Kyseessä ei nyt ihan ole joulukalenteri mutta koitetaan saada nyt vähän tälläistä helposti kirjoitettavaa vähän lyhyempää sisältöä tänne vielä tähän vuoden loppuun. Luvassa siis enimmäkseen Facebookissa levinnyt 31-osainen Sarjakuvahaaste!
Yritetään jopa tällä kertaa saada tämä tehtyä ihan loppuun saakka!
Kirjoittanut Grandpa Cthulhu
Osa 1: Viimeksi lukemasi sarjakuva
The Doom That Came to Gotham
Vaikka tämän lukemisen jälkeen olenkin selaillut muita sarjakuvia ja varmasti myös lukenut yksittäisiä nettisarjakuvastrippejä, niin The Doom That Came to Gotham on kuitenkin viimeisin kokonaan lukemani sarjakuva-albumi. Kyseinen Batman/Lovecraft-pastissi on Mike Mignolan ja Richard Pacen käsikirjoittama, Troy Nixey piirtämä sekä Dennis Janken tussaama.
Kyseessä on DC:n Elseworlds-linjan alla tehty sarjakuva, joten se ei kytkeydy muihin Batman-sarjakuviin vaan onkin linjan nimen mukaisesti täysin vaihtoehtoinen Batman-tarina, aivan kuten esimerkiksi Batmanin vampyyriksi muuttaneet sarjakuvat Batman: Punainen Sade tai Batman: Verimyrsky.
Sarjakuvassa Bruce Wayne palaa takaisin Gothamiin 20 vuoden jälkeen ja iloisen vastaanoton sijaan Waynen kartanossa vastassa onkin tuntemattoman henkilön ruumis. Liittyykö mysteerinen ruumis jotenkin Brucen vanhempien murhaan hullun kultistin toimesta? Mitä kulkeutui Gothamiin Brucen aluksen mukana Antarktikselta? Toivottavasti ei vaan mitään ikiaikaista ja kauheaa...
Tarinaltaan sarjakuva muistuttaa hyvinkin paljon Mike Mignolan Hellboy-tuotantoa mutta Batman-variaatiolla. The Doom That Came to Gothamissa Ra's al Ghul on lähestulkoon suora kopio Hellboyn Rasputinista mutta mukana on myös muita hieman omaperäisempiä ratkaisuja, kuten halvaantunut Barbara Gordon meediona tai Oliver Queen ikivanhan ritarikunnan viimeisenä jäsenenä.
Visuaalisesti sarjakuva muistuttaa myös Mignolan teoksia, vaikka hän ikävä kyllä ei itse piirtänyt kuin vain sarjakuvan alkuperäisen kolmen lehtijulkaisun kannet. Troy Nixey kuitenkin tekee ihan pätevää Mignola-imitaatiota, joka tyylillisesti toimii riittävän hyvin, jos nyt ei aivan esikuvansa tasolla ylläkään.
Kokonaisuutena sarjakuva ei ehkä ole kaikista omaperäisimmästä päästä mutta itse Hellboy-sarjakuvan ja Lovecraftin tuotannon ystävänä pidin tästä. Koska sarjakuvan ei tarvinnut välittää mistään laajemmasta jatkumosta, se pystyi tekemään yllättäviäkin ratkaisuja ja tappamaan tunnettujakin sarjakuvahahmoja. Tutustumisen arvoinen sarjakuva, jos aihepiiri yhtään kiinnostaa!
Kirjoittanut Korppisusi
Paper Girlsin ensimmäinen albumi sijoittuu 1988 vuoden Halloweeniin. Neljä yleensä yksin sanomalehtiä jakavaa tyttöä päättävät yhdistää voimansa yövuoron ajaksi, sillä kadut ovat täynnä naamiaisasuihin pukeutuneita ääliöitä. Kun outoa kieltä puhuvat miehet hyökkäävät kahden tytön kimppuun ja vievät yhden heidän radiopuhelimistaan, alkaa hurja seikkailu joka hyvin nopeasti karkaa aikamoisiin scifistisiin sfääreihin.
Tekijät ovat selvästi ammentaneet samasta laarista kuin upean Stranger Things-sarjan luojat ja se on ainostaan hyvä juttu. Aikuiset ovat lähinnä ääliöitä ja vain haitaksi, polkupyörät vievät paikasta toiseen ja 12-vuotiaat päähenkilöt eivät outouksien edessä vapise, ainakaan liiaksi. Raikkautta samaan maistuvaan kaavaan tuo se, että kaikki päähenkilöt ovat tyttöjä. Tarinaa puhkovat välillä hykerryttävän oudot uni-ja hallusinaatio-osiot ja väritys leikittelee aamuyön sinisen, violetin ja pinkin sävyillä. Tarina ei jää junnaamaan vaan vyöryy eteenpäin koko ajan kiihtyvällä vauhdilla ja jää tietysti ärsyttävään cliffhangeriin.
Paper Girlsin on käsikirjoittanut Brian K.Vaughan, piirtänyt Cliff Chiang ja värittänyt Matt Wilson. Sarjasta on ilmestynyt vasta 3 kokoelma-albumia, joten mukaan pystyy hyppäämään vaivatta. Paper Girls on myös kahminut useita sarjakuva-alan palkintoja ja oli ehdokkaana vuoden 2017 Hugoissa parhaaksi sarjakuvaksi.
Sarjakuvahaaste on seuraavanlainen:
1) Viimeksi lukemani sarjakuva
2) Paras seikkailusarjakuva
3) Paras kauhusarjakuva
4) Paras taidesarjakuva
5) Paras strippisarjakuva
6) Paras scifisarjakuva
7) Paras elämäkerrallinen sarjakuva
8) Sarjis, joka tekee minut onnelliseksi
9) Sarjis, joka tekee minut surulliseksi
10) Sarjis, joka pitäisi suomentaa
11) Sarjis, josta muistan joka ruudun
12) Paras tuntematon sarjakuvantekijä
13) Paras sarjis nuoruudesta
14) Paras sarjisleffa
15) Sarjis, jota ennen rakastin ja nyt vihaan
16) Paras sitaatti mistä vain sarjakuvasta
17) Ensimmäinen lukemani sarjakuva
18) Viimeisin ostamani sarjakuva
19) Paras sarjakuva, minkä luin viime vuonna
20) Tekisipä hän enemmän sarjakuvia
21) Paras sarjakuvapiirtäjä
22) Paras sarjakuvakäsikirjoittaja
23) Sarjakuva, jolle toivoisin jatkoa
24) Aliarvostetuin sarjakuva
25) Lempihahmo mistä vain sarjakuvasta
26) Sarjis, jota kukaan ei arvaisi minun rakastavan
27) Guilty pleasure -sarjis
28) Paras klassikkosarjis
29) Sarjakuva, jota uskaltaisin suositella kenelle tahansa
30) Parhaiten väritetty sarjakuva
31) Paras suomalainen sarjakuva
Kyseessä on DC:n Elseworlds-linjan alla tehty sarjakuva, joten se ei kytkeydy muihin Batman-sarjakuviin vaan onkin linjan nimen mukaisesti täysin vaihtoehtoinen Batman-tarina, aivan kuten esimerkiksi Batmanin vampyyriksi muuttaneet sarjakuvat Batman: Punainen Sade tai Batman: Verimyrsky.
Sarjakuvassa Bruce Wayne palaa takaisin Gothamiin 20 vuoden jälkeen ja iloisen vastaanoton sijaan Waynen kartanossa vastassa onkin tuntemattoman henkilön ruumis. Liittyykö mysteerinen ruumis jotenkin Brucen vanhempien murhaan hullun kultistin toimesta? Mitä kulkeutui Gothamiin Brucen aluksen mukana Antarktikselta? Toivottavasti ei vaan mitään ikiaikaista ja kauheaa...
Tarinaltaan sarjakuva muistuttaa hyvinkin paljon Mike Mignolan Hellboy-tuotantoa mutta Batman-variaatiolla. The Doom That Came to Gothamissa Ra's al Ghul on lähestulkoon suora kopio Hellboyn Rasputinista mutta mukana on myös muita hieman omaperäisempiä ratkaisuja, kuten halvaantunut Barbara Gordon meediona tai Oliver Queen ikivanhan ritarikunnan viimeisenä jäsenenä.
Visuaalisesti sarjakuva muistuttaa myös Mignolan teoksia, vaikka hän ikävä kyllä ei itse piirtänyt kuin vain sarjakuvan alkuperäisen kolmen lehtijulkaisun kannet. Troy Nixey kuitenkin tekee ihan pätevää Mignola-imitaatiota, joka tyylillisesti toimii riittävän hyvin, jos nyt ei aivan esikuvansa tasolla ylläkään.
Kokonaisuutena sarjakuva ei ehkä ole kaikista omaperäisimmästä päästä mutta itse Hellboy-sarjakuvan ja Lovecraftin tuotannon ystävänä pidin tästä. Koska sarjakuvan ei tarvinnut välittää mistään laajemmasta jatkumosta, se pystyi tekemään yllättäviäkin ratkaisuja ja tappamaan tunnettujakin sarjakuvahahmoja. Tutustumisen arvoinen sarjakuva, jos aihepiiri yhtään kiinnostaa!
Kirjoittanut Korppisusi
Osa 1: Viimeksi lukemasi sarjakuva
Paper Girls Vol 1
Paper Girlsin ensimmäinen albumi sijoittuu 1988 vuoden Halloweeniin. Neljä yleensä yksin sanomalehtiä jakavaa tyttöä päättävät yhdistää voimansa yövuoron ajaksi, sillä kadut ovat täynnä naamiaisasuihin pukeutuneita ääliöitä. Kun outoa kieltä puhuvat miehet hyökkäävät kahden tytön kimppuun ja vievät yhden heidän radiopuhelimistaan, alkaa hurja seikkailu joka hyvin nopeasti karkaa aikamoisiin scifistisiin sfääreihin.
Tekijät ovat selvästi ammentaneet samasta laarista kuin upean Stranger Things-sarjan luojat ja se on ainostaan hyvä juttu. Aikuiset ovat lähinnä ääliöitä ja vain haitaksi, polkupyörät vievät paikasta toiseen ja 12-vuotiaat päähenkilöt eivät outouksien edessä vapise, ainakaan liiaksi. Raikkautta samaan maistuvaan kaavaan tuo se, että kaikki päähenkilöt ovat tyttöjä. Tarinaa puhkovat välillä hykerryttävän oudot uni-ja hallusinaatio-osiot ja väritys leikittelee aamuyön sinisen, violetin ja pinkin sävyillä. Tarina ei jää junnaamaan vaan vyöryy eteenpäin koko ajan kiihtyvällä vauhdilla ja jää tietysti ärsyttävään cliffhangeriin.
Paper Girlsin on käsikirjoittanut Brian K.Vaughan, piirtänyt Cliff Chiang ja värittänyt Matt Wilson. Sarjasta on ilmestynyt vasta 3 kokoelma-albumia, joten mukaan pystyy hyppäämään vaivatta. Paper Girls on myös kahminut useita sarjakuva-alan palkintoja ja oli ehdokkaana vuoden 2017 Hugoissa parhaaksi sarjakuvaksi.
Sarjakuvahaaste on seuraavanlainen:
1) Viimeksi lukemani sarjakuva
2) Paras seikkailusarjakuva
3) Paras kauhusarjakuva
4) Paras taidesarjakuva
5) Paras strippisarjakuva
6) Paras scifisarjakuva
7) Paras elämäkerrallinen sarjakuva
8) Sarjis, joka tekee minut onnelliseksi
9) Sarjis, joka tekee minut surulliseksi
10) Sarjis, joka pitäisi suomentaa
11) Sarjis, josta muistan joka ruudun
12) Paras tuntematon sarjakuvantekijä
13) Paras sarjis nuoruudesta
14) Paras sarjisleffa
15) Sarjis, jota ennen rakastin ja nyt vihaan
16) Paras sitaatti mistä vain sarjakuvasta
17) Ensimmäinen lukemani sarjakuva
18) Viimeisin ostamani sarjakuva
19) Paras sarjakuva, minkä luin viime vuonna
20) Tekisipä hän enemmän sarjakuvia
21) Paras sarjakuvapiirtäjä
22) Paras sarjakuvakäsikirjoittaja
23) Sarjakuva, jolle toivoisin jatkoa
24) Aliarvostetuin sarjakuva
25) Lempihahmo mistä vain sarjakuvasta
26) Sarjis, jota kukaan ei arvaisi minun rakastavan
27) Guilty pleasure -sarjis
28) Paras klassikkosarjis
29) Sarjakuva, jota uskaltaisin suositella kenelle tahansa
30) Parhaiten väritetty sarjakuva
31) Paras suomalainen sarjakuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti