käytiin läpi hieman julkaisutietoja sekä tyypillisen Jet-Ace tarinan runko, jonka jälkeen keskityttiin yhteen seikkailuun Avaruuden korkeajännitys-sarjasta nimeltä Ansa avaruudessa. Jet-Ace ja kumppanit lähetetään tutkimaan tuhoutunutta alusta asteroidivyöhykkeellä.

He saavat mukaansa Fennerin, maanvaivaisen toimittaja-parlamentaarikko-televisiomogulin , jonka he onnistuivat ärsyttämään sarjakuvan alussa rikkomalla helikopterin ylä-ja alanopeusrajoituksen! Avaruudesta löytyy jättikokoinen, pehmeä ja tahmea karvapallo, johon raketti sukeltaa. Sisältä löytyy jättikokoisia silkkitoukkia ja mitäs muutakaan, kiinalaisia tietenkin! Syynä on mönkään mennyt taikurin kuumatka joka on jättänyt maakunnan killumaan avaruuteen seittipalloutumaan jättihämähäkkien ja silkkitoukkien toimesta.

Seuraa kahnauksia kiinalaisten kanssa ja jostain syystä karvapallo alkaa liikkua uhkaavasti kohti maata! Maassa panikoidaan ja suunnitellaan pallon räjäytystä, kunnes muistetaan niin päivänselvä asia, että se oli yksinkertaisesti unohtunut! Pallo joutuu ensin kuun vetovoimaan ja törmääkin siihen, eikä maapalloon! Seikkailun päätteeksi Jet-Ace pääsee kotiin säyseäksi muuttuneen Fennerin kanssa. Mitähän matkalla oikein tapahtui?

Happoisen tarinakuvauksen lisämausteena meitä hauskuuttivat vielä sukupuoliteoreettinen tulkinta seikkailusta, muukalaisten idioottimaisimmat invaasioyritykset top 5 sekä Jet- Ace Logan-palkinnon kuvaus. Kaikenkaikkiaan ohjelmanumero oli viihdyttävä, informatiivinen ja niin pirun hauska, että poskilihakset olivat vaarassa kipeytyä nauramisesta. Sen jälkeen jäimme voipuneina odottamaan seuraavaa ohjelmanumeroa samaan saliin.

 Kirjoittanut Grandpa Cthulhu

Finncon ennen, nyt ja tulevaisuudessa

Joskus paneeleissa on hauskaakin!

Jäimme siis hullujen scifisarjakuvien jälkeen kuuntelemaan samaan saliin paneelia Finnconiin liittyen. Vaikka aiemmin tulikin sanottua että Finnconissa oli tavattoman paljon erilaista conien tekemisiin tai muuten niihin liittyvää ohjelmaa niin ainakin tämä paneeli oli erittäin mielenkiintoinen. Aiheena oli siis Finnconin kehittyminen aikojen saatossa ja mahdolliset tulevaisuuden näkymät tai visiot. 

Jukka Halme hoiti paneelin vetämisen rautaisella ammattitaidolla jakaen hyvin kysymysvuoroja yleisölle ja ohjaten panelisteja vastasvuoroissa. Itse paneelissa taas istui useammankin eri Finnconin järjestelyihin sotkeutunutta porukkaa: Irma Hirsjärvi, Ben Roimola, Karo Leikomaa, Vesa Sisättö ja Tero Ykspetäjä.

Heti alkuun käsiteltiin lyhyesti Finnconien historiaa ja aiheen asiantuntijana sai toimia Ben Roimola joka panelisteista ainoana on osallistunut joka ikiseen Finnconiin. Tosin yleisön ja muiden panelistien kanssa tuli hieman erimielisyyttä siitä oliko kaikkien aikojen ensimmäinen Finncon maksullinen vai ei (Finncon 2010 sivujen historiikin mukaan näin kyllä oli). Myös Irma Hirsjärvi valotti hyvin sitä kuinka Finncon oli päätynyt Jyväskylään ja sitä kautta aloittanut nykyisen tapansa kiertää eri kaupungeissa.

Puheenjohtaja hoitamassa hommaansa

Paljon keskustelua syntyi siitä kun tämän vuoden jälkeen Finncon ja Animecon lähtevät ilmeisesti lopullisesti eri teilleen ja samalla häviävät suuret massat potentiaalisia nuoria spefistejä niin miten Finncon jatkossa aikoo houkutella tai lähestyä uusia harrastajia. Epävirallisena panelistina toiminut Eemeli Aro esitti että yksi tapa uusien ihmisten houkuttelemiseen ja samalla Finnconin näkyvyyden parantamiseen voisi olla muun median vanhvempi esille tuominen esimerkiksi ottamalla joku vuosi yksi GoH median puolelta.
  
Itsekin esitin yleisöstä käsin ajatuksen että tulisi kenties olla enemmän ohjelmaa joka käsittelisi genre-kirjallisuuden sovituksia muussa mediassa, etenkin viime vuosina on tullut yhä enemmän tv-sarjoja jotka ovat sovituksia eri genre-kirjoista ja ovat olleet erittäin suosittuja. Aika moni meistä spefin ystävistä seuraavat myös monia genre-sarjoja tai elokuvia jotka ovat Finnconissa jääneet aika vähälle huomiolle.

Lisää näihin liittyvää ohjelmaa?

Minusta  näille Finnconissa kuitenkin voisi antaa enemmän tilaa vaikka pääpaino pysyisikin ohjelmistossa kirjallisuuden puolella. Sitä kautta ehkä myös pystyisi houkuttelemaan paikalle henkilöitä jotka pääasiassa nauttivat spefinsa vain audiovisuaalisen median muodossa eivätkä kirjallisuuteen ole juuri tutustuneet.     

Välillä tosin tuntui että osa yleisöstä esitetyistä kysymyksistä tai ehdotuksista tulkittiin ainakin joidenkin panelistien toimesta aivan päin mäntyä. Esimerkiksi varsin pitkäksi aikaa jäätiin jumittamaan Harry Potter-con ajatukseen jota ei edes alunperin esitetty, vaan kyse oli siitä että jos Finncon haluaa tulevaisuudessa tarjota ohjelmaa myös nuoremmille harrastajille niin nuorten genre-kirjallisuus kuten Harry Potter voisi olla yksi ohjelmalinja. Varsinkin kun Potter-faneja taitaa löytyä ihan hyvin myös vanhemmista harrastajista.

Maailman suosituin nuorten fantasiakirjasarja mutta ei Finnconin arvoinen?

Myös Finnconin kansainvälisyys oli puheenaiheena. Paljon oli keskustelua siitä kuinka jatkossa halutaan vielä enemmän saada kävijöitä muista maista ja että millä kaikilla tavoin sitä edesautettaisiin. Itse jälleen häiriköin yleisön puolelta että perustuen lähinnä edellisillan keskusteluihin ruotsalaisten fanien kanssa niin Finnconilla olisi vielä parannettavaa sen suhteen miten joka vuosi englanninkielistä ohjelmaa on tarjolla.

Ruotsalaiset olivat varsinkin Tamperetta, Turkua ja Jyväskylää moittineet siitä ettei englanninkielisellä ohjelmalla ollut esimerkiksi omaa ohjelmalinjaa kuten Helsingissä viimeksi. Jaoin tämän ruotsalaisten palautteen panelisteille mutta nyt jälkikäteen kun katsoin viime vuoden Jyväskylän ohjelmistoa niin pitää kyllä sanoa että oikeastaan englanninkielistä ohjelmistoa oli minusta todella hyvin, eli en tiedä sitten koskiko ruotsalaisten palaute aikaisempia Jyväskylän Finnconeja.

Kaiken kaikkiaan oli erittäin onnistunut paneeli johon oli varattu kerrankin jopa riittävästi aikaa ja jossa syntyi hyvä dialogi yleisön sekä panelistien välille. Käteen jäi myös kasa erilaisia ideoita tulevien conien varalta jos sitä taas joskus sotkeutuu moiseen tai sitten vähintään voi tietenkin aina pommittaa järjestäjiä niillä.

Näitä olisi kaivattu päättäjäisiin

Ohjelman päätyttyä aikomuksemme oli käydä katsomassa päättäjäiset mutta jätimme ne lopulta väliin sillä niiden pitopaikka oli valittu hieman heikosti ja olisimme joutuneet pönöttämään väentungoksessa turhan pitkään ennenkuin itse tilaan edes pääsi. Ajatus oli että sen sijaan lähtisimme syömään mutta tietenkin juuri ennen conipaikalta poistumista törmäsimme edellisillan uuteen ruotsalaiseen fandom-tuttuumme ja jäimme pitkäksi aikaaa suustamme kiinni.

Pääsimme kuitenkin varmaan jo päättäjäisten alettua lopulta liikkeelle mutta muutaman sattuman kautta päädyimme kävelemään Turun keskustaan samaa matkaa yhdessä herra Hiltusen ja tämän seurueen kanssa sekä keskustelemaan muun muassa hieman hänen tulevasta sarjakuva-albumistaan sekä muusta mielenkiintoisesta. Vielä junassa satuimme istumaan vastapäätä Hammer Open Air:ista kotiin palaavia hevarimiehiä, jotka paljastuivat myös animeharrastajiksi ja turisimme conista heidänkin kanssaan. Hauska yhteensattuma!

Vaikka järjestelypuolella conissa oli ongelmia kasapäin, niin conikokemuksemme jäi plussan puolelle hyvän ohjelman ja kivojen ihmisten ansiosta.Toivottavasti turkulaiset osaavat ottaa kritiikin rakentavalta kannalta ja ottavat sen huomioon seuraavaa Turun Finnconia suunnitellessa.
Ensi vuonna uudestaan Tampereella!