Tällä kertaa mahdollisesti luvassa on piu-piu laseraseita ja vroom-vroom avaruusaluksia, sillä nyt esillä on paras scifisarjakuva. Scifi ja sarjakuva ovat kulkeneet käsikädessä jo 1900-luvun alusta saakka joten vaihtoehtoja mistä valita riittäisi. Meille ei tällä kertaa kuitenkaan tuottanut suuria haasteita valita omia suosikkejamme.
Kirjoittanut Grandpa Cthulhu
Osa 6: Paras scifisarjakuva
Transmetropolitan
Tämä valinta oli itsestäänselvyys. Warren Elliksen kirjoittama ja Darrick Robertsonin piirtämä Transmetropolitan ei ole pelkästään yksi ehdottomasti parhaista scifisarjakuvista, vaan se on yksi parhaimmista sarjakuvista ikinä. Siinä yhdistyvät Warren Elliksen hullut scifivisiot, huumori, poliittinen ja sosiaalinen kommentaari sekä Robertsonin yksityiskohtia vilisevä piirrostyyli.
Transmetropolitan sijoittuu epämääräiseen tulevaisuuteen, aikaan jolloin teknologia on kehittynyt valtavan pitkälle ja mahdollistanut uskomattomat saavutukset. Ikävä kyllä ihmiskunta ei ole kehittynyt lainkaan mukana. Sarjakuvan pääosassa on Spider Jerusalem - kaikkia mahdollisia nautintoaineita nauttiva, ketjupolttava, rääväsuinen ja tarvittaessa väkivaltainen journalisti. Tämä joutuu jättämään vuoriston rauhan ja palaamaan takaisin Kaupunkiin pystyäkseen kirjoittamaan kustantajalleen velkaa olevat kaksi kirjaa. Tullakseen toimeen Spider ryhtyy kirjoittamaan I Hate It Here nimistä kolumnia, joka tarkasteleen ja kommentoi Kaupungin tapahtumia, kulttuuria ja politiikkaa.
Warren Ellis on kirjoittanut Paljon muita hyviä sarjakuva (Planetary, Nextwave, Fell, Crecy, Desolation Jones...) mutta Transmetropolitan on yhä kiistatta hänen parasta tuotantoaan. Sarjakuvan rakenne ja päähenkilö antavat Ellikselle vapaat kädet tyhjentää aivoistaan kaikki mitä siellä sillä hetkellä pyörii. Oli sitten kyse politiikan ja uskonnon kommentoimisesta tai scifi-ideoista kuten transhumanismista, nanoteknologiasta tai kryogeniikka, Ellis kirjoittaa siitä viihdyttävästi sekä ajatuksia herättävän provokatiivisesti. Spider toimii usein Elliksen mielipiteiden välikappaleena mutta tämä toimii täydellisesti, sillä usein tekstit puetaan tämän kirjoittamien kolumnien muotoon.
Darick Robertson ei ole Transmetropolitanissa pelkkä piirtäjä vaan osallistui myös sarjakuvan sisällön ideoimiseen ja keksi television välityksillä uniin tulevan mainospommin sekä loi muun muassa Spiderin lemmikiksi päätyvän kaksipäisen kissan. Piirrosjäljeltään Transmetropolitan on myös minusta ehdottomasti Robertsonin parasta työtä. Varsinkin koko sivun kuvitukset vilistävät yksityiskohtia jotka huomaa vasta toisella tai kolmannella lukukerralla mutta yleisestikin sarjakuvaa on vain ilo katsoa.
Transmetropolitan on ehdotonta luettavaa kaikille, eritoten scifisteille. Spider Jerusalem voi olla äärimmäisen kyyninen, väkivaltainen, huonotapainen ja jopa nihlistinen hahmo, mutta on silti oikeasti pohjimmiltaan jollain tavalla optimistinen humanisti. Tämä ristiriita ja kuitenkin toiveikas pohjavire tekevät hahmosta todella loistavan ja tutustumisen arvoisen. Lukekaa!
Kirjoittanut Korppisusi
Osa 6: Paras scifisarjakuva
Chew
Chew on Rob Guilloryn piirtämä ja John Laymanin käsikirjoittama täysin kahjo sarjakuva, joka pyörii ruuan ympärillä. Tapahtumapaikkana on todella pahan lintuinfluenssa-epidemian jälkeinen Amerikka, jossa kanan syöminen on kielletty. Tästä on seurannut kanojen salakuljetusta, salakapakka-tyylisiä ravintoloita ja kaikenlaista muutakin hämäräperäistä puuhaa kanojen ympärillä. Pääosassa oleva Tony Chew pystyy saamaan syömästään ruuasta psyykkisiä näkyjä siitä, mitä ruualle on tapahtunut ennen lautaselle päätymistä. Ainoa poikkeus tähän on punajuuret. Chew värvätään mukaan Yhdysvaltain elintarvike-ja lääkevirastoon erityiskykyjensä vuoksi ja pian hän joutuu nakertamaan myös ihmisruumiita tutkimuksien etenemiseksi.
Sarjakuvan edetessä myös muilla hahmoilla paljastuu olevan mitä eriskummallisempia psyykkisiä kykyjä ruokaan liittyen. Matkan varrella tulee vastaan myös kyberkukko, kanalta maistuva kasvi joka on ehkäpä avaruudesta, arkkivihollinen, romanssi, Chewn perhe ja kaikkea muuta. Ilahduttavan sekopäisen tarinan lisäksi sarjakuva on visuaalisestikin aivan mahtava. Yksityiskohtaiset piirrokset sisältävät kaikenlaisia easter eggejä, väritys on upean rikasta ja ruutujaon epätavallisuudella sekä koko sivun tai aukeaman mittaisilla näyillä herkutellaan tämän tästä. Ainoastaan muutamien naishahmojen painovoimaa uhmaavan isot rinnat häiritsevät.
Sarjakuvan 60 numeroa on jaettu useisiin isoihin kokoelmakirjoihin, itse olen vasta noin puolessa välissä tarinaa. Chewsta oli suunnitteilla sekä televisiosarja että animaatiosarja, mutta kummastakaan ei loppujen lopuksi tullut yhtään mitään. Sen sijaan siitä on kyllä tehty korttipeli, jota pitäisi kyllä päästä pelaamaan! Yleisesti ottaen Chew on aivan älyttömän hauskaa ja välillä ällöttävääkin luettavaa. Kuten edellisen postauksen Belzebubs, tätäkin sarjakuvaa voin suositella vain vähän vinksahtaneen huumorin ystäville.
Sarjakuvahaaste on seuraavanlainen:
1) Viimeksi lukemani sarjakuva
2) Paras seikkailusarjakuva
3) Paras kauhusarjakuva
4) Paras taidesarjakuva
5) Paras strippisarjakuva
6) Paras scifisarjakuva
7) Paras elämäkerrallinen sarjakuva
8) Sarjis, joka tekee minut onnelliseksi
9) Sarjis, joka tekee minut surulliseksi
10) Sarjis, joka pitäisi suomentaa
11) Sarjis, josta muistan joka ruudun
12) Paras tuntematon sarjakuvantekijä
13) Paras sarjis nuoruudesta
14) Paras sarjisleffa
15) Sarjis, jota ennen rakastin ja nyt vihaan
16) Paras sitaatti mistä vain sarjakuvasta
17) Ensimmäinen lukemani sarjakuva
18) Viimeisin ostamani sarjakuva
19) Paras sarjakuva, minkä luin viime vuonna
20) Tekisipä hän enemmän sarjakuvia
21) Paras sarjakuvapiirtäjä
22) Paras sarjakuvakäsikirjoittaja
23) Sarjakuva, jolle toivoisin jatkoa
24) Aliarvostetuin sarjakuva
25) Lempihahmo mistä vain sarjakuvasta
26) Sarjis, jota kukaan ei arvaisi minun rakastavan
27) Guilty pleasure -sarjis
28) Paras klassikkosarjis
29) Sarjakuva, jota uskaltaisin suositella kenelle tahansa
30) Parhaiten väritetty sarjakuva
31) Paras suomalainen sarjakuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti