Sarjavinkkaus: Supernatural

Tällä kertaa sarjavinkkaus-osiossamme esittelemme Supernatural-sarjan.

Sarjan päähenkilöinä ovat veljekset Sam ja Dean Winchester. Sarjan alussa Sam seurustelee onnellisesti, opiskelee yliopistossa ja elää muutenkin kunnollista elämää. Hänen veljensä tulee kuitenkin häiritsemään tätä auvoa, sillä heidän isänsä on kadoksissa ja Dean kaipaa apua hänen löytämisekseen. Heidän isänsä on hunter, metsästäjä joka jahtaa hirvien sijasta hirviöitä, urbaanilegendoja ja demoneita. Veljekset on kasvatettu tähän elämään pienestä pitäen, sillä heidän äitinsä kuoli mysteerisissä olosuhteissa molempien ollessa vielä lapsia.

Hahmoina Sam ja Dean ovat aikalailla toistensa vastakohtia. Sam on kiltti, huolehtivainen ja sarjan alussa haluaisi elää ihan normaalia elämää. Dean taas on täysin isänsä poika, nauttii metsästyksestä, suhtautuu kaikkeen huumorilla ja pokaa joka kaupungista itselleen uuden yhden illan jutun. Kausien saatossa asetelmat muuttuvat ja heittävät häränpyllyä useaan otteeseen.

Ensimmäinen ja toinen kausi keskittyy lähinnä viikon monsteri-jaksoihin, muutamilla ns. mytologiajaksoilla höystettynä. Monenmoista urbaanilegendaa ihmetellään ja mölliäistä listitään, demoneihin törmätään ja perhesalaisuuksia aletaan setviä ensimmäisen kauden loppupuolella. Kahden ensimmäisen kauden mytologiajaksoihin liittyy hyvin tiiviisti isompi pahis, Yellow-Eyed Demon jota näyttelee mahtavalla antaumuksella Fredric Lehne. Muutenkin demoneilla on aina hauskempaa, heidän repliikkinsä ovat yleensä sekä hauskoja että pirullisia.

Neljännellä kaudella mukaan tulevat enkelit, jotka ovat yhtä häikäilemättömiä kuin demonitkin ja joilla on omat tarkoitusperänsä ja suunnitelmansa Winchestereiden varalle. Tästä lähtee käyntiin isompi mytologiavaihde, jonka kaikuja pystyy havaitsemaan vielä tämänkin hetkisellä, 7. kaudella. Ihan täysin kristillisten mytologioiden mukaan ei kuitenkaan mennä, sillä sarja "ryöstöviljelee" myös muiden uskontojen jumaltarustoja ja esittelee hirviöitä monista eri kulttuureista.

Vertauksia X-Filesiin ei voi välttää, varsinkin kun tekijöissä on mukana useampiakin aikanaan Salaisissa Kansioissa työskennelleitä. Varmaankin isoimpana vaikuttajana nytten jo menehtynyt Kim Manners joka toimi ohjaajana monessa loistavassa jaksossa. Supernaturalin monsteri-jaksoissa käsitellään useampaakin öllimölliä joka on X-Filesissä myös tehnyt tuhojaan ja jaksojen tyyppijakaumat ovat hyvin samanlaisia kahden sarjan kesken: monster of the week, mytologia-ja huumorijaksot. Erojakin tietysti on paljonkin, ilmiselvimpien lisäksi tavoissa, joilla monstereita listitään.

lähde:supernatural.tv

Supernaturalissa tavallisilla aseilla ei mölliäisiin ole juuri vaikutusta. Siksipä Samin ja Deanin haulikot ovat täytetty vuorisuolalla ja Impalan takaluukusta löytyy hopealuoteja, takoraudasta tehtyjä piikkejä ja tietenkin bensaa ja tulitikkuja, joiden avulla poltetaan turhan tuttavalliseksi käyvien henkien maalliset jäännökset. Apuna veljeksillä on heidän isänsä jättämä päiväkirja, johon on listattuna useita olioita ja keinoja päästä niistä eroon. Varsinaisten aseiden lisäksi käyttöä on myös pyhällä vedellä, latinankielisillä loitsuilla ja erilaisilla arkaaisilla sineteillä.

Vaikka sarjan kantavana voimana ovat veljekset, on mukana myös paljon muita tärkeitä hahmoja. Yksi suosikeistani on Bobby Singer, vanha ja kärttyinen metsästäjä-setä joka on pojille korvaamaton tietolähde ja läheinen ystävä. Toisella kaudella tärkeässä osassa ovat Ellen ja Jo, äiti ja tytär-parivaljakko jotka pitävät baaria jota hunterit käyttävät kokoontumispaikkana, kolmannella kaudella ajoittaisina liittolaisina ja ajoittaisina vastustajina hyörivät Ruby ja Bella, joista toinen on varas ja toinen demoni. Neljännellä kaudella tärkeäksi liitolaiseksi muodostuu Castiel-enkeli, joka oppii poikien avulla paljon ihmisistä. Näiden lisäksi on paljon sivuhahmoja ja jaksokohtaisia hahmoja, joita usein näyttelevät tutut naamat muista genresarjoista. Ainakin Buffysta on ollut aika paljon porukkaa.

lähde:yetanothertvreviewpodcast.blogspot.com

Sarjan kuluessa hahmot muuttuvat ja kehittyvät monellakin tapaa. Veljeksien luonne, suhde toisiinsa, suhde metsästämiseen ja metsästettyihin kaikki muuttuvat. Sarjassa käsitellään paljon perhesuhteita, pohditaan metsästämisen moraaliutta ja miten "hirviöt" määritellään ja huomataan että hyvä-paha akselin väliltä löytyy hyvin paljon harmaan sävyjä. Ystävät muuttuvat vihollisiksi ja viholliset ystäviksi, riippuen tilanteista.

Tästä huolimatta sarjaa ei voi luonnehtia synkeäksi tai raskaaksi, sillä kaikista masentavimmissakin jaksoissa on mukana huumoria. Dialogi on nokkelaa, hauskaa ja vilisee populaarikulttuuriviittauksia. Tapaukset vaativat usein poikia esiintymään erinäisinä virkavallan edustajina ja Deanin keksimät sukunimet ovat yleensä napattu tunnettujen rockbändien jäsenten nimistä, mutta onpa ainakin kerran ollut myös agentit Hamill ja Ford. Musiikki on muutenkin isossa osassa sarjaa, sillä poikien loputtomalla roadtripillä kuunnellaan aina Deanin lemppareita, klassisia rock-biisejä. Myös kausien alussa (ja välillä lopussakin) olevissa kertaus-osioissa on musiikkina jokin tunnetumpi biisi ja näin ollen mm. ACDC:n Back In Blackistä ja Kansasin Carry on My Wayward Son-kappaleesta on tullut epävirallisia tunnuskappaleita sarjalle.

Oma lukunsa on myös visuaalinen huumori, joka näkyy etenkin motellien sisustuksessa. Outoja tapauksia tutkiessaan pojat matkustavat ympäri Amerikkaa ja yöpyvät toinen toistaan värikkäämmissä motelleissa, hotelleissa ja muissa majapaikoissa. Lavastesuunnittelijat pääsevät suorastaan revittelemään niiden sisustuksen suhteen ja jokaisessa huoneessa on yleensä tavaroita liittyen siihen osavaltioon tai kaupunkiin, jossa sen jakson tapahtumia ratkotaan.

Ihan erikseen sitten ovat vielä ns. huumorijaksot, joissa on mukana normaaliakin enemmän nokkeluuksia ja ihan slapstick-komediaakin. Vitoskaudesta eteenpäin seassa on ollut myös metajaksoja, jossa naureskellaan niin sarjan kirjoittajille, näyttelijöille, faneille kuin fanifiktiollekin. Jotkut fanit ovat ottaneet siitä hernepussin nenäänsä lopullisestikin, mutta minusta ne ovat aidosti hauskoja, eikä tarkoitus ole mielestäni ilkeillä vaan näyttää, että sarjan tekijät eivät ota itseään turhan vakavasti eikä fanienkaan pitäisi ottaa.

Tapaukset itsessään ovat kuitenkin välillä hyvinkin graafisia ja etenkin alkukausien aikana myös aidosti pelottavia ja jännittäviä. Alun alkaen sarjan isällä, Eric Kripkellä, olikin tavoitteena tehdä joka viikko pieni kauhuelokuva. Kripken valtakausi loppui viidennellä kaudella, kun hänen viisivuotissuunnitelmansa täyttyi. Sen jälkeen showrunnerina on toiminut käsikirjoittaja Sera Gamble, joka keskittyy ehkä enemmänkin hahmojen välisiin suhteisiin, unohtamatta kuitenkaan gore-elementtejä.

Minä olen tykännyt sarjasta kuin hullu puurosta alusta asti ja olen saanut myös GC:n koukuttumaan sarjaan. Olemme käyneet yhdessä myös Supernatural-coneissa Englannissa, mutta siitä on myöhemmin tulossa ihan oma juttunsa.