Elokuvien musiikki on todella iso tekijä tunnelman luomisessa tai kun elokuvantekijä haluaa viestiä katsojille hienovaraisesti jotain. Toki joskus jotkut ohjaajat sortuvat musiikin käytössä turhaan melodramaattisuuteen kun haluavat väkisin yrittää viestiä vaikkapa että "tämä kohtaus on koskettava!"
Hyvä elokuvamusiikki on hienovaraista mutta silti sellaista että se kykenee viestimään sen mitä elokuvantekijä sekä säveltäjä haluavat. Tällä kertaa haasteena on elokuvat joissa on suosikkimusiikkimme.
Itse valitsen sellaisen elokuvamusiikin joka ei pelkästään toimi erinomaisesti yhdessä elokuvan kanssa vaan sitä tulee kuunneltua paljon myös yksinään. Oli useita erinomaisia vaihtoehtoja mutta yksi nousi puhtaasti kuuntelukertojensa perusteella ylitse muiden.
Day 24: Movie with your favorite soundtrack
Takeshi Kitano: ソナチネ / Sonatine (1993)
Musiikin säveltäjä: Joe Hisaishi
Tokiolainen yakuza Murakawa lähetetään muutamien apulaisten kanssa Okinawan saarelle sovittelemaan riitaa kahden liittolaisryhmän välillä. Kun osa ryhmän jäsenistä kuolee hyökkäyksessä, jäljelle jääneet pakenevat syrjäiselle ranta-asunnolle jossa he päätyvät viettämään aikaa keppostellen ja rannalla leikkien.Joe Hisaishi on varmaankin suurimalle osalle tuttu Miyazakin elokuviin tekemistään musiikeistaan mutta hän on tehnyt myös musiikit useaan Takeshi Kitanon ohjaamaan elokuvaan. Näistä oma suosikkini ehdottomasti on Sonatine.
Sen musiikki on rakennettu erinomaisesti pianon ja konemusiikin yhteiskäytön ympärille. Se on pääsääntöisesti hyvin hillittyä ja pienimuotoista, erinomaista tunnelmointimusiikkia. Koska kyseessä on instrumentaalimusiikki, se on ollut minulla paljon soimassa esimerkiksi samalla kuin kirjoitan.
Musiikki tuo tietyin paikoin mieleen myös itse elokuvan hieman melankolisen yleistunnelman, siinä on paljon samaa tietynlaista haikeutta kuin mitä itse filmissä. Musiikkiin kannattaa tutustua vaikkapa kuuntelemalla sitä Youtubesta.
Itse elokuva on ehkä myös suosikkini Kitanon ohjaamista gangsterielokuvista. Minusta myös Kitanon rooli gangsterielämään kyllästyneenä yakuzana on vähäeleisyydessään todella hyvä.
Muutenkin elokuva kuvaa yakuzaelämää ehkä hieman erilaisesta perspektiivistä kuin suurinosa yakuza-filmeistä. Erityisen toimintapainoitteinen filmi ei ole vaan väkivalta on lähinnä nopeaa ja intensiivistä. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen elokuva, niin yakuza-elokuvien ystäville kuin muillekin.
Kirjoittanut Korppisusi
Ang Lee: Crouching Tiger, Hidden Dragon / Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme (2000)
Musiikin säveltäjä: Tan Dun
Quin-dynastian aikaan sijoittuvassa elokuvassa naissoturi Yu Shu Lien kuljettaa soturi Li Mu Bain miekkaa lahjaksi yhteiselle ystävälleen. Kun miekka varastetaan, täytyy salaisesti toisiaan rakastavien sotureiden jäljittää varas ja saada miekka takaisin.
Minulle elokuvien musiikki ja äänimaisema on hyvin tärkeää. Haluan mieluummin huomata musiikin, kuin että se olisi vain hienovarainen osa taustaa. Musiikin pitää tuoda jotain lisää elokuvaan, voimistaa tunnereaktioita ja kehystää tapahtumia.
Vaikka suorastaan rakastan monien elokuvien musiikkia, valikoitui parhaaksi Hiipivä Tiikeri, Piilotettu Lohikäärme. Sen lisäksi, että tämä elokuva on kaunis kuin runo, on sillä aivan upea soundtrack. Ja mikä nostaa sen ylitse muiden, on sen instrumenttien monipuolisuus, herkkyys ja uusiokäytettävyys.
Monissa upeissa soundtrackeissa on hyvin vahva pääteema, joka toistuu koko levyn läpi vain vähän varioituna. Yleensä pääteema on niin vahva, että se assosioituu niin välittömästi ja väistämättä elokuvan tapahtumiin, että sitä on vaikea kuunnella ilman muistijälkiä elokuvasta.
Tämän elokuvan musiikissa on myös hyvin tunnistettava teema, mutta se on sen verran herkkä, että sitäpystyy kuuntelemaan myös muiden teosten taustalla. Itse kuuntelin levyä kun luin Emmi Itäpuron Teemestarin kirjaa ja se sopi tunnelmaltaan siihen täydellisesti.
Ainoa särö levyn kokonaisuudessa on mielestäni lopputekstien aikana soiva lälly englanninkielinen balladi, joka ei sovi levylle ollenkaan. Onneksi siitä on myös mandaariinikinankielinen versio, joka toimii jonkin verran paremmin.
Levyn surumielinen pohjavire, sello, rummut ja monet erityisesti kiinalaiset instrumentit tekevät tästä levystä yhden kauneimpia musiikillisia kokonaisuuksia elokuvamusiikin saralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti