Jaksomielipide: Doctor Who s6e2 - Day of the moon

Jakso ei jatkukaan suoraan siitä, mihin edellinen loppui vaan ajassa hypätään kolme kuukautta eteenpäin. Sheppardin hahmo Canton Delaware jahtaa sankareitamme pitkin Amerikkaa ja Doctor on vankilassa Area 51:llä ja kasvattanut parran. Mitä ihmettä?

Hei sutiparta, minä maksan!

Täytyy kyllä sanoa, että menin kyllä halpaan, luulin kyllä että Canton on pahis. Sarjan tekijät käyttivät loistavasti hyväksi Shepardin Markin pahisrooleja muissa sarjoissa. Käy siis ilmi, että Doctorin vankilassa puhuttuja asioita eivät pahat öllimöllit kuule, Tardis on siellä piilossa, Amy ja Rory putkahtavat ulos ruumispusseista elossa ja River käydään nappaamassa Tardiksen avulla kesken ilmalennon.

Tukkimiehen kirjanpitoa

Hauska idea kyllä tuo jälkimmäinen, tosin Riverin "There's always a way out" repliikki lammasmaisine ilmeineen oli kyllä ihan liian juustoinen. Mutta mitä sankariporukkamme oikein puuhasi ne kolme kuukautta mikä jaksojen välillä oli kulunut? Juoksentelivat ympäri Amerikkaa yksikseen? Ei kuulosta kovin fiksulta eikä tehokkaalta. Eivätpä he kovin paljon ole öllimölleistä selkoa saaneet, mutta kätevä tapa muistaa että he ovat nähneet niitä, on merkitä se ihoon tukkimiehen kirjanpidolla. Ihon merkit on kyllä hieno visuaalinen kikka, joka saa aikaan kylmiä väreitä kun ne vaan ilmestyvät hahmojen iholle jakson aikana. Toinen todella hyvä ja myös ahdistusta aiheuttava idea on Doctorin vähän myöhemmin kehittämä ihonalainen äänityslaite joka vilkkuu kämmenessä punaisena jos siihen on äänitetty jotain. Laitteen testauskohtauksessa käytetty generoitu kuva Hiljaisista sai mut kyllä älähtämään pelästyksestä.

Mitä katossa lurkkiikaan?

Amy ja Delaware menevät etsimään viime jaksossa nähtyä tyttöä todella pelottavaan hylättyyn orpokotiin. Siellä tapahtuu kyllä jakson pelottavimmat kohtaukset. Orpokodin johtaja, jonka mieli on pyyhitty vähän liian monta kertaa, seinille kirjoitetut uhkaavat lähtökehotukset, rajuilma ulkona, itsekseen liikkuva keinuhevonen ja itsekseen kiinni menevä ovi. Kaikki tosi klassista kauhukuvastoa, josta tulee Lovecraft mieleen. Miten voikin tyhjä huone olla niin pelottava!

Jakson alussa Amy kertoo Doctorille, ettei hän olekaan raskaana, että se oli erehdys. Mutta ahdistavassa orpokodissa saamme selville, että Amyn lapsi on jo syntynyt. Mutta miten se on mahdollista jos vain kolme kuukautta on kulunut? Voisiko tyttö avaruuspuvussa olla Amyn lapsi? Onko Amy viety ajassa taaksepäin lapsen syntymän jälkeen? Amy selvästi näkee välillä hallusinaatioita siltä ajalta, kun hän on ollut siepattuna.

Äijäilyä

Ja sitten Amy siepataan (taas?) ja vain ihonalainen äänityslaite jää jäljelle josta kuuluu Amyn ääni. Delaware on äijä ja ampuu öllimölliä ja Doctor saa vihdoinkin tietää niiden nimen. Sitä seuraa flashback viimekauden useisiin jaksoihin, jossa on varoiteteltu Silencesta. Täytyy kyllä myöntää, että itsellä ne on menneet aikalailla ohi enkä enää muistanut mokomia, sama kävi aikoinaan Bad Wolfin kanssa. Täytyy tällä kaudelle pitää korvat auki, jos joku sana tai sanapari alkaa toistua.

Jakson turhin kohtaus on, kun Amy tunnustaa rakkautensa äänistyslaitteen kautta ja Rory ja ehkä katsojatkin luulevat, että Amy puhuu Doctorista. Jakson lopussa käy kuitenkin ilme, että ylläripylläri, Amy rakastaakin oikeasti Rorya. Ärsyttää, kun ilmeisesti kaikki naiset aina rakastuvat/ihastuvat Doctoriin. Amykin oli viime kaudella, mutta nyt onneksi näyttäisi siltä, että siitä on päästy yli. Alkoi jo kyllästyttää. Rorysta on kyllä kehittynyt jopa ihan pidettävä hahmo jolla on syvyttä ja munaa. Johtuu varmaan siitä Roomalaisajasta, johon jaksossakin viitataan. Aikaisemmilla kausilla Mickeykin oli huomattavasti vähemmän ärsyttävä kun siitä tuli vastarintataistelija. Ihme vinkujia aina nuo sarjan companioneiden poikaystävät ensi alkuun.

Telkkarin katsominen pelastaa maailman!

Lopulta sankarit pääsevät pelastamaan Amya öllimöllien alukselta ja Doctor lähettää kuulennon televisiolähetykseen Delawaren kamerapuhelimella kuvaaman pätkän öllimöllistä sanomaa " you should kill us all on sight" ja näin ihmiset nousevat vastarintaan tietämättään. Ja puff, niin on suuri öllimölliuhka voitettu. Ensin toki on hieno kohtaus, kun River ja Doctor räiskivät möllejä aseella ja ruuvimeisselillä, kipinät sinkoilevat ja kilpajuoksu Tardikseen on kova.

Mutta mikä öllimöllien suuri masterplan oli? Miksi he manipuloivat ihmiset lentämään kuuhun? Mihin he tarvitsivat avaruuspukua? Entäpä sitä pikku tyttöä? Miksi Doctorin laite näyttää, että Amy samaan aikaan on raskaana ja ei ole? Miten pikkutyttö joutui vaeltelemaan oudoille kaduille regeneroitumaan? Ja miksi Tohtori ja kumppanit päättävät lähteä randomseikkailuille eivätkä jatka asian selvittämistä?

Randomhauskuutta: Nixonin ilmestymiset milloin mistäkin, tohtori Shepardin unohtelut, Riverin ja Doctorin flirttailu, Cantonin rakas on sekä musta että mies (kumpikin meistä arvasi siis puoliksi oikein asian).

Loppupäätelmä: Tykkäsin, paljon. Hyvin paljon ahdistavaa pelottavuutta, Mark Sheppard, hauskoja repliikkejä. Toki asioita olisi saanut vähän enemmän paketoida loppuun, mutta jääpähän jotain mietittävää ja odotettavaa.