Kirjamielipide: Perhonen ja Jaguaari

Aliette de Bodard on yksi tulevan Finnconin kunniavieraista, joten tamperelaisen Osuuskumma-kustannuksen kokoama ja suomentama Perhonen ja Jaguaari-novellikokoelma ilmestyy juuri sopivasti. Kirjan virallinen julkaisupäivä on 4.7, eli päivää ennen Finnconin alkua. Tamperelaiset scifiharrastajat saivat kuitenkin viime viikolla mahdollisuuden ostaa kirjan ennakkoon, siitä suuri kiitos! Tällä kertaa siis minäkin ehdin lukea jonkun Finnconin kunniavieraan teoksia ennen tapahtumaa, tätä ei ole tapahtunut sitten vuoden 2004.

Kirjan kaikki novellit sijoittuvat de Bodardin kehittämään vaihtoehtohistoriamaailmaan. Kiinalaiset ovat löytäneet Amerikan ennen eurooppalaisia ja se on muokannut mantereen aivan toisenlaiseksi. Pohjois-Amerikan länsirannikolla sijaitsee itsenäinen valtio Xuya, jossa kiinalaiseen valtaväestöön sulautuu myös vietnamilaisia sekä intiaaneja. Mexicon ja Yhdysvaltain eteläisimpien osavaltioiden alueelle on muodostunut Suur-Mexica, intiaanivaltio jossa asteekit vaalivat edelleen veristä kulttuuriaan.

Novellikokoelma on jaettu kahteen osaan. Ensimmäiset kolme novellia sijoittuvat Suur-Mexicaan sekä Xuyaan, aikavälille 1986-2006. Toinen osa keskittyy avaruusaikaan, 2000-luvun ja 2100-luvun paikkeille. Toisen puoliskon kolme novellia sijoittuvat lähinnä avaruusaluksille, mutta myös eri planeetoilla vieraillaan.

Novellien jälkeen kirjasta löytyy vielä maailman historiaa ja taustoja valottava osuus, sanasto muutamista käsitteistä, tietoa kirjailijasta ja lyhyet luonnehdinnat novellien lähtöasetelmista. Tämä oli erittäin hyödyllinen ja tervetullut lisäys ja sanoisinkin, että se kannattaa lukea ensimmäiseksi. Minulle etenkin historiallinen osuus valotti paljon novellien lähtökohtia ja teki helpommaksi niiden lukemisen.

Kansi

Kuva: Teemu Helenius, via osuuskumma.fi

Minulle kansitaide on tärkeää. Jos kansi on kaunis, keskeytän välillä lukemisen ja pureskelen kirjan tapahtumia samalla kun ihailen kantta. Tämä kansikuva on ehdottomasti yksi kauneimmista vastaan tulleista ja se on täynnä kirjaan sopivia yksityiskohtia. Kannen on tehnyt Teemu Helenius.

Kansi tekee heti näkyväksi kirjan ja maailman dualistisen luonteen, kiinalaisen ja asteekkien kulttuurien yhteiselon sekä erot. Kiinalaisnainen kannen yläreunassa edustaa kiinalaisia valloittajia, alareunassa oleva intiaaninainen valloitettuja.

Kummankin naisen ilme on vakava, mutta kiinalaisnainen katsoo lukijaa vinosti arvoiden, leuka ylenmyydentuntoisesti kohotettuna. Intiaaninainen soturille sopivasti katsoo lukijaa haastavasti suoraan silmiin, suupielet tuimasti alaspäin.

Kummankin naisen vierellä on kulttuuriin sopiva eläin, ylhäällä keisarillista perhettä symboloiva lohikäärme, alhaalla Suur-Mexican kansallislintu, kolibri.

Näen myös viittauksia avaruusaikaan kannessa, ylhäällä kaartuva verkko voisi olla avaruusaluksen käytävän seinä ja alhaalla intiaaninaisen kasvoille heijastuvat geometriset kuviot voisivat viitata avaruusaluksia ohjaaviin Mieliin, jotka ovat tekoälyn ja ihmislihan risteymiä.

Käännös

Xuyan lipputunnuksena on joutsen (Public Domain)

Kokoelman ensimmäisen osan on kääntänyt Markus Harju ja toisen osan Christine Thorel. Kääntäjien tyylit sopivat hyvin yhteen, eikä eroa edes varsinaisesti huomaa. Käännös on sujuvaa ja laadukasta, eikä vaikeiden termienkään suhteen ole huomattavissa kompastelua.

Muutama asia itseäni jäi tosin mietityttämään, suurimpana ehkä kokoelman nimi. Vaikka Perhonen ja Jaguaari on hyvin kaunis ja runollinen nimi kokoelmalle, se ei edusta samaa dualistisuutta kuin kirja muuten. Jaguaari viittaa Suur-Mexican jaguaariritareihin ja perhonen on mexicalaisen tiedon ja tietokoneiden jumalan symboli. Itse olisin korvannut jomman kumman eläimen joutsenella, joka on Xuyan lipputunnus.

Kokoelman ensimmäinen novelli on alkuperäiseltä nimeltään The Jaguar House, in shadow. Se on käännetty hieman suorasukaisemmaksi: Varjo Jaguaarien huoneessa. Ilmauksilla on kuitenkin hienoinen nyanssiero. Alkuperäisessä varjo yltää koko Huoneen yli ja kuvaa mielestäni ylipäätään Jaguaarien Huoneen tilaa. Käännöksessä Huoneen sisällä on varjo, joka voi viitata jompaan kumpaan tarinan päähenkilöistä. Lisäksi alkuperäinen on mielestäni runollisempi ja tuo mieleen myös tavan nimetä maalauksia. Harmillisesti novellissa oleva House on vuoroin Huone, huone ja kerran jopa Talo.

Mutta mainitsemani asiat ovat vain pieniä kauneusvirheitä muuten mainiossa käännöksessä, jotka eivät varmasti suurinta osaa haittaa ollenkaan.

Päähenkilöt ja tunnelma

Suur-Mexican kansallislintu (Public Domain)

Minusta oli todella hienoa, että kuudesta novellista viidessä oli päähenkilönä nainen. Nimien vierauden ja suomalaisten persoonapronominien neutraalisuuden takia välillä oli vaikeaa määritellä henkilöiden sukupuolta, ennen kuin se tuli muulla lailla ilmi. Huomasin itse putoavani hyvinkin noloon kuoppaan: oletin monta kertaa, että päähenkilö olisi mies. Harmittavan usein niin nimittäin on asianlaita kirjallisuudessa.

Päähenkilöiden ammatit ovat myös vaihtelevia ja vaikutusvaltaisia. He ovat sotureita, rauhantuomareita, avaruusalusten suunnittelijamestareita ja alusten äitejä.

Sukupuolen moninaisuuttakin käsitellään, sillä yksi päähenkilöistä on parisuhteessa naisen kanssa. Vaikka kyseinen novelli sijoittuu avaruusaikaan ja naiset voivat olla ammatillisesti vaikka mitä, on tämä ongelma. Samaa sukupuolta olevia pariskuntia hyljeksitään, koska he eivät voi saada lapsia ja siten täyttää velvollisuuksiaan esi-isille. Tämä sai minut surulliseksi ja jäi vähän masentunut olo: eivätkö tulevaisuudessakaan ihmiset pääse eroon sukupuolensa taakasta ja suvunjatkamisen kahleista?

Ensimmäisessä puoliskossa spefielementtejä ei juuri suuremmalti ole, ilma-autoja lukuunottamatta. Toki vaihtoehtohistorian voi itsessään lukea spefiksi ja vierauden tunne on kieltämättä aika suuri. Tarinoissa sekoittuvat asteekkien ja kiinalaisten muinainen kulttuuri tietokoneisiin ja muihin futuristisiin vempeleihin. Muutamasta dekkarihenkisestä novellista tuli vaivatta mieleen viime Finnconin kunniavieraan, Liz Williamsin Inspector Chen-kirjat.

Toinen puolisko onkin ehtaa scifiä, jossa liikutaan sekä avaruusaluksilla että vierailla planeetoilla. Sekä alukset, että niitä ohjaavat Mielet ovat mielenkiintoinen sekoitus epäorgaanista ja orgaanista ainetta. Aluksia kasvatetaan ja muotoillaan Mielille sopiviksi, Mielet kasvavat ihmisäitinsä kohdussa. Tiettyjen elementtien suhteen mieleeni tuli Farscape-sarjan Leviathan-alukset, mutta de Bodardin aluksissa ja ohjaajissa on kuitenkin tarpeeksi yksilöllisyyttä, että se ei häiritse.

Ruokaintoilijana sydäntäni lämmitti myös novelleissa kuvattu ruuanlaitto ja syöminen!

Novellit

Varjo Jaguaarien huoneessa

Tarina kolmesta ystävyksestä, jotka ovat päätyneet eri puolille Suur-Mexican sisällissodan kynnyksellä. Pidin tästä novellista ehkä kaikista vähiten. Novellissa on rikkonainen rakenne, kerronta hyppii ajassa ja tarjoaa tuokiokuvia ystävysten elämästä ja miten he ovat päätyneet nykyiseen tilanteeseen. Aikahypytkään eivät tapahdu kronologisesti ja se tekee mielestäni novellista hajanaisen ja epäselvän. Tyylikeino joka ei pure minuun.

Aamulla putoava perhonen

Ensimmäinen kirjan toisesta dekkaritarinasta. Mexicalais-syntyinen, mutta Xuyan tavat omaksunut rauhantuomari ratkoo murhaa Xuyan modernissa Fenliu-kaupungissa. Murhan kohteena on Mexicalaistaustainen taiteilija ja tapauksen tutkiminen herättää rauhantuomarissa tukahdutettuja muistoja sisällissodasta.

Tarina on yhtä paljon murhamysteeri, kuin tarina menneisyyden ja oman alkuperän hyväksymisestä. Murhan ratkaisu osasi yllättää ja tarina saa katharktisen lopun useammalla kuin yhdellä tavalla.

Kadonnut morsian

Toinen kirjan dekkaritarinoista ja kirjan ainut miespäähenkilö. Amerikkalainen etsivä saa tehtäväkseen löytää häiden alla kadonnut Xuyalainen morsian. Tämä oli enemmän puhdas etsivätarina kuin edellinen ja kuvaa yksityiskohtaisesti tutkinnan etenemistä. Novellissa käy myös ilmi, että rikkaastakin perheestä olevan naisen osa ei ole aina kovinkaan ruusuinen.

Kasvattaja

Ensimmäinen avaruusaikaan sijoittuvista novelleista kertoo Mielialuksen valmistamisesta Mieltä varten ja samalla myös päähenkilön suhteesta kumppaniinsa. Mielialukset ovat erittäin kiinnostavia ja nautinkin siitä osasta tarinaa. En kuitenkaan erityisemmin välittänyt päähenkilöstä tai hänen kumppanistaan, kummatkin olivat omalla tavallaan rasittavia.

Aluksen veli

Tämä novelli on kirjoitettu äidin näkökulmasta, joka kirjoittaa kirjettä pojalleen ja ehkä myös samalla itselleen. Kirjeessä hän pohtii poikansa elämään vaikuttaneita tapahtumia ja muistelee ehkä tärkeitäkin välähdyksiä, mitkä johtivat pojan elämän valintoihin. Hän myös heittäytyy kaikkitietäväksi kertojaksi kuvaillessaan oman kuolemansa jälkeen pojan tekoja.

Tässä novellissa näytetään väläyksiä siitä, miten eri tavoin ihmiset suhtautuvat Mielialuksiin. Olisi ehkä ollut mielenkiintoisempaa lukea tarina pojan näkökulmasta. Nyt tapahtumat jäivät osittain peittoon ja arvailujen varaan, kun kaikki oli suodatettu äidin silmien kautta. Toisaalta novellissa kuvataan toisenlaista äitiyttä, kun kertojan toinen lapsi on Mieli.

Tekstissä on painostava ja surumielinen pohjavire koko novellin läpi ja hahmot jäävät aika etäisiksi. Kuten edellisessäkin novellissa, minua kiinnostivat enemmän alukset kuin henkilöhahmot.

Kaksi siskoa maanpaossa

Novellikokoelman päättävä tarina kertoo kuolleen aluksen viimeisestä matkasta kotiin. Novelli tuo esiin kaksi suuntausta, johon vietnamilainen kulttuuri on kehittynyt: etelässä keskitytään sotimiseen ja sotaharjoituksiin. Elinodote sekä sotureille että aluksille lasketaan kahden käden sormilla ja elämä on rankkaa. Pohjoisessa kukoistaa vielä kirjallisuus ja taide ja Mielialukset elävät useita satoja vuosia. Kun nämä kaksi suuntausta törmäävät ikävissä olosuhteissa, mitä on odotettavissa? Tarina on kaunis, katkeransuloinen kuvaus vastuusta ja seuraamuksista.

Osuuskumma teki todellisen kulttuuriteon julkaisemalla tämän kokoelman ja toivon, että he tulevat julkaisemaan lisää de Bodardin novelleja suomeksi, sillä niitä riittää! Minulle ainakin tuli kipinä lukea lisää ja toivoisin saavani käsiini etenkin niitä novelleja, joita ei ole saatavilla netin kautta.

Kuva: Liz West, Creative Commons

Muita arvosteluita kirjasta:
Taikakirjaimet 
Kirjasfääri
Margaret Pennyn muistikirja