Kansanterveydellinen varoitus

Epäonneksemme tutustuimme tähän uhkaan yleiselle kansalliselle terveydelle ja hyvinvoinnille. Tunsimme velvollisuudeksemme varoittaa muita tästä piilevästä vaarasta, ettei uhrauksemme menisi ainakaan hukkaan.

Tämä uhka vaarantaa jokaisen sen kanssa kosketuksiin tulleen henkilön aivojen toimintakyvin ja aiheuttaa mahdollista haittaa henkiselle hyvinvoinnille. Se vie myös elämästä kallisarvoiset 95 minuuttia (jotka tosin tuntuvat kuluvan tuskallisen hitaasti) jotka voisi käyttää paljon rakentavammin, kuten vaikkapa navan kaiveluun.

Kyseinen uhka ei ole mikään muu kuin Resident Evil: Retribution.

Jos satutte törmäämään tähän elokuvaan jossain ja jostain syystä harkitsette sen katsomista, niin älkää missään nimessä tehkö niin! Kyseisen elokuvan katsominen aiheuttaa edelläkuvatun kaltaista vahinkoa hyvinvoinnille ja hyvin mahdollisesti sen äärimmäinen typeryys jopa kiihdyttää aivosolujen tuhoutumista.

Luvassa on spoilereita mutta uskokaa pois ette menetä mitään vaikka saisitte tietää joka ikisen yksityiskohdan elokuvasta. Sen juoni, henkilöhahmot ja oikeastaan koko sisältö on niin banaalia roskaa ettei sillä ole mitään väliä.

Tämä elokuva ei omaa minkäänlaisia viihdearvoja. Se ei ole tarpeeksi huono ollaakseen nautittava kalkkuna eikä sisällä myöskäään millaan tavalla nautittavaa aivotonta toimintaa. Elokuva on kyllä täynnä toimintaa mutta 99% toimintakohtauksista ei pidä sisällään minkäänlaista jännitettä ja ovat sen vuoksi aivan puuduttavan tylsiä.

Pääsyyllisenä tähän on pakostakin pidettävä elokuvan ohjannutta Paul W.S. Andersonia. Ohjaamisen lisäksi Paul on häärinyt elokuvasarjan tuottajana ja käsikirjoittanut kaikki viisi elokuvaa. Hän on vielä kaiken lisäksi naimisissa elokuvasarjan pääosaa Alicea esittävän Milla Jovovichin kanssa.

Tämä näkyy erityisesti siinä kuinka elokuvien käsikirjoitukset ovat toinen toisensa perään alkaneet yhä enemmän muistuttaa huonoa fanifiktiota siitä kuinka paras ja mahtava Millan "näyttelemä" Alice onkaan.

Milla tulee ja tappaa talossa, puutarhassa sekä joka ikisessä salaisessa laboratoriossa. Ehkä kyvykkäämmissä käsissä siitä voisi vielä saada jotain tarpeeksi viihdyttäää aikaiseksi mutta nyt(kään) siinä ei ole onnistuttu lainkaan.

Tuskin tulee järkytyksenä että varsinaiselta juoneltaan Retribution jatkaa ihan samoilla linjoilla kuin oikeastaan kaikki sarjan aiemmat elokuvat. Tällä kertaa Alice sattuu jäämään Umbrellan vangiksi mutta todella yllättävässä juonenkäänteessä onnistuukin pakenemaan! Tämän jälkeen juostaankin toimintakohtauksesta toiseen Umbrellan super-sikrit vedenalaisessa tukikohdassa samalla kun Umbrella yrittää kaapata/tappaa Alicen.

Jotta elokuvat saataisiin vaikuttamaan edes jotenkin alkuperäisen pelisarjaan liittyviltä, mukaan on taas päätetty tunkea pari uutta hahmoa peleistä. Tällä kertaa arpaonni on "suosinut" fanisuosikki Barry Burtonia, naisvakooja Ada Wongia ja nättipoika Leon Kennedyä. Koska näiden hahmocameoiden toteutus on ollut aiemmin parhaimmillaankin puolivillaista, niin tuskin tulee yllätyksenä että taas rooleihin on onnistuttu löytämään lähes täysin karismavapaita näyttelijöitä.

Näiden suoraan paperista luetut repliikit eivät millään tavalla herätä hyviä mielleyhtymiä alkuperäishahmoihin. Eikä kyse ole mistään tarkoituksellisen huonosta dialogista joka viittaisi vaikkapa ensimmäisen Resident Evil-pelin legendaarisiin Barry lausahduksiin, esimerkkinä vaikkapa Jill sandwich.

Ei tarvitse myöskään pelätä että hahmoista välittäisi, koska niiden kehittämiseen ei jakseta käyttää oikeastaan mitään aikaa. Joten jos nyt joku Barry sattuu kuolemaan niin katsojalle se on ihan sama. Koska elokuvantekijätkään eivät itse välitä, niin miksi minunkaan pitäisi.

Hyvä esimerkki on viime elokuvassa Wentworth Millerin näyttelemä Chris Redfield jota ei yhtäkkiä tässä elokuvassa enää lyhyttä flashback-kohtausta lukuunottamatta enää näy, eikä edes taideta mainita. 

Tietenkään riemastuttavat roolihahmot ja surkea käsikirjoitus eivät jää tähän, vaan mukaan on pitänyt tunkea lapsihahmo ilahduttamaan kaikkia! Jos joku jo ehti hetken pelätä että kyseessä olisi hyvin kirjoitettu moniulotteinen lapsihahmo, niin ei hätää. Tietenkin kyseessä on pahimman luokan riippakivi johon Alice kiintyy heti.

Lapsi kun vielä luulee Alicen olevan kuollut äitinsä, tämä nimittäin oli Alice-klooni jota Umbrella käytti ilkeissä kokeissaan. Sitten tietenkin juostaan pelastamassa tätä mukulaa kun tämä tulee mörön kaappaamaksi.
 
Anderson ilmeisesti kuvittelee että lapsihahmon pelkkä läsnäolo elokuvassa riittää heti siihen että ihmiset tuntevat loputonta sympatiaa tätä kohtaan. Varsinkin kun hahmo on vielä kuuro! (Tosin myönnettäköön, niin on lapsen näyttelijäkin). Turha vaivautua kirjoittamaan hahmolle mitään persoonantapaistakaan, eipä muillakaan hahmoilla sellaista toisaalta ole.  

Visuaalisesti elokuva näyttää pääasiassa ihan hyvältä. Ei mitenkään erityisen omaperäiseltä mutta verrattuna pariin edelliseen elokuvaan tällä kertaa sentään nähdään jopa muitakin värejä kuin ruskeaa ja harmaata. Ei paljoa mutta edes vähän sentään.

Mutta ettei vahingossakaan pääse syntymään mielikuvaa että elokuvaa olisivat tehneet täysin kykenevät ihmiset, on elokuvassa muutamia aivan käsittämättömän halvan näköisiä tietokonetehosteita. Pahin esimerkki on tuo ylläolevassa kuvassa näkyvä muoviauto josta saadaan "nauttia" muutenkin tylsän takaa-ajon antikliimaksissa.

Ehkä salakavalinta elokuvassa on se että se alkaa jopa suhteellisen näyttävästi. Alkutekstijakso on tehty aika tyylikkäästi, siinä näytetään kuin Umbrellan joukot hyökkäävät edellisen elokuvan lopussa nähdylle laivalle ja kaappaavat Alicen. Mutta tämä näytetään ikään kuin hidastettuna takaisinkelauksena joka oikeasti on ihan siisti.

Yllätyksenä tuskin siis tulee, että heti alkutekstejä seuraa puuduttava kertaus edellisten elokuvien tapahtumista ja sen jälkeen tietenkin näytetään alkutekstijakson kohtaus ihan normaalisti. Ihan vaan ettei vahingossakaan kukaan tyhmempi yleisönjäsen hämmenny siitä, että tehtiin jotain hieman normaalista poikkeavaa.

Tuon lisäksi elokuvassa on ehkä yksi tai kaksi kohtaa jotka onnistuvat olemaan viihdyttäviä tai jännittäviä. Lisäksi musiikit eivät ole lainkaan hassummat, hyvin samankaltaiset kuin edellisessä Resident Evil-elokuvassa, mutta ihan toimivat.

Näiden muutamia yksittäisten pienten positiivisten seikkojen lisäksi ainoa isompi positiivinen asia mitä elokuvasta voi sanoa on se että sen lopputekstit kestävät noin 10 minuuttia. Se on todella merkittävää koska se tarkoittaa 10 minuuttia vähemmän surkeaa dialogia, tylsiä toimintakohtauksia, puista näyttelemistä ja rasittavia henkilöhahmoja.

Kymmenen minuuttia vähemmän tätä elokuvan irvikuvaa on hyvä asia. Ja silti, tästäkin seikasta huolimatta  elokuva menestyi aika hiton hyvin lippuluukuilla. Toisin kuin esimerkiksi äärettömästi parempi ja viihdyttävämpi Dredd. Arvatkaapa myös kumpiko elokuva on varmuudella saamassa jatkoa?

Joten olkaa kilttejä, älkää tuhlatko aikaanne tähän visuaaliseen jätteeseen, katsokaa vaikka 85 minuuttia kissavideoita Youtubesta. Niillä on huomattavasti enemmän elokuvallista ja viihteellistä arvoa.