Trillerien kohdalla tulee sama ongelma kuin draamaelokuvassa aiemmin, genre on vain yksinkertaisesti niin laaja että siitä suosikin valitseminen tuottaa päänvaivaa.
Vaikka hyviä trillereitä onkin siis todella paljon niin parhaat trillerit kuten kauhuelokuvatkin ovat sellaisia jotka onnistuvat pitämään jännityksen yllä useammalla katselukerralla. Se tarkoittaa sitä että niiden tulee olla kokonaisuutena hyvin tehtyjä, mielenkiintoisia ja aikalailla myös hyvin näyteltyjä.
Sanoisin että oma suosikkini helposti täyttää nämä kriteerit ja siksi sen päädyinkin valitsemaan kaikkien mahdollisten hyvien vaihtoehtojen joukosta.
Day 8: Favorite thriller
Quentin Tarantino: Reservoir Dogs (1992)
Kuusi ammattirikollista tekevät yhdessä timanttiryöstön joka meneekin pahasti pieleen. Ryöstöstä selvinneet varkaat, osa loukkaantuneena, pääsevät kokoontumispaikalle hylättyyn varastoon. He yrittävät kiireisesti selvittää onko heidän joukossaan petturi ennenkuin heidät mahdollisesti löydetään.
Quentin Tarantinon debyyttiohjaus ei ehkä kuitenkaan ole hänen paras elokuvansa mutta minusta se on yhä hänen jännittävimpänsä. Huolimatta epäkronologisesta kerronnasta. se onnistuu pitää silti jännityksen ja intensiteetin todella tehokkaasti yllä lähes koko elokuvan ajan.
Syy miksi elokuva onnistuu tässä on näyttelijäsuoritukset. Kaikki elokuvat pääroolien esittäjät tekevät erinomaista työtä. Veteraaninäyttelijä Harvey Keitel on todella mainio Mr. Whitena, joka on hyvinkin isällisessä roolissa Tim Rothin näyttelemälle pakomatkalla loukkaantuneelle Mr. Orangelle.
Erityisesti mainitsemisen arvoinen on kuitenkin Michael Madsenin rooli psykopaattisena ja arvaamattomana Mr. Blondena. Tämän saavuttua varastolle kaapatun poliisikonstaapelin kanssa, alkaa tilanne muuttumaan yhä jännittyneemmäksi.
Elokuva on kokonaisuutena hyvinkin Tarantinomainen. Se on paikoitellen erittäin väkivaltainen, pitää sisällään paljon karkeaa kielenkäyttöä ja on myös hauska. Sen kantavana voimana konfliktin ja jännityksen lisäksi on todella hyvä dialogi.
Se on hyvin ansaitusti kulttielokuvan maineessa ja kuuluu ehdottomasti myös omien suosikkien joukkoon. Jos jostain syystä joku ei ole tätä vielä nähnyt niin syytä olisi!
Kirjoittanut Korppisusi
Phil Alden Robinson: Sneakers (1992)
Turvajärjestelmiä testaava asiantuntijaryhmä saa NSA:lta tehtäväkseen noutaa haltuunsa matemaatikon kehittämän mustan laatikon, jonka hän aikoo myydä venäläisille. Kun ryhmä saa selville mitä laatikko oikeastaan tekeekään, ei sen luovuttaminen viranomaisille olekaan välttämättä se paras vaihtoehto.
Enemmän kevyempää ja huomattavasti väkivallattomampaa jännitystä sisältävä Sneakers menee thrillereiden suhteen alaluokkaan techno thriller, sillä se keskittyy hyvin paljon teknologiaan.
Elokuvan näyttelijäkaarti on loistava ja heidän ryhmädynamiikkansa on uskottavaa ja sujuvaa. Kevyt huulenheitto ei vie huomiota leffan jännittävyydeltä ja kaikilla on sopivasti tekemistä ja oma osansa hoidettavana.
Sneakers sisältää useita hienosti rakennettuja kohtauksia, missä varsin tavallinen toiminta on saatu visuaalisuutensa ja tiheän tunnelmansa takia hyvinkin jännittäväksi. Siitä on paras esimerkki scrabble-sanapelin käyttäminen anagrammin selvittämiseksi, mutta yhtä mieleenpainuvia ovat myös kaksi muuta kohtausta.
Ensimmäisessä siepattu ja silmäsidottu mies yrittää myöhemmin selvittää kuulemiensa asioiden perusteella paikkaa johon hänet vietiin. Toisessa treffeillä oleva nainen yrittää saada treffikumppaninsa sanomaan tiettyjä sanoja nauhalle, jotta niistä voisi yhdistellä miehen äänentunnistuslauseen.
Näin yli kaksikymmentä vuotta elokuvan tekemisen jälkeen osa sen teknologiasta on hupaisan vanhanaikaista. Osa taas pitää hyvinkin pintansa nykyaikaan nähden ja NSA:n vakoilupaljastusten myötä on jopa ajankohtaista. Suosittelen kaikille laatujännärien ystäville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti