Tänään haaste-elokuvana on taas jotain hieman erilaista. Nimittäin pitäisi valita elokuva joka on ns. guilty pleasure, sellainen elokuva mistä nauttii siitä huolimatta että yleinen mielipide on pitää sitä huonona.
Ehkä se kertoo hieman jotain omasta esoteerisesta elokuvamaustani, mutta tuntuu että tälläisiä elokuvia on ehkä enemmänkin kuin monella muulla.
Punnittuani runsaita vaihtoehtojani keksin lopulta valita elokuvan josta pidän paljon mutta joka jopa genre-harrastajien keskuudessa ei saa juurikaan rakkautta osakseen.
Day 18: Film that is your guilty pleasure
John Carpenter: Escape from L.A. / Pako L.A:sta (1996)
Vuonna 2000 jättimäinen maanjäristys erottaa Los Angelesin kaupungin mannermaasta ja Yhdysvaltojen uusi äärikristitty presidentti määrää saaren kuulumattomaksi uuteen Moraaliseen Amerikkaan. Vuonna 2013 Snake Plissken vangitaan ja pakotetaan saarelle etsimään sinne presidentin tyttären kanssa kadonnutta superaseen kauko-ohjainta.
Aloitetaan sitten sillä pahimmalla pyhäinhäväistyksellä niin saadaan se pois alta. Minusta John Carpenterin Pako LA:sta on nautittavampi elokuva kuin edeltäjänsä Pako New Yorkista. En sano että se on välttämättä parempi elokuva mutta minusta ehdottomasti viihdyttävämpi.
Pako LA:sta on täynnä maanista energiaa, käsittämättömän päättömiä hahmoja, todella todella pisteliästä yhteiskuntakritiikkiä ja tietenkin maailman cooleinta antisankaria Snake Plisskeniä.
Snake Plissken on isoin syy miksi elokuva on niin käsittämättömän viihdyttävä. Kyyninen ja sarkastisen kuivakka Plissken on todellinen antisankarin arkkityyppi. Kurt Russellin roolisuoritus suorastaan tihkuu karismaa ja mies on Snaken roolissa aivan täydelinen.
Elokuva on muutenkin täynnä aivan huippunäyttelijöitä todella mainioissa rooleissa. Bruce Campbell hulluna Beverly Hillsin plastiikkakirurgina, Pam Grier transeksuaalina jengijohtajana, Steve Buscemi paikallisia opaskarttoja myyvänä huijarina sekä Cliff "Uncle Ben" Robertson Yhdysvaltojen hulluna teokraattipresidentti-diktaattorina.
Heikointa elokuvassa on osa sen efekteistä, jotka eivät aina näytä ihan hirvittävän hyvältä. Mutta toisaalta minua se ei juurikaan haittaa koska ne vain korostavat elokuvan viihdyttävää pöhköyttä.
Tärkeintä ei muutenkaan ole loogisuus vaan viihdyttävän järjettömät toimintakohtaukset kuten Snake surfaamassa autoa kiinni! Snake riippuliitämässä! Snake vain olemassa cool!
Pako New Yorkista on ansaitusti kulttiklassikko mutta minusta myös tämä jatko-osa ansaitsee sen statuksen. Se on äärimmäisen nautittava, itsetietoisen ylilyövä ja kaikinpuolin suositeltavaa katsottavaa!
Ja koska Snake on vain paras niin tein hahmon kunniaksi vielä mukahaikun.
Snake you are so cool
Every movie would be better with you
Plissken I shall call you
Kirjoittanut Korppisusi
Gary Winick: 13 going on 30 / 13 ja risat (2004)
Epäonnistuneiden syntymäpäiväjuhlien jälkeen 13-vuotias Jenna herääkin 30-vuotiaan itsensä ruumiista. Hänellä on unelmatyö muotilehden toimittajana, jääkiekkotähti poikaystävänä ja koko komero täynnä ihania vaatteita ja kenkiä. Hän etsii käsiinsä lapsuutensa parhaan ystävän, Mattin, ja saakin selville, että tulevaisuuden Jenna ei olekaan sellainen ihminen, jollainen hän haluaa olla.
Tämä elokuva on niin täyttä tyttöhömppää kuin olla ja voi, mutta siitä huolimatta tykkään siitä paljon!
Siinä on hyväsydämistä hyväntuulisuutta joka kantaa sen yli noloimpienkin kohtausten. Jennifer Gardner kanavoi kolmetoistavuotiasta kolmekymppisen ruumiissa todella onnistuneesti ja tuo elokuvaa raikkautta, jota ilman se ei pystyisi toimimaan.
Leffa on täynnä hassuja kohtauksia, jotka tasapainottelevat nolon ja huvittavan välimaastossa. Niihin kuuluu esimerkiksi bileet jotka pelastetaan tanssimalla porukalla Michael Jacksonin trilleriä, Jenna "aikuisena" pitämässä pyjamabileitä laumalle 13-vuotiaita tyttöjä ja Jennan poikaystävän striptease tanssi Ice Ice Babyn tahtiin. Alun 80-luvulla tapahtuvat syntymäpäivät ovat samalla sekä ihanaa nostalgiaa, että surumielistä sympatiaa aiheuttava tapaus.
Mark Ruffalo Mattina, Judy Greer aikuisen Jennan parhaan ystävänä Lucyna ja Andy Serkis Jennan pomona tekevät kaikki loistavat roolisuoritukset. Erityisen huvittavaa on, miten Lucy selittää Jennan oudon käytöksen milloin krapulana ja milloin oikkuiluna.
Parasta elokuvassa on se, että se muistuttaa meitä aikuisia siitä, miten elämästä voi nauttia lapsenmielisellä innolla. Suosittelen kaikille naisille ja tytöille, jotka haluavat nauttia hetken hyväntuulisesta hömpästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti