Ensivaikutelmia: The Clockwork Man-demo

Kun pyörin Steamissa, törmäsin mielenkiintoiseen demoon, jota piti heti kokeilla. Kyseessä on The Clockwork Man: The Hidden World joka on indie-seikkailupeli point and click-tyylillä. Erityisesti minua houkutti kokeileminen Steampunk-tyylin takia, joka tuli vahvasti esille pelin kuvissa. En joutunut pettymään, sillä se ei jää pelkäksi tyyliseikaksi vaan on oleellinen osa tarinaa. Tämän demon pelattuani huomasin, että kyseessä onkin jatko-osa  The Clockwork Man-pelille joten pelasin senkin demon.

Kirjoitushaaste: What have I driven into?

Loistava io9-genrekulttuuriblogi on alkanut julkaista sivuillaan kirjoitushaasteita kuviin perustuen.

Tarkoitus on kirjoittaa lyhyt genretarina kuvan tapahtumista ja julkaista se sitten postauksen kommenteissa. Itse innostuin kirjoittamaan tarinan suomeksi ja ajattelin, että ehkä muutkin innostuisivat.

Jos siis inspiraatio iskee, niin laita juttusi suoraan tämän jutun kommenttilaatikkoon tai laita sinne vain linkki. Mitään sanamääriä ei ole ohjeissa sanottu, muuta kuin että kyseessä pitäisi olla flash-fiction (ei slash senkin pervot! :) jonka wikipedia-määritelmä on aika epämääräinen. Itse pyrin pysyttelemään parin sadan sanan rajoissa, mutta alkuperäisen jutun kommenteissa on hyvinkin pitkiä tarinoita.

Kuva on Mateusz Kolek:in, nimeltään siis What have I driven into.

Do Not Want: Before Watchmen

Pakkohan tätä älyttömyyttä oli kommentoida.

Nykyään on muodostunut aikalailla perinteeksi että joka vuosi, useimmiten kesällä, kumpikin jenkkien isoimmista sarjakuvakustantajista julkaisee jonkinlaisen tapahtumasarjakuvan (ns. crossover event). Pääasiallisesti viime vuosina tapahtumasarjakuvat ovat olleet supersankarigenren vakiotavaraa.

Tapahtumasarjakuvassa kyse on useassa eri lehdessä julkaistavasta tarinakokonaisuudesta joka kostuu usein minisarjana julkaistavasta päätarinasta mutta tarinaa käsitteleviä ja siihen liittyviä osia julkaistaan myös muissa kustantajan lehdissä. Esimerkiksi sankarien omissa kuukausittaisissa lehdissä ilmestyy lehden hahmon näkökulmasta tarinaa kommentoivia tai valoittavia tarinoita samaan aikaan pääsarjan kanssa. Usein ne myös kytkeytyvät jotenkin johonkin aiemmin ilmestyneeseen toiseen tapahtumasarjakuvaan.

Tarkoituksenahan on yksinkertaisesti lisätä sarjakuvien myyntiä ja yrittää herättää myös median huomio ilmaisen mainostuksen toivossa sekä saada takaisin mahdollisesti sarjakuvien lukemisen lopettaneet.

Tämän kuun alussa DC Comics ilmoitti että heidän tämän vuoden iso tapahtumasarjakuva tulisi olemaan nimeltään Before Watchmen ja se tulisi koostumaan seitsemästä eri lehdessä jota jokaista julkaistaisiin 4-6 numeroa. Kyseessä olisi esi-osa Alan Mooren ja Dave Gibbonsin erinomaiselle Watchmenille (joka on julkaistu suomeksi nimellä Vartijat) mutta täysin eri tekijöiden toimesta.

Mikä tässä sitten mättää? Miksi kyseessä on allekirjoittaneenkin mielestä yksinkertaisesti tyhmä ja huono idea?

Sarjavinkkaus: Supernatural

Tällä kertaa sarjavinkkaus-osiossamme esittelemme Supernatural-sarjan.

Sarjan päähenkilöinä ovat veljekset Sam ja Dean Winchester. Sarjan alussa Sam seurustelee onnellisesti, opiskelee yliopistossa ja elää muutenkin kunnollista elämää. Hänen veljensä tulee kuitenkin häiritsemään tätä auvoa, sillä heidän isänsä on kadoksissa ja Dean kaipaa apua hänen löytämisekseen. Heidän isänsä on hunter, metsästäjä joka jahtaa hirvien sijasta hirviöitä, urbaanilegendoja ja demoneita. Veljekset on kasvatettu tähän elämään pienestä pitäen, sillä heidän äitinsä kuoli mysteerisissä olosuhteissa molempien ollessa vielä lapsia.

Hahmoina Sam ja Dean ovat aikalailla toistensa vastakohtia. Sam on kiltti, huolehtivainen ja sarjan alussa haluaisi elää ihan normaalia elämää. Dean taas on täysin isänsä poika, nauttii metsästyksestä, suhtautuu kaikkeen huumorilla ja pokaa joka kaupungista itselleen uuden yhden illan jutun. Kausien saatossa asetelmat muuttuvat ja heittävät häränpyllyä useaan otteeseen.

Ensivaikutelmia: Rautataivaan alla

Vihdoin monen vuoden odotuksen jälkeen Iron Sky on valmis. Vielä hetki täytyy odottaa ennen kuin sen näkee valkokankaalta, meillä on jo liput ostettuna Tampereen ennakkonäytökseen. Ainakin vielä ennakkolippuja näyttäisi saavan, joten kipin kapin ostamaan jos et ole vielä niin tehnyt!

Virallinen elokuvajuliste julkaistiin tämän kuun alussa mutta se ei meihin oikein kolahtanut. Juliste on ahdettu liian täyteen kaikenlaista juttua. On tissikäs nainen sheksikkäässä asussa etualalla, räjähdyksiä, savua, isoja rakennuksia, natsirivistöä, autoja, ilmalaivoja, avaruusaluksia ja elokuvan hahmoja sulassa sovussa sekaisin. Niin ja iso poliittinen juliste rakennuksen seinällä. Minua häiritsee myös taglinen epätasainen asettelu. Tässä tapauksessa vähemmän olisi ollut ehdottomasti enemmän.

Paljon tyylikkäämpi juliste olisi syntynyt Flaming Sun-kuvasta, propaganda-tyylin käytöstä tai ihan alun promomateriaalina käytetystä kotkasta ja pulusta. Nyt tuntuu siltä, että julisteeseen on haluttu laittaa ihan kaikki elementit elokuvasta, eikä se nyt oikein vain toimi. Taidamme tosin olla vähemmistössä mielipiteemme kanssa.

Traileri sen sijaan on pääsääntöisesti tyylikäs ja hyvännäköinen. Leikkaukset ovat nopeita ja tiukkoja, musiikki on mahtipontista ja valitut pätkät sekä hauskoja että vaikuttavia. Ainut mistä tulee vähän facepalm-olo on trailerin tag-line: This year the battle for earth is gonna get nazi. Ehkä sitä olisi parantanut Antti Hukkasen traileriäänen käyttö.

Pelimielipide: Dante's Inferno

Kuten Korppisusi aiemmin jo kirjoittikin osallistuimme lokakuun 29. päivä Jyväskylässä järjestettyyn Lokaconiin ja siellä järjestettiin (kaiken muun kivan ohjelman ohessa) oikein mainiot arpajaiset, josta mukaamme sitten tarttuikin kivasti erilaista tavaraa. Meidän arpajaissaaliimme joukossa oli myös muutama Xbox-peli joista ensimmäinen jonka ehdin pelaamaan läpi on juurikin tämä Dante's Inferno.

Kyseessähän on runokirjallisuuden klassikon, Jumalaisen näytelmän, Inferno-osan löyhästä uudelleentulkinnasta sovitettuna God of War-pelisarjan kaltaiseen toimintapeli-muottiin. Mistään ainutlaatuisten ideioiden juhlasta ei siis voida puhua mutta kuinka hyvästä pelistä loppujen lopuksi sitten onkaan kyse?

Rakkauskirje kirjastolle

Kirjasto on ollut minulle aina rakas paikka. Lapsena se oli ihmeiden valtakunta ja nuorena nuorisotilani. Siellä käytiin yksin, koko perheen voimin tai ystävien kanssa. Siellä luettiin, selailtiin, kuunneltiin, kuiskittiin, naurettiin, tutustuttiin lapsille kiellettyihin juttuihin, vakoiltiin poikia ja vietettiin aikaa illat pitkät.
Lokaconissa puhunut Pasi Ilmari Jääskeläinen sai minut ajattelemaan omia kirjastokokemuksiani lapsena ja siitä tämä kirjoitus nyt kumpuaa. Lopusta löytyy myös pohdintaa Tampereen kirjastojen tulevaisuudesta.