Useamman con-aiheisen jutun jälkeen vaihteeksi taas juttua vähän muusta. Pitäen kiinni Tyylikkäästi Myöhässä™ tavastamme päätimme olla taas lähes ajankohtaisia.
Torstaina pari viikkoa sitten Suomessa alkoi Subilla Arrow-sarjan ensimmäinen kausi (tällä hetkellä 3. jaksoa tullut joista osa löytyy mm. Katsomosta). Jenkeissä taas kyseisen sarjan toinen tuotantokausi pyörähti käyntiin juuri toissa viikolla.
Nyt siis onkin viimeistään hyvä hetki kertoa miksi kaikkien kannattaa hypätä mukaan nuolen kyytiin!
Kyseessä on siis viime vuonna amerikkalaisella CW-kanavalla alkanut sovitus DC Comicsin supersankarista Green Arrow (Vihreä nuoli). CW kanavan nimen Smallville-sarjaan yhdistävät saattavat heti pelästyä mutta ei syytä pelkoon, kyseessä on huomattavasti vakavahenkisempi ja kirjaimellisesti aikuisempi sovitus aiheesta kuin Smallvillen teinihöttö.
Oltuaan viisi vuotta haaksirikkoutuneena autiolla saarella miljonääri-playboy Oliver Queen löydetään ja pelastetaan. Hän palaa takaisin kotikaupunkiinsa Starling Cityyn.Öisin Oliver muuntautuu vihreähuppuiseksi kostajaksi joka yrittää pelastaa kaupunkinsa rikollisuudelta, korruptiolta ja joltain vielä suuremmalta salaliitolta.
Tuo sarjan premissi on siis pitkälti hyvin samankaltainen kuin alkuperäisissä sarjakuvissa. Itse sarjan tyyli on lähempänä vakavampia Vihreä nuoli-tarinoita, kuten vaikkapa Suomessakin Thriller-lehdessä nähtyä Longbow Hunters-minisarjaa tai Neal Adams/Dennis O'Neal-kaksikon 70-luvun tuotoksia.
 |
| Mike Grellin The Longbow Hunters |
Sarjassa tämä on toiminut suurimmaksi osaksi todella hyvin sillä DC:ltä löytyy hahmokatraastaan paljonkin ei-supervoimaisia hahmoja, vaikka välillä Arrow onkin käyttänyt enemmän Bat-perheen yhteyteen liittyviä hahmoja.
Realistisemman otteen kääntöpuolena toki on se että esimerkiksi legendaarista nyrkkeilyhanskanuolta tullaan sarjassa tuskin näkemään. Myöskään aivan kaikki realistisemmat tulkinnat perinteisistä Green Arrow vastustajista eivät ole ihan täysin toimineet.
Pitäisin kuitenkin ehkä isoimpana muutoksena alkuperäismateriaaliin sitä että tv-sarjassa Oliverilla on vielä lähisukulaisia hengissä. Ihan alkuperäinen Green Arrow luotiin ottamalla enemmän-kuin-vähän vaikutteita Batmanilta joten minusta muutokset sarjassa hahmojen erottamiseksi enemmän toisistaan on vain hyväksi. Muutenkin ratkaisu on minusta hyvä sillä sitä kautta sarjaan saatiin merkittäviä sivuhahmoja joista suurin osa on vielä draamallisestikin ihan mielenkiintoisia.
Nyt kuin lyhyesti (...) ollaan alustettu alkuperäistä sarjakuvaa ja sarjan taustoja hieman niin mikä siitä tekee sitten katsomisen arvoisen?
Se että sarja on minusta todella viihdyttävä ja hyvin tehty. Se onnistuu tasapainottelemaan monenkin eri elementin ja osasen välillä todella hyvin. Vaikka välissä on toki heikompia jaksoja, niin yleensä niistäkin löytyy tarpeeksi viihdyttäviä osia että ne katsoo ilman suurempia hampaidenkiristelyjä.
Sarjan näyttelijät hoitavat roolinsa hyvin. Varmastikaan sarja ei mitään Emmy-palkintoja tule voittamaan mutta minusta Stephen Amell on uskottavan oloinen Oliver Queenin roolissa. Itse ainakin olen tulkinnut hieman eleettömän ja varautuneen persoonan niin, että viisi saarella vietettyä vuotta ovat ehkä hieman tehneet vahinkoa psyykelle.
Merkittävä rooli sarjassa on myös Laurel Lancella, ideaalisella puolustusasianajajalla ja Oliverin ex-tyttöystävällä. Laurel on myös aika onnistunut hahmo. Minusta ehkä heikoin aspekti on romanttisten juonikuvioiden jahkaaminen. Mutta toisaalta taas tosi positiivinen puoli on kyllä se, että Laurel ei ole mikään neito hädässä vaan potkii itse myös porukkaa persuksille, vaikka nyt ehkä joskus tarvitsee vähän apua. Itse myös Supernatural-sarjan ystävänä annan ylimääräisiä pisteitä hahmoa näyttelevälle Katie Cassidylle, koska tämä oli varsin mainio ensimmäinen Ruby.
Muut isommat roolit ovat myös ihan pätevillä näyttelijöillä täytetty. Itse tykkäilen paljon Paul Blackthornen näyttelemästä Laurelin isästä, etsivä Quentin Lancestä. Huonohkossa The Dresden Files tv-sarjasovituksessa hän oli ehdoton valopilkku ja minusta on tässäkin todella hyvä.
Sarjan pääroolien ulkopuolella on kyllä myös useampi genre-ystävän sydäntä lämmittävää sekä oikeasti myös todella hyvää vierailevaa näyttelijää. Alex Kingston Laurelin äitinä Dinah Lancena oli minusta todella hyvä, vaikka ei ollutkaan kuin muutamassa jaksossa. Paras ihan ehdottomasti on kuitenkin John Barrowman, jolla onkin huomattavasti isompi rooli ja on oikeasti ehkä parasta koko ensimmäisessä kaudessa.
Pidän myös siitä että, sarja ei oikeasti jää junnaamaan paikoilleen. Asioita oikeasti tuntuu tapahtuvan ja juoni kulkee eteenpäin. Vaikka välillä onkin yksittäisiä jaksoja, niin yleensä isompi tarina liikkuu niissäkin edes vähän. Itse pidän myös sarjan jaksojen juonirakenteesta jossa on kaksi rinnakaista tarinaa, joista toinen tapahtuu nykyajassa ja toinen taas seuraa mitä tapahtui Oliverille saarella viiden vuoden aikana. Saaren tapahtumat onnistuvat todella hyvin yleensä peilaamaan tai valoittamaan "parhaillaan" tapahtuvaa tarinaa.
Toimintakohtaukset ovat myös parhaita mitä hetkeen olen televisiossa nähnyt. Niissä on hyvin onnistuttu yhdistämään hahmon käyttämä jousi perinteisempään lähitaisteluun. Mutta sen lisäksi niissä on vielä myös mukavasti kunnon fyysisyyden tuntua. Sekä tietenkin paljon jousella ammuskelua, mikä ainakin näyttää uskottavalta näin asiasta mitään tietämättömän silmiin.
Sarja tarjoaa myös fanserviceä reiluissa määrin. Monet sarjakuvista tutut hahmot esiintyvät sarjan tyyliin sovitettuina hahmoina. Osa muistuttaen suhteellisen paljon alkuperäisversioitaan kun taas osa lähinnä jakaa nimen sarjakuvaesikuviensa kanssa.
Näiden lisäksi sarjassa on paljon pieniä viittauksia muihin sarjakuvahahmoihin tai DC:n historiaan, myös monien merkittävien Green Arrown parissa työskennelleiden sarjakuvan tekijöiden nimiä on onnistuttu ujuttamaan mukaan.
Sarjakuvanystäviä ilahduttavan fanipalvelun lisäksi sarjassa on myös to-del-la paljon sitä toisenlaista silmäkarkkia. Useat paidattomat treenauskohtaukset ja muutamat kuvat kireistä nahkahousuista varmasti ovat tuoneet sarjalle myös lisää (nais)katsojia.
Paidattomat treenauskohdat kyllä kuitenkin ovat tavallaan myös perusteltuja, ne luovat kuvaa Oliver Queenin hyvin metodisesta valmistautumista ristiretkeään varten. Lisäksi Stephen Amellin erittäin hyvin muotoiltu ja lihaksikas ylävartalo luo kuvan että hän hyvin pystyisi tekemään sarjassa esiintyviä asioita.
Kaiken kaikkiaan sarjaa kannattaa katsoa koska se on hyvä. Se ei ehkä ole syvällisintä tai parasta tv-tuotantoa ikinä. Mutta onnistuu todella hyvin viihdyttämään ja olemaan jännittävä. DC:n sarjakuvien tunteminen ei ole mitenkään vaadittua mutta viittausten poimimisesta saa aina pientä lisäiloa.
Me tykkäämme ja suosittelemme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti