En sanoisi että olen dokumenttielokuvien suurkuluttaja mutta pidän kuitenkin hyvistä dokkareista ja olen niitä katsonut aika suuren määrän.
Parhaimmillaan dokumenttielokuvat tuovat uusia asioita esille, antavat uutta tietoa tai uuden näkökulman jo tiedossa oleviin asioihin. Olen nähnyt hyviä dokkareita niin keskitysleireistä, heviyhtyeistä kuin huonojen elokuvien tekemisestäkin.
Oman suosikkin valitsin dokumenttielokuvista ihan siltä pohjalta että mitkä aiheena minua kiinnostivat eniten ja mitkä ovat minusta myös hyviä dokkareita. Päädyinkin itseasiassa valitsemaan kaksi elokuvaa koska en osannut päättää niiden välillä.
Erityismaininnan vielä saakoon Alain Resnaisin erinomainen Yö ja usva / Nuit et brouillard -dokumentti joka reilun puolen tunnin pituudellaan onnistuu tuomaan keskitysleirien kauhut yksinkertaisesti mutta todella tehokkaasti esiin. Elokuva on kuitenkin sen verran raskasta tavaraa, etten sitä kuitenkaan voi suosikiksi sanoa.
Day 14: Favorite documentary
Heidi Ewing & Rachel Grady: Jesus Camp (2006)
Dokumentti amerikkalaisesta evankelisten kristittyjen kesäleiristä, missä lapset viettävät aikaansa harjoitellen "profeettisia lahjojaan" ja oppimalla miten voivat "voittaa Amerikan takaisin Kristukselle".
Tämä dokumentti on todella hyvä katsaus amerikkalaisten evankelisten kristittyjen pelottavan harhaiseen maailmaan. Se ei käytännössä kommentoi nähtäviä tapahtumia vaan siinä mielessä tuo suhteellisen puolueettoman näkökulman aiheeseen.
Dokumentissa seurataan kolmen eri evankelisista perheistä tulevan lapsen (Levi, Rachel ja Victoria) elämää ja näiden osallistumista Kids On Fire School of Ministryn järjestämälle kristitylle kesäleirille. Kaikki lapset ovat jo valmiiksi hyvin hartaita kristittyjä, esimerkiksi Levi toimii saarnaajana isänsä kirkossa.
Omasta perspektiivistäni dokumentissa elävien ihmisten maailman on samaan aikaan äärimmäisen mielenkiintoinen ja toisaalta todella mitävittua-olon aikaansaava. Elokuvassa esimerkiksi lapset, näiden vanhemmat ja muun evankeliset kristityt kertovat vapaasti häröistä mielipiteistään esimerkiksi kreationismiin tai ilmastoonmuutokseen liittyen.
Jälkikäteen tarkasteltuna yksi elokuvan ironisia huippukohtia on kun Levi tapaa yhden idoleistaan, homoseksualisuutta vastaan saarnaavan evankelista Ted Haggardin. Samainen Haggard joutui hieman elokuvan jälkeen skandaalin keskelle, kun kävi ilmi että hän oli polttanut metamfetamiinia ja maksanut miesprostituoiduille seksistä.
Ikävä puoli elokuvassa tietenkin on se, että siinä nähtävät lapset todennäköisesti päätyvät samanlaisiksi hörhöiksi kuin vanhempansa. Periaatteessa kuitenkin pientä optimismia voi löytää siitä, että jopa Westboro Baptist Church -
Kuitenkin kaikenkaikkiaan erinomainen dokumentti joka tarjoaa mielenkiintoisen ikkunan täysin erilaisten ihmisten psyykkeeseen. Suositeltavaa katsottavaa kaikille jotka sen kestää!
Charles de Lauzirika: Dangerous Days - Making Blade Runner
/ Näin tehtiin Blade Runner (2007)
Definitiivinen tekodokumentti yhdestä kaikkien aikojen parhaista elokuvista.
Blade Runner on yksi suosikkielokuvistani ja Dangerous Days: Making Blade Runner on ehkä paras elokuvan tekemisestä kertova dokumentti minkä olen nähnyt. Se on saatavilla ainakin Blade Runner: Final Cutin viiden levyn erikoisjulkaisun mukana.
Kolmen ja puolen tunnin kestonsa ansiosta se antaa todella hyvän yleiskuvan yleisesti elokuvanteosta ja lisäksi todella yksityiskohtaisen kuvauksen Blade Runner-klassikon synnystä.
Dokumentti käsittelee elokuvan syntyä kronologisessa järjestyksessä, alkaen ihan ideointi/käsikirjoitus-vaiheesta ja päättyen viimeisen Final Cut-version tekemiseen. Siinä todella mielenkiintoisesti käsitellään kaikkea mahdollista konseptitaiteen luomisesta, efekteihin, kuvaukseen ja aina leikkaukseen asti.
Dangerous Days on todellista herkkua Blade Runnerin ystäville sillä se sisältää paljon aiemmin näkemätöntä materiaalia kuten poisjääneitä kohtauksia ja eri näyttelijöiden testikuvauksia. Se myös valoittaa elokuvan koko ongelmallista synty- ja tekoprosessia todella avoimesti.
Tekijät ovat onnistuneet saamaan suurimman osan elokuvan kaikista tekijöistä mukaan haastattelujen muodossa ja ne ovat myös harvinaisen rehellisiä. Ongelmia ei silotella vaan niistä kerrotaan avoimesti. Esimerkiksi yhtenä käsikirjoittajista toiminut David Peoples kertoo että hänet tuotiin mukaan käytännössä kirjoittamaan sen, mitä Ridley Scott halusi.
Kyseessä on todella mainio dokkari, joka pitkästä kestostaan huolimatta onnistuu pitämään mielenkiinnon tehokkaasti yllä hyvällä editoinnilla ja rytmityksellä. Ehdotonta pakkokatsottavaa kaikille elokuvien tekemisestä ja varsinkin Blade Runnerista kiinnostuneille!
Kirjoittanut Korppisusi
PBSarts: Superheroes, a never-ending battle (2013)
Dokumentti käsittelee lähinnä Marvel - ja DC-Studioiden sarjakuvien kautta supersankarisarjakuvien historiaa ja vaikutusta amerikkalaiseen kulttuuriin 30-luvulta nykypäivään.
En ole elämäni aikana montaa dokumenttia katsonut. Lapsena avaraa luontoa, aikuisena lähinnä elokuvien ja sarjojen making of-dokupätkiä. Pitäisi kyllä katsoa sekä kotimaisia että ulkomaisia dokumentteja enemmän, en ole vain saanut aikaiseksi. Yleensä mieluummin kuitenkin uppoan telkkaria katsoessani eskapismin pilviin kuin rämmin realistisuuden suossa.
Hiljattain katsoimme kuitenkin kolmiosaisen ja kolmituntisen dokumentin supersankari-sarjakuvista ja se osui ja upposi. Dokumentista on tehty upean visuaalinen: haastattelujen taustalla on värikkäitä sarjakuvasuurennoksia, fontteihin on kiinnitetty huomiota, puhuvien päiden lisäksi ruudulla näytetään sivuja sarjakuvista ja pätkiä animaatioista ja elokuvista.
Aihetta lähestytään monipuolisesti: ääneen päästetään niin piirtäjiä, kirjoittajia kuin näyttelijöitäkin. Supersankarisarjakuvien historiaa ja niiden vaikutusta amerikkalaiseen kulttuuriin valotetaan anekdoottien ja tapausesimerkkien kautta. Erityistä huomiota saa Teräsmies.
Liev Schreiberin miellyttävä ja rauhoittava dokumenttiääni toimii koko ohjelman runkona ja tuo siihen sopivaa ryhtiä. Kaikenkaikkiaan dokumentti on sekä viihdyttävä että erittäin informatiivinen ja mielenkiintoinen. Jokaisen supersankarien ystävän pitäisi tämä nähdä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti