Joulukalenteri+ Päivä 3 / 30

Tämänpäiväinen kysymys osoittautui yllättävänkin hankalaksi. Parhaan komedian valinta on hieman haastavaa sen vuoksi että on olemassa monia erilaista huumoria käyttäviä hauskoja elokuvia. Joskus halvat vitsit toimivat parhaiten ja joskus taas hyvä ironinen musta huumori on taas hauskinta.

Lopulta sain rajattua vaihtoehdot kolmeen. Mutta siinäkin tuntui olevan liikaa joten pois sai tällä kertaa jäädä erinomaisen hauska Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia 

Tällä kertaa, kuten ehkä myös joskus jatkossakin, valintoja on siis kaksi. Ne ovat hyvin erilaisia komedioita mutta molemmat useammankin katsomiskerran jälkeen yhä erittäin hauskoja.

Day 3: Favorite comedy

Terry Jones: Life of Brian / Brianin elämä (1979)

"He's not the Messiah. He's a very naughty boy!"

Pyyttonien Brianin elämä on kiistaton klassikko ja minusta ehdottomasti ryhmän paras elokuva. Puhtaiden vitsien lisäksi siinä on terävää poliittista satiiria sekä armontonta järjestäytyneen uskonnon pilkkaamista. Josta tietenkin pahimmat evankelistat tulistuivat, huolimatta siitä että itse uskosta elokuva ei tee pilkkaa vaan juurikin dogmatiikan tekopyhyydestä.

Rakenteellisesti se on myös ryhmän elokuvista ehdottomasti ehein. Muiden Python filmien löysän juonen ja hieman irtonaisten kohtausten sijaan, se onnistuu ujuttamaan vitsinsä ja rakentamaan huumorinsa selkeän juonen joukkoon. Myönnettäköön että avaruusaluskohtaus on hyvin irrallinen mutta toisaalta sopii pythonilaiseen-huumoriin.

En nyt elokuvasta erityisen laajasti kirjoita koska se on niin hyvin tunnettu ja käytännössä kuuluu jokaisen elokuvan (tai huumorin) ystävän yleissivistykseen.

Yksinkertaisesti Brianin elämä on äärimmäisen hauska elokuva joka kaikkien tulisi nähdä, useampaan kertaan.

 

Will Speck & Josh Gordon: Blades of Glory / Hokkarihemmot (2007)

Jouduttuaan suljetuksi pois miesten taitoluistelun yksilökilpailusta kaksi kilpailevaa luistelijaa löytävät kuitenkin säännöistä porsaanreiän. He nimittäin voivat yhä osallistua pariluisteluun. Mutta koska kumpikaan ei löydä ketään muuta joka suostuisi heidän parikseen, heidän ainoaksi vaihtoehdoksi jää toisensa.

Vaikka Brianin elämä onkin erinomainen ja hauska elokuva, niin silti joka kerta kuin mietin parasta komediaelokuvaa mieleeni mieleeni tuli myös tämä elokuva. Lopulta tulin siihen lopputulokseen että ainoa oikea vaihtoehto oli laittaa molemmat.

Blades of Gloryä, jonka suomenkielinen nimi Hokkarihemmot missaa täysin alkuperäisnimen humoristisen mahtipontisuuden, voisi helposti pitää yhden vitsin elokuvana. Eli kaksi miestä pariluistelemassa, halvat naurut eikö niin?

Korppisusikin suhtautui elokuvaan aluksi hieman varauksella mutta nykyään elokuva on yksi yhteisiä suosikkejamme.

Syy miksi elokuva toimii todella hyvin ja on hauska, on se että se ottaa aiheen tosissaan ja antautuu sillä täydellä sydämellä. Se samaan aikaan kunnioittaa että irvailee taitoluistelulle.

Kaikki oudot asut, luisteluparien teemaohjelmat ja hämentävät koreografiat on tehtyä pilke silmäkulmassa mutta silti uskottavasti sekä aidon näköisesti. Tähän on varmasti auttanut se että elokuvaa on ollut tekemässä paljon taitoluistelun ammattilaisia aina valmentajista koreografeihin, muutamien oikeiden luistelijoiden tehdessä myös cameoita.

Will Ferrell ja Jon Heder ovat minusta myös onnistuneet valinnat rooleihinsa. Will Ferrellin hahmo Chazz Michael Michaels on itsessään jo humoristisen epätyypillinen taitoluistelija. Varsinainen lajin pahapoika rokkikukko-asenteellaan ja ei lainkaan taitoluistelullisella ruumiinrakenteellaan.

Jon Hederin hahmon Jimmy MacElroy taas on hyvin parodinen tulkinta perinteisemmestä sirosta ja kauniista taitoluistelijasta, räikeää riikinkukkoasua ja hyvin kylmää ottoisää myöten.

Paljon huumorista rakentuukin näiden juuri kahden hyvin erilaisen persoonan ympärille ja niiden yhteentörmäyksille. Huumori on titenkin aina hyvin subjektiivista mutta minulle elokuvan vitsit toimivat todella hyvin, onnistuen olemaan usein sopivan absurdeja sekä ajoittain hieman synkähköjä. 

Elokuva on siis kokonaisuudessaan aivan erinomainen. Elokuvan asetelma ja huumori toimii täysin, jopa minulle joka en ole koskaan taitoluistelua seurannut. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, sillä voiko mikään elokuva olla huono, jos siinä on taitoluistelukohtauksen musiikkina Queenin Flash Gordon -tunnari?

---

 Kirjoittanut Korppisusi

Edgar Wright: Shaun of the Dead (2004)

Shaunin elämä ei ole parhain päin. Hänen päivätyönsä ei ole kovin antoisaa ja illat menevät lähinnä lähiöpubissa parhaan kaverin Edin kanssa. Tyttöystävä Lizkin haluaisi suhteelta enemmän ja lopulta hän jättääkin Shaunin epäonnistuneen vuosipäivän jälkeen.  Mutta yllättävän zombi-invaasion alkaessa Shaun päättää kääntää elämänsä uuteen suuntaan ja yrittää voittaa tyttöystävänsä takaisin.

Itse taiteluistelun suurimpia kisoja aikoinaan paljonkin seuranneelle Blades of Glory toimii erittäin hyvin. Myös Grandpa Cthulhun ensimmäinenkin valinta saa hyväksyntäni, vaikka minun on hyvin vaikea valita sen ja Holy Grailin väliltä. Itse nostan tähän joukon jatkoksi vielä kuitenkin Shaun of the Deadin.

Cornetto trilogian (Shaun of the Dead, Hot Fuzz, the World's End) kaikki elokuvat ovat mainioita, mutta itse pidän eniten juurikin trilogian "aloittavasta" elokuvasta. Elokuvathan eivät juonellisesti liity toisiinsa, vaan niitä yhdistävät sama ohjaaja sekä samat näyttelijät.

Siinä missä sarjan muut elokuvat lisäävät genre-elementtinsä vasta loppupuolella soppaan, pääsee Shaun of the Deadin zombeista nauttimaan jo hyvin nopeasti lyhyen alustuksen jälkeen.

Shaunin väsynyt ja krapulainen reissu lähikauppaan on yksi lempikohdistani, kun hän pöpperöissään ei huomaa mitään outoa örisevissä kaduntallaajissa eikä kaupan verijäljissä. Toinen ehdoton lemppari on se, kun Shaun ystävineen hämää zombeja laahustamalla ja örisemällä ison zombielauman keskellä!

Elokuvan romanssi ei minua niin paljon hetkauta, paljon mielenkiintoisempaa on seurata Shaunin ja Edin välistä ystävyyttä tai Shaunin suhdetta äitiinsä ja isäpuoleensa.

Vaikka elokuvan on nähnyt monta kertaa, aina se vain jaksaa naurattaa ja jännittääkin. Suosittelen lämpimästi!