Ensivaikutelmia: The Clockwork Man-demo

Kun pyörin Steamissa, törmäsin mielenkiintoiseen demoon, jota piti heti kokeilla. Kyseessä on The Clockwork Man: The Hidden World joka on indie-seikkailupeli point and click-tyylillä. Erityisesti minua houkutti kokeileminen Steampunk-tyylin takia, joka tuli vahvasti esille pelin kuvissa. En joutunut pettymään, sillä se ei jää pelkäksi tyyliseikaksi vaan on oleellinen osa tarinaa. Tämän demon pelattuani huomasin, että kyseessä onkin jatko-osa  The Clockwork Man-pelille joten pelasin senkin demon.

Päähenkilönä tarinassa on nuori nainen nimeltä Miranda, jonka vanhemmat ovat kuolleet hänen ollessa lapsi. Hänellä on ystävänä Sprocket, robotti joka ei puhu (ainakaan ihmisten kielellä) mutta jolla on paljon hyödyllisiä vempeleitä jotka auttavat pelin ongelmien ratkaisemisessa. Ensimmäisessä osassa peli alkaa kun Miranda on saanut kirjeen isoisältään jossa hän pyytää Mirandaa tuomaan hänelle tiettyjä osia johonkin keksintöön liittyeb,

Toinen osa alkaa paljon vetävämmin: Miranda ja Sprocket ovat jostain syystä ränsistyneessä kaivoksessa, jossa hänen täytyy saada höyryveturi toimimaan jotta he voivat paeta heitä jahtaavia miehiä. Mistä on kysymys? Demo tekee tv-sarjoista tutun "tapahtui kaksi päivää aiemmin"-kikan kun Miranda vie tutulle professorille mysteerisen mustan sylinterin tutkittavaksi, jonka on löytänyt vanhempiensa tavaroiden seasta. Mutta professori onkin juonitteleva pahis joka varastaa sylinterin ja häipyy sen kanssa ties minne. Sillä aikaa Miranda löytää vanhempiensa haudalta salaisen lokeron...

Kumpikin peli on mekaniikaltaan samanlainen, ne luottavat erittäin vahvasti esineiden etsintään hiiren avulla. Jotta siis pääsee etenemään, hyvin täyteen pakatulta ruudulta pitää etsiä tiettyjä esineitä ja klikata ne löydetyksi. Tässä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvät puolet ovat siinä, että etsittävät ovat yleensä hyvin kauniita steampunkahtavia viktoriaanisia esineitä ja vekottimia ja etsiminen on ihan hauskaa ajankulua.

Suurimpana huonona puolena on kikan ylikäyttö, siihen puutuu varsin nopeasti kun sitä tulee ruutu toisensa jälkeen. Jonkinlaista vaihtelua tosin kakkosessa tuli revityn postikortin kokoamisesta ja kassakaapin kirjallisuusteemaisen avausmekanismin pähkäilystä. Toinen iso huono puoli on siinä, että kaikki etsittävät esineet eivät edes mitenkään liity tarinan etenemiseen. Paristakymmenestä etsittävästä esineestä parhaimmassa tapauksessa kolme on inventaarioon päätyviä, mutta kaikki silti pitää löytää ennen kuin pääsee etenemään. Ykkösen demossa ne vielä tuntuivat liittyvän jotenkin kyseiseen kenttään (Mirandan huoneesta pitää etsiä kirje ja muita tytön tavaroita, hotellista vieraiden kadonneita matkatavaroita jne.) mutta kakkosessa kentistä pitää tonkia täysin random roskaa joka ei tunnu edes liittyvän kenttään. Miksi ihmeessä joen varsi on täynnä tuoleja, kynttilänjalkoja ja taulunkehyksiä?

Ääninäyttely on vahvaa keskitasoa, ei niin huonoa että ärsyttäisi mutta ei myöskään mitään maailman parasta. Mirandan englantilainen aksentti on ehkä hitusen feikin kuuloinen. Varsinaista animaatiota ei ainakaan demoissa näkynyt, vaan pelimaailman tapahtumat etenevät välivideoissa staattisista kuvista toisiin. Hahmojen suut eivät myöskään liiku puhuessa, vain ilmeet vaihtuvat välillä eri tunnetilojen mukaan.

Kyseessä on siis varsin kevyt pelikokemus, joka on tarkoitettu kaikenikäisille kasuaalipeleistä pitäville. Itse saatan toisen osan jossain vaiheessa hankkia Steamista, sillä pelin tarina tempaisi mukaansa ja Steampunk-pelejä ei joka päivä vastaan tule. Peli ei ole hinnalla pilattu, vain 14 euroa ja ne menevät suoraan pelin tekijöille, kreikkalaiselle Total Eclipse-studiolle. Tykkään tukea indietekijöitä :) Mitään elämää suurempaa pelikokemusta en silti odota, vaan välipalaa joka viihdyttää hetken ennen vaativampiin ja täyttävimpiin pääruokiin siirtymistä.